Littlebigthings

Kylläpä tämän postauksen julkaisu venyikin. Paitsi koulukiireiden, myös hajoneen tietokoneen näytön ansiosta joulukuun loppuneet pääsevät eetteriin vasta nyt, kun pian on jo tammikuun loppuneiden aika. Pitänee kiriä vähän aikataulua :) Joulukuussa loppui viisi tuotetta:

Adidas Climacool dödö, jonka tuoksusta tulee edelleen mieleeni sininen Jenkki. Tämä on nyt vakiintunut käyttööni ihanemman tuoksuista etsiessä, on kuitenkin pitävyydeltään hyvä deodorantti. Tätä kirjoittaessani pohdin vain, että loppuuko mulla todellakin dödö kerran kuukaudessa? Eikö se ole aika paljon? Ostaisinko uudestaan: Kyllä ja olen ostanutkin.

Loreal Sublime Body Nutrisoft on kosteuttava vartalovoide erittäin kuivalle iholle ja se lupaa sileän ja pehmeän tuntuisen ihon. Tämä voide kyllä lunastaa lupauksensa! Ostin tämän jo viime talvena ja talven kuivattamalle iholle tämä onkin ollut lempparein tuote useana talvena. Levittyy helposti eikä ole sellaista jankkia kuin kuivan ihon voiteilta usein odottaa. Tuoksu on mieto, aika "perus voidemainen" tai perusvoidemainen :) Ostaisinko uudestaan: Kyllä varmasti.

L300 Bright & Firm Eye cream* silmänympärysvoiteen olen saanut blogin kautta testattavaksi kera sarjan päivävoiteen ja yövoiteen. Tämä oli hyvä silmänympärysvoide, joskin talveksi kuivat ja ikääntyvät silmäpussini tarvitsivat tuhdimpaa tavaraa :) Kirjoittelen näistä L300-tuotteista tarkemmin vielä omassa postauksessaan. Ostaisinko uudestaan: Kyllä, kesäksi.

Pepsodent Xylitol hammastahna onkin ihan peruskamaa, hammastahnojakin vaihtelen päivittäin, Yotuelin tahnoja on lisäksi käytössä. Ostaisinko uudestaan: Kyllä.

Soap & Gloryn Trick and Treatment Under Eye Dark Circle Concealer on rakkautta. Ihan vaan koska: Soap & Glory. Nämä on niitä tuotteita, joiden edessä Dubain Bootsilla vinguin hyllyn edessä ja hypin tasajalkaa. Tein silloin ihan törkeän hyviä ale-löytyöjä. Rakastan tätä brändiä ja nuo tuotepakkaukset on vertaansa vailla! (Jos merkki ei ole tuttu, tsekkaa Dubai-postauksesta nuo pakkaukset!) Itse tuote ei ole ehkä sen kummempi kuin mikä tahansa silmänalusten peitetuote, ihan ok, mutta: Ostaisinko uudestaan: No ehdottomasti, ihan vaikka tuon pakkauksenkin vuoksi :)

Löytyykö muita Soap & Gloryyn hurahtaneita? :)

*Tuote saatu kokeiluun blogin kautta

Tämä aihe ei nyt varsinaisesti kuulu blogin ideaan, elämän pieniin kivoihin juttuihin, pikemminkin päin vastoin, mutta kirjoittelempa nyt kuitenkin aiheesta. Elämäähän tämä on, ja elämästä tämä blogikin kertoo. Josko joku tästä saisi uutta tietoa tai vinkkiä tai ihan vaan lohtua ettei ole yksin oireidensa kanssa. Tämä sairaus on todella monimuotoinen ja invalidisoiva ja itsellenikin on vasta avautumassa se, mitä kaikkea migreeniin onkaan kytköksissä.

Tämä on pitkä tarina, onhan minulla ja migreenillä pitkä yhteinen historia. Muistan ekan varsinaisen migreenikohtauksen yläasteen kasiluokalla '94 kun koulun liikuntapäivän päätteeksi aloin nähdä sahalaitaa ja urheilukisan kannustushuudot meinasivat halkaista jyskivän pääni. Jouduin taluttamaan pyörän kotiin kun en uskaltanut ajaa tai pystynyt edes pitämään silmiäni auki. Kotona iskä tunnisti oloni migreeniksi, kärsiihän hän itsekin samasta vaivasta. Särkylääkettä, oksentamista ja pimeään nukkumaan. Sillä hyvä. Tuon jälkeen en muista kohtauksia (ainakaan kovin kovia) tulleen vuosiin.

2000-luvun alkupuolella aloin saada toinen toistaan oudompia oireita. Pahin niistä oli huimaus, jumaleisson että mua heitteli! Olin kuin kännissä koko ajan, ja esimerkiksi rappusissa jouduin tukemaan itseäni kaksin käsin kaiteesta että pysyin pystyssä. Kun laitoin silmät kiinni makuulla olin oksentaa kun karuselli pyöri niin hurjaa vauhtia. Välillä naamasta lähti tunto, välillä kuulo korvasta ja näkö temppuili. Kaikki aistit olivat yliherkkiä, yökin jatkuvasti kun haistoin pahat hajut niin voimakkaasti, korviin otti pienimmätkin äänet ja silmissä näkyi valoja. Päätäkin särki usein. Ravasin lääkäriltä toiselle ja mitään ei löydetty mistään. Kyseltiin voinnista ja elämäntilanteesta ja tyrkytettiin rauhoittavia tai masennuslääkkeitä, just joo. Lääkärit nostelivat käsiään ja totesivat kautta rantain päässäni olevan vikaa (no niinhän siinä olikin, vähän erilaista vaan...). Olin paitsi helvetin väsynyt todistelemaan oireitani oikeiksi myös pettynyt ja raivoissani kun en saanut mitään helpotusta tai apua mistään. Arjesta selviytyminen vei kaikki voimat ja taistelu oli kestänyt vuosia.

Vihdoin ymmärsin kääntyä neurologin puoleen. Neurologi Matti Ilmavirta oli ensimmäinen lääkäri joka ei vähätellyt tai epäillyt huonoa vointiani. Jo heti alkuun hän totesi oireideni kuulostavan migreeniltä. Mitä ihmettä, eihän mulla edes särkenyt aina päätä ja huimaus oli päällä koko ajan! Varmuuden vuoksi ja muiden sairauksien poissulkemiseksi minut lähetettiin niin labraan, pään tietokonekuvaan kuin pään ekg:hen. Kaikki oli ok muuten, ainoastaan migreenin aurat olivat jämähtäneet päälle. Migreeni oli kroonistunut, vaikka päänsärky olikin tuolloin lievempää. Diagnoosi, vihdoin! En totisesti olisi osannut epäillä oireideni syyksi migreeniä. Tuolloin kuulin ylipäänsä siitä, että migreeni voi olla paljon muutakin kuin päänsärkyä. Esimerkiksi lapsuudessa olin usein kärsinyt oudoista mahakivuista ja epämääräisestä huonosta olosta. Myöhemmin olen ymmärtänyt näidenkin olleen migreenikohtauksia, tuolloin olen vain oireillut mahallani.

Neurologin toimesta aloitettiin särkylääkevieroitus, olinhan napsinut panadolia huomaamattani lähes päivittäin. Kun särkylääkeriippuvuus oli kitketty alta pois aloitettiin migreenin estolääkityskokeilut. Migreenin estolääkkeenähän käytetään alunperin ihan muihin sairauksiin kehitettyjä lääkkeitä, joista on huomattu saatavan tehoa migreenin ehkäisyssä. Minä kokeilin epilepsialääkettä, mielialalääkettä ja beetasalpaajaa mutta mistään ei tuntunut olevan apua. Sitten kokeiltiin vielä toista epilepsialääkettä, Topimaxia ja alkoi tapahtua. Joskin ei positiivista voinnin kannalta; etoi ja yökötti ja edelleen maailma pyöri silmissä. En pystynyt syömään mitään ja olo oli niin heikko etten jaksanut olla edes pystyssä ja tietenkin laihduin, paljon. Pahimmillaan painoin 36 kg. Mutta sinnittelin, liiankin kauan ennen seuraavaa lääkärikäyntiä.

Varauduin siihen että tämäkin lääke lopetetaan kun olo oli niin heikko, mutta päin vastoin! Neurologi antoi tarkat ohjeet kuinka annostusta hilattiin pikkuhiljaa yhä ylöspäin. Lääkkeen sivuvaikutukset ovat järkyttävät; tunto- ja muita aistihäiriöitä, pahoinvointia, kognitiivisiä ongelmia kuten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, puhumisen vaikeuksia, muistihäiriöitä, raajojen pistelyä ja ties mitä kaikkea... Mutta minä jatkoin, sinnittelin ja nostin annosta vaikka olin täysin toimintakyvytön. Kunnes jossakin vaiheessa huomasin olon alkavan helpottaa. Siinä kesti kauan ja lääkkeen annostus oli todella (!) iso. Mutta huimaus hävisi ja samantien päänsäryt sekä kaikki järkyttävät invalidisoivat sivuoireet. Olo oli vihdoin normaali!

Jatkoin estolääkitystä ja sain elää rauhassa migreeniltä useamman vuoden. Jos kohtaus tuli, se meni helposti ohi täsmälääkkeellä. Nyt kohtaukset olivat selkeästi päänsärkyä, usein tosin aurallisia kohtauksia. Neurologi oli ohjeistanut minua kunnollisesta kohtaushoidosta; jokainen huonosti hoidettu tai hoitamatta jäänyt migreenikohtaus kun altistaa sairauden kroonistumiselle. Sitä en halunnut. Huomasin kuitenkin usein pihtailevani kohtauslääkkeiden kanssa. Triptaaneilla kun hintaa on useampi euro per tabletti, sitä säästäväisenä kuvittelee selviävänsä ensin tavan särkylääkkeillä ja ottaa triptaania sitten ihan viime hädässä. VIRHE! Migreenikohtaukset alkoivat pitkittyä ja vaikeutua ja särkyjaksoja katkottiin kortisonikuureilla. Ennen pitkää huomasin olevani jälleen lääkärin vastaanotolla (tällä kertaa tosin yleislääkärillä) joka määräsikin minut taas tutkimuksiin ja sairaalaan neuron polille kroonistuneen migreenin takia. Topimax oli ollut toimiva lääke aiemmin joten sitä määrättiin nytkin, ja sain jälleen järkyttävän pahoinvoinnin ja muut sivuvaikutukset. Lääkkeen annostusta pienennettiin ja migreeni pysyi lähes poissa sen aikaa kun lääkettä söin. 

Pian oltiin taas tilanteessa että migreeni hallitsi elämääni jatkuvasti. Vain migreeniä sairastavat voivat oikeasti tietää miltä migreenisärky tuntuu ja kuinka paljon tämä sairaus hallitsee elämää. Muut voivat kuvitella pahimman mahdollisen kivun päässä, jossa jokainen hengenveto ja silmän räpäyttäminen tuntuu halkaisevan verisuonen päässä. Paine päässä on niin kova, että puhuminen ja liikkuminen on mahdotonta. Ja silloin kun päätä ei särje, sitä pelkää että pian alkaa särkeä. Kaikki suunnitelmat on tehtävä niin, että plan B on olemassa siltä varalta että päänsärky alkaa. Ja tunnetustihan särky iskee aina silloin kun jotain kivaa on tekeillä. Kaikenlainen stressaaminen ja pelkääminen toki vain edesauttaa migreeniä ja lietsoo jatkuvaa kierrettä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kroonikon on vain totuttava ajatukseen että migreeni pilaa aina kaiken. Minä olen onneksi ollut siinä onnellisessa asemassa että minulle on löytynyt toimiva kohtauslääke. En ole muistaakseni koskaan joutunut olemaan esimerkiksi töistä pois migreenin takia, joskin melkoisen ruumiina tai vähintäänkin puolikuntoisena töissä on tullut oltua. Mutta oma kohtauslääkkeeni ei (yleensä) aiheuta huonoa oloa tai muutakaan oireita ja yleensä vie säryn melko nopeasti pois, voin siis napata lääkkeen vaikkapa aamulla kivun iskiessä ja lähteä töihin, ainakin päällisin puolin normaalisti.

Vuonna 2014 tilanne eskaloitui taas niin että tulin käväisseeksi sairaalan päivystyksessäkin kun särky oli niin kovaa ja mikään lääke ei siihen tehonnut. Yleislääkärin kanssa päädyttiin lopulta aloittamaan jälleen Topimax pienellä annoksella. Ja voi kyllä, kesän 2014 söin lähinnä vain mehujätskiä, se oli ainut mitä pystyin suuhuni laittamaan ja mikä pysyi sisällä. Syksyyn mennessä lääkitys täytyi jälleen purkaa, koska olin menossa syyskuussa yo-kirjoituksiin ja luku- ja kirjoitustaito oli saatava siiheksi takaisin. Kesä menikin ihan ok, mutta pikkuhiljaa särky oli jälleen kroonisena päällä. Vuonna 2015 särkypäiviä oli 104. Syötyjen särky- ja migreenilääkkeiden määrää en uskalla edes laskea, mutta voinette kuvitella suuntaa jos ajatellaan että jokainen särkypäivä vaatii 2-6 lääkettä. Säryt alkoivat olla sellaisia, että en uskaltanut enää olla yksin kotona kohtauksen tullessa. Olin varma että verisuoni katkeaa päässä. Valvoin öitä ja mietin vaan seuraavaa lääkettä. Särky oli aina vasemmalla puolella päätä ja entinen aurallinen migreeni oli yhtäkkiä muuttunut aurattomaksi, kuin salama kirkkaalta taivaalta alkavaksi helvetiksi. Entinen oma lääkärini lähetti minut pään tt-kuvaan ja röntgeniin ja tuloksena oli ainoastaan kaularanka joka oli vääntynyt päinvastaiseen suuntaan kuin minne pitäisi. Tämä kuulemma aiheutti migreeniä. Oma lääkärini vaihtoi työpaikkaa ja hoitosuunnitelmani jäi kesken. Uusi lääkäri sitten nosteli käsiään tilanteelleni ja ohjasi minut ulos huoneesta taputtaen olalle ja sanoi: "Toivotaan että kaikki järjestyy."

Voin kertoa että ei, kaikki ei todellakaan järjesty olalle taputtamalla. Kauhea sanoa, mutta onneksi olen ollut nyt työtön, sillä töissä en todellakaan olisi nyt pärjännyt. Lääkkeet eivät tehonneet ja säryttömät päivät olivat yksittäisiä siellä täällä. Toisaalta taas työttömyys ja sen vaikutus taloudelliseen tilanteeseeni esti minua menemästä yksityiselle neurologille hakemaan apua. Mutta ei tuo järkyttävä lääkkeiden syöminenkään halvaksi tullut. Eräänä päivänä kamelinselkä katkesi lopullisesti ja varasin ainoan jäljellä olevan ajan tuolle samalle migreeniin laajasti perehtyneelle neurologille jolla olin käynyt vuonna 2001. Päätin hommata rahat käyntiin vaikka kivenkolosta. Jälleen vastaanotto oli ensimmäinen paikka jossa tuskani ymmärrettiin. Puhuttiin estolääkkeistä ja puhuttiin pistoshoidoista, puhuttiin myös muista sairauksistani ja niiden yhteydestä migreeniin, puhuttiin kohtauslääkityksestä ja tehtiin suunnitelmaa. Heti ensimmäisellä käynnillä neurologi pisti minuun kortisonia. Piikkejä laitettiin pään lisäksi polviin ja nilkkoihin jotka olivat minulla kipeitä. Jaloissa vaikutus oli välitön, kuin olisin saanut alleni nuoren tytön jalat!

Sovimme että tulen uudestaan joulukuussa ja sitten pistetään botoxia. Botoxhan on vasta tullut kela-korvattavaksi migreenin hoitoon. Sopihan sitä kokeilla, vaikkakin mietin kauhuissani tulevia kustannuksia lääkärinpalkkioista, mutta päätin että tämä tie katsotaan nyt loppuun. 

Tästä kirjoituksesta tulee pian romaani jos jatkan vielä. Tästä taitaa syntyä nyt oikein juttusarja kun ajattelin vielä kirjoitella migreenin monimuotoisuudesta ja sen yhteydestä muihin oireisiin ja sairauksiin, sekä botoxista migreenin hoidossa ja vieläpä omasta tämänhetkisestä voinnistanikin. Lupaanpa varata yhden postauksen kysymyksillekin, mikäli niitä herää. Tai toivottavasti herää, nyt nimittäin voi kysyä ihan mitä tahansa, migreenistä, kroonisesta migreenistä tai minunkin tarinastani. Pyrin kysymysten pohjalta keräämään mahdollisimman paljon tietoa vastauspostaukseen muiltakin asiaan perehtyneiltä. Migreenistä liikkuu paljon vanhaa tietoa ja kaikenlaisia vääriä uskomuksia, siksi koen tärkeäksi omalta osaltani saada jaettua oikeaa ja ajantasaista tietoa niin paljon kuin pystyn.

Heräsikö kysymyksiä tai mistä haluaisit tietää lisää?

Löytyykö kohtalotovereita?

Kuvat lainattu: täältä, täältä ja täältä.

Bongasin Kuiskauksia-blogista hauskan haasteen ja nappasin sen mukaani itsellekin täyteltäväksi.

1. Ovatko hiuksesi luonnostaan kiharat vai suorat?

Ihana ystäväiseni Janet haastoi minut vastaamaan ystäväkirjaan. Tämä haaste on alunperin peräisin Napsahduksia-blogista ja oli kyllä niin kiva, että toki kerron omatkin vastaukseni!

1. Pituutesi ilman korkkareita?

Aikoinaan on mitattu 154cm, sen jälkeen en ole uskaltanut mittauttaa etten saisi tietää kuinka paljon olen kutistunut :)

2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin?

Tintti, päiväkodin hoitajat sen nimen mulle antoi joskus 1-vuotiaana. Sukulaiset käyttää vieläkin, iskä sanoo usein Tinturaksi.

Kaloreita en mieti, mutta jos ei tarvitsisi miettiä allergioita ja muita mahaongelmia niin ottaisin vaikka kunnon pihvin ja valkosipuliperunoita punaviinikastikkeella, omnommmm!

4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?

Rehellisyys, luotettavuus, empatiakyky ja avoimuus. Mulla on paljon sydänystäviä ja jokaisen kanssa meillä on omat juttumme. Parhaan ystäväni kanssa ollaan oltu bestiksiä lähes 30 vuotta ja väittäisin että hän tietää musta kaiken.

Moderni perhe! Ihan ehdottomasti yks lempparisarjoista kautta aikain! Hottikset ei ihan vedä vertoja sille :)

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?

Kyllä se rakkain on varmasti baletti, jota harrastankin. Aloittaisin lisäksi jonkun muunkin tanssin, kuten nykytanssin jos siihen olisi mahdollisuus. Joskus olen väläytellyt mahdollisuutta elvyttää toinenkin lapsuuden harrastukseni; poikkihuilun soitto. Huilu seisoo edeelleen kaapissa, enkä saa siitä edes ääntä enää tulemaan. Ehkä vielä jonain päivänä...

7. Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?

Parisuhde.

Tulevaisuuteen liittyvät haaveet ovat niin herkkiä ja hauraita särkymään etten taida uskaltaa edes puhua niistä juuri nyt.

Voi pehmis! Mä ra-kas-tan pehmistä, varsinkin vanilja-suklaa sekoitusta!

Ripsari. Olen niin allerginen etten pidennyksiä pysty laittamaan, vaikka ne kivat oliskin.

10. Mottosi?

Sitä saa mitä tilaa.

Tämän voi käsittää aika monella tapaa, kuten vaikkapa niin että miten kohtelet muita, sitä saat itsekin. Tai että jos oikein kovasti tahdot jotain ja olet valmis tekemään sen eteen paljon, silloin myös saat haluamasi.

Haasteen säännöt:
-Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
-Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
-Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
-Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia 
-Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
-Haasta mukaan ihania bloggaajafrendejä 

Minä haastan mukaan nämä ihanaiset:
Way of passing time Ruutin
MouMou Iinan
Curiouser & Curiouser Nooran
Life is beautiful Reetan

Kylläpä taas kiristää. Eilen konetta avatessani havaitsin, että modeemi oli kokenut yön aikana äkkikuoleman. Edellisenä päivänä aivan normaalisti toiminut laite oli nyt aivan mykkä ja reagoimaton. No ei muuta kuin soittoa Elisan asiakaspalveluun ja uusi modeemi tilaukseen. Onneksi sentään Elisa Viihde palveluun kuuluu laitteen korvaaminen uudella jos ja kun laitteet ovat rikki. Vit...ketutuksen määrä olisi varmasti vielä melkoisen paljon suurempi mikäli joutuisi vielä maksamaan näistä vuoden kestävistä vehkeistä. (Tokihan suolaisessa kuukausimaksussa olen nämä halpisvehkeet maksanut moneen kertaan, mutta en ajattele nyt sitä ettei verisuoni katkea päästä.) Tietenkin nämä laitteet hajoilevat aina myös pyhien aikaan. Nyt toivon sormet ja varpaat ristissä että uusi modeemi ehtii tulla maanantaiksi jolloin mulla alkaa verkkokurssi. 

Suunnitelmissa loppiaiseksi oli joulukuvien läpikäynti ja joulu- ja lahjapostausten teko blogiin, mutta mitäpä arvelette kannattaako tälläisen heikkohermoisen ryhtyä kuvienkäsittelyyn kun puhelimesta jaettu nettiyhteys on nopeudeltaan alle megan... Taidan sen sijaan rueta sulattelemaan pakastinta kun kerrankin muistan sen homman ja kelikin on kohdillaan siihen!

Kivaa pakkaspäivää!