Littlebigthings

Heippahei!

Me bloggaajat olemme taas kolunneet läpi kaappejemme aarteita ja on tulevana lauantaina on aika treffata jälleen blogikirppiksen merkeissä!

Tällä kertaa blogikirppis järkätään yhteistyössä aikuislukion kanssa, Harjulla aikuislukion tiloissa, osoitteessa Sepänkatu 3. Minullehan aikuislukio on tuttu paikka, kirjoitinhan ylioppilaaksi toissa keväänä juurikin Jyväskylän Aikuislukiosta. Haluaisitko sinä ehkä jatkaa joskus kesken jääneitä lukio-opintoja, onko sinun unelmasi hankkia valkolakki tai kiinnostaako vain jonkin yksittäisen uuden aineen opiskelu?

Ensi kesän odotus voidaan julistaa virallisesti alkaneeksi kun 10 kuvaa kesään -haaste alkaa. Homman nimihän on se, että otan kuvan kotini ikkunasta samasta kohtaa joka kuukausi samana päivänä. Tuleva kesä on vain 10 kuvan päässä ja aikahan tunnetusti sujuu rattoisammin kun on kivaa tekemistä. Bonuksenahan tästä saa vielä kivan muiston kuvasarjan muodossa itselleen. Toki on kiva myös päästä kurkkimaan miltä kavereiden maisemat muualla näyttävät kussakin kuussa.

Keksin tämän haasteen neljä vuotta sitten ja näitä kuvia ja kuvasarjoja on tosi hauska vertailla. Olen kuvannut joka vuosi vähän erilaisen kuvan ja koonnut kertyneistä kuvista joka kuukausi kollaasin jolloin muutokset maisemassa näkee selkeämmin. Täältä voit vilkaista haasteen ensimmäisiä vuosia.

Tänä vuonna kuvaan keittiön ikkunasta kohti naapurin pihaa. Kuvauspäiväni on edelleen kuun 14.pv, niinkuin joka vuosi aiemminkin. Tämän vuoden kuvasarjasta tuleekin melkoisen erilainen kun puut ovat tiputelleet lehtiään jo heinäkuusta(!) saakka.

Tiedättekö mikä on se toimenpide, josta kuulee jokaiselta sen läpikäyneeltä, ettei koskaan enää anna tehdä sitä itselleen ja mistä kuulee eniten niitä karseita kokemuksia ja kauhutarinoita? No ainakin minä väittäisin sen olevan gastroskopia eli mahalaukun tähystys.

Minulle tähystys tehtiin eka kerran kun olin pienenpienikokoinen parikymppinen tyttö ja trauma on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet. Pahinta tähystyksessä oli tukehtumisen tunne, kun joka rööri oli täynnä jotain eritettä, eikä henki tuntunut kulkevan mistään; räkää, kyyneleitä, limaa ja oksennusta jota sitten haukoin yhä syvemmin henkeeni. Eikä se järkyttävän paksuinen letku kääntyilemässä sisuksissakaan kauhean ihanalta tuntunut, koepalojen ottamisesta puhumattakaan. Refleksinomaisesti siinä sitten räpiköin hakaten kaikkea ympärilläni kuin kuolemaa vastaan taisteleva. Varmasti kaunista, mukana ollut äitikin itki toimenpiteen jälkeen. Shokkitila kesti pitkään.

16 vuotta olen nyt toimenpiteen uusintaa vältellyt, vaikka moninaiset mahavaivani olisivatkin vaatineet uusintatähystystä jo vuosia sitten. Nyt on kuitenkin tässä Fear Factoryssa kohdattava puutarhaletku, tapahtui mitä tapahtui. Äiti tulee mukaan tälläkin kertaa tehtävänään vartioida, että henki kulkee jostain kautta. Sitä en tiedä kävelenkö ulos sairaalan ovesta pelkoni voittaneena, vai vaan esilääkittynä pelkurina. Huomenna se selviää.

Varmuuden vuoksi (ja vähän palkinnoksikin) annoin itselleni luvan yrittää saattaa maha mahdollisimman ärhäkkään tilaan nauttimalla kaikkea sitä mitä gluteeniton ruokavalioni normaalisti välttäisi. Uskokaa kuulkaa että olenkin tänään nauttinut upottaessani hampaani aamukahvin kera kinkku-juusto croissantiin ja päiväkahvilla uunituoreeseen berliininmunkkiin. Illaksi ostin kotiin vielä Fisupizzaa, Fazerin kuningatarpiiraita ja Suffelin. Kuolempahan pulleana ja onnellisena. Pitäkäähän peukkuja!

Onko sinulle tehty mahantähystys? Millaiset muistot jäi? 

Tai mikä on karmein toimenpide, jossa sinä olet ollut?