Littlebigthings

Olen viime aikoina miettinyt paljon addiktioita. Riippuvuutta jostakin, oli se sitten hyvä tai paha asia. Olen aina tiedostanut että minä addiktoidun helposti. Koukutun milloin mihinkin, oli se sitten joku herkku tai vaikka telkkarisarja. Junnaan ja jumitan yhdessä kunnes tilalle tulee toinen addiktio. Toisaalta se on ollut hyväkin juttu, että tietää miten omat aivot käyttäytyvät. Joskus se harmittaa erityisesti kun aivot tahtovat jotain, vaikka yrittäisi kuinka räpistellä sitä vastaan.

Eilen tuli kuluneeksi 6 vuotta siitä kun tumppasin viimeisen tupakkani. Tämä saikin aikaan kunnon muistojen myllerryksen päässä ja pisti pohtimaan miksi minun on niin hemmetin vaikea päästä irti näistä addiktioistani. Tupakoinnin lopetin lääkkeen avulla, tiesin aina sen, että omalla kohdallani pelkkä tahdonvoima ei siihen riitä. Ja tiedän edelleen sen, että yhdetkin savut saisivat homman lähtemään taas lapasesta. Musta ei koskaan tule "viihteellä tupakoivaa" tai "silloin tällöin savuttelijaa", ei. Minä olen addikti, joskin onneksi lääke teki sen, että ei ole tehnyt mieli maistaakaan röökiä enää. Tupakanpolton lopettamisessa parasta on ollut se vapauden tunne, kun mikään ei määritä minua ja tekemisiäni. Saan itse olla se joka päättää.

Tupakkaan koukutuin aikoinaan myös nopeasti, olin 14-vuotias kun aloin polttaa säännöllisesti. Taisin olla 13-vuotias kun olin eka kerran kunnolla humalassa. Siihenkin jäi nopeasti koukkuun, tyypillistä varmaan yläasteikäiselle. Oltiin kännissä vähintäänkin joka toinen viikonloppu kun nuorisotiloilla oli tapahtumaa. Yläasteen loppupuolella siirryttiinkin sitten keskustaan ryyppämään. Kun 18-vuotiaana baarin ovet vihdoin avautuivat, juominen lisääntyi entisestään. Parhaimmillaan kävin baarissa nelisen kertaa viikossa, olipa sitten arki tai viikonloppu. Jälkeen päin kun noitakin vuosia ajattelen, niin en minä hauskaa sinne baariin lähtenyt pitämään, menin ollakseni humalassa. Kaatokännissä.

Sairastuin masennukseen 17-vuotiaana. Humala oli se pakopaikka mihin omia ajatuksia ja omaa elämää pääsi pakoon. Join unohtaakseni sen millaista oli elää. Turruttaakseni itseni. Onneksi tiedostin jo tuolloin että koukutun helposti ja minulla onkin aina ollut järkkymätön nollatoleranssi huumeita kohtaan. Eikä niitä ole minulle koskaan tarjottukaan. Tiedän tasan miten minulle olisi käynyt jos koskaan olisin kokeillut. Sain pääni ja elämäni niin sekaisin viinalla että hirvittää ajatellakin niitä aikoja kun join paljon.

Vanhana ja jälkiviisaana tekee pahaa ajatella mitä kaikkea minulle olisi voinut sattua heiluessani ympäriinsä aivan tiedottomassa tilassa. Parikymppisenä ystävät alkoivat perustaa perheitä tai elelivät onnellisena parisuhteissaan. Minä kävin baarissa. Usein yksinkin, kun ei ollut ketään kaveria joka olisi lähtenyt mukaan. Sattui vahinkoja, kaatuilin, teloin itseäni, lensin ulos baareista, hyppäsin tuntemattomien autoihin, sammuin bussiin tai keskustan pusikkoon, joskus sain tyrmäystippojakin. Usean vuoden muistikuvat ovat melkoisen hataria. Kuka vaan olisi voinut tehdä minulle ihan mitä vaan. On suoranainen ihme että olen ylipäänsä hengissä vielä.

Oksettaa kun mietin tuota aikaa. Alkoholi hallitsi mun elämää aikalailla ja tiesin sen jo silloinkin, että olen pahasti koukussa. Se oli todella surullista elämää. En muista milloin juomiseni alkoi vähentyä, varmaankin sen myötä kun aloin voittaa masennuksen. Niihin aikoihin ystäväni teki itsemurhan, en halunnut sitä kohtaloa. Morkkikset omasta juomisesta oli liian kovia kestettäväksi. Häpesin ja pelkäsin ja krapulat alkoivat olla sietämättömiä, osin varmaan migreeninkin takia. Ehkä elämä alkoi silloin normalisoitua ettei sitä tarvinnut paeta. Vuosia meni niin etten koskenut viinaan lainkaan. Nykyisinkin juon todella harvoin. Jollain lailla tiedän olevani edelleenkin on/off alkoholin suhteen. Mutta enää ei tee mieli ottaa, juuri siksi että se alkoholi tuntuu hallitsevan mua enkä minä sitä. Siitä tunteesta en tykkää.

Aloitin eilen sokerin vähentämisen. En sano olevani kokonaan ilman sokeria, mutta ylimääräiset karkit ja herkut saavat nyt jäädä. Olen pitkään tuntenut järkyttävää morkkista syömistäni herkuista. Kroppa huutaa jatkuvasti sokeria enkä pysty hillitsemään suklaan syömistä. Mitä stressaantuneempi olen, sitä enemmän palkitsen itseäni sokerilla. Ja verensokerit pomppivat ihan miten sattuu. Homma on lähtenyt ihan lapasesta. Olen taas siinä tilassa että addiktio vie ja minä vikisen. Olen jatkuvasti turvonnut kuin äärimmilleen täytetty rantapallo ja suklaa pistää mahankin sekaisin. Myös uusi migreenin estolääke aiheuttaa lihomista. Tuntuu että mikään vaate ei mahdu päälle. En tykkää tästä. Tuli se piste, että haluan näyttää addiktiolleni että täällä määrään minä! Toistaiseksi mennään näin ja katsotaan sitten jossain vaiheessa voinko pitää karkkipäivän.

Onko muita helposti koukuttuvia? Mihin te olette koukussa? 

Entä miten olette selättäneet addiktion, vai oletteko?

Luvassa taas ah, niin ihanaa nostalgiaa! Jos mun 80's mixtape meni ohi, niin pääset kuuntelemaan loistokkaat kasaribiisit tästä. Tuota postausta tehdessä mietin lapsuusbiisejä siinä nuoruuden kynnyksellä, josta sitten siirryttiin ysäripoppiin. Mutta tarkemmin ajateltuna, kyllähän tuo ysärin alkupuoli oli kuitenkin ihan juttu erikseen siihen europopin täytteiseen ysärin loppupuoleen verrattuna. Ysärin alkuvuosina olin ala-asteen viimeisillä luokilla ja '92 siirryin yläasteelle. Otetaampas nyt katsausta siihen kasarin ja ysärin vaihteeseen :)






Vuonna '90 kuuminta hottia oli Raptori ja Mc Nikke T, suht samaa genreä edusti Hausmyllykin (joskin yllä oleva biisi on vasta vuodelta '92). Hämmentävää että äsken tuota Raptoria kuunnellessani huomasin osaavani biisien sanat yhä ulkoa :)







Vuosi 1991 oli kyllä musiikkimaailmassa melkoinen vuosi. Samana vuonna putkahtivat ulos sellaiset kultakimpaleet kuin Nirvanan Nevermind, Guns N' Rosesin Use your illusion 1&2 ja Metallican Metallica (the Black album). Melko legendaarista! Nämä levyt ovat omia lemppareitani vielä näinkin monen vuoden jälkeen.






Vuonna 1991 oli mun elämäni eka (ja ainoa!) festarikäynti, kävimme äitin kanssa päiväseltään Ruisrockissa katsomassa Suurlähettiläät, Kolmas nainen ja Eppu Normaali. Näin myös Debbie Harryn soundcheckin. Melko legendaarista minullekin. (Ehken vieläkin tajuttomampaa olisi ollut osua paikalle vuotta myöhemmin jolloin siellä esiintyi Nirvana...) Ruisrockissa syttyikin palava rakkaus Eppuja ja Kolmatta naista kohtaan joka sekin kestää yhä :) Eppujen Kun olet poissa on yksi rakkaimpia biisejä mulle.


Sen illan puistossa me istuttiin
Yömyöhään juteltiin
Puiston hämärässä suudeltiin
Viiniä nautittiin

Neon 2 raikasikin mankasta sitten 1992 kun istuttiin kaverilla ensimmäiset Marlin helmeilevät omppuviinit hankittuina. Huhhuh, melkoisia muistoja! Taidan jatkaa postaussarjaa tästä eteenpäinkin kun näitä on niin hauska muistella :)

Mitä musiikkimuistoja sulla on siitä yläasteiän kynnykseltä?

Empä muista milloin viimeksi olisin käväissyt rakennusmessuilla, mutta tänä vuonnapa ajattelin mennä kurkkaamaan tarjontaa. Rakentaminen ei itselleni suinkaan ole ajankohtaista, mutta  Jyväskylän rakennusmessut ovatkin paitsi rakentamisen, myös remontoinnin ja kodin sisustamisen erikoismessut. Mukana messuilla on myös vapaa-ajan asuminen ja piha. Oman asunnon rempasta alkaa olla jo 9 vuotta aikaa ja pientä pintaremontin tarvetta olisi vähän siellä sun täällä. Lottovoittoa odottelen kovasti jotta keittiö- ja kylppäriremontin pystyisin toteuttamaan. Myös vinkit ja ideat mökin remonttiin ja pihan laittoon tulevat tarpeeseen.

Teetkö talon perustuksia, uusitko keittiötä, mietitkö olohuoneen seinän väriä tai pihan istutuksia? Jyväskylän Rakennusmessuilta saat paljon hyödyllistä tietoa tietoiskuista ja oheisohjelmista, joita on tarjolla pitkin viikonloppua.

Huvila ja Huussi –ohjelmasta tuttu maisemasuunnittelija Eva Wuite kertoo viikonloppuna arvokkaita vinkkejä pihasuunnitteluun.

”Kauppaneuvos” Jethro Rostedt antaa joka päivä ohjeita asuntomarkkinoista sekä asuntosijoittamisesta.

Messuemäntänä koko tapahtuman ajan toimii TV:stä tuttu sisustustoimittaja Hanna Sumari.

Tarjolla on paljon muitakin mielenkiintoisia puheenvuoroja, 

kaikki aikataulut löydät tästä.

MESSUT OVAT AVOINNA

pe 18.3. klo 10-17

la 19.3. klo 10-17

su 20.3. klo 10-17

Itse odotan messuja jo ihan intona. Mutta mikä parasta saan arpoa lukijoidenikin kesken lippuja messuille! Pikaisen arvonnan palkintoina on kaksi kahden hengen lippupakettia (yhden paketin arvo 28€). Arvontaan osallistuaksesi kerro kommentissasi mikä sinua Rakennusmessuilla eniten kiinnostaa. Jätä myös toimiva sähköpostiosoitteesi kommenttiin.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy torstaina 10.3. klo 13.00

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kannattaa klikkailla myös tykkäämään Rakennusmessujen facebook-sivusta. Näin saat tuoreimmat vinkit heti.

Voi morjens millaista on elo täällä ollut viime aikoina! Empä muista ikinä olleeni tälläisessä sairauskierteessä. Kaikkihan alkoi joulukuun alussa flunssalla ja keuhkoputken tulehduksella joka ei tuntunut paranevan ollenkaan. Nenän limakalvot ovat yhä (!) aivan turvoksissa, nenä tukossa ja verta tulee nenästä jatkuvasti. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa poskiontelotulehdus, mutta antibioottikuurin jälkeen olo tuntui samanlaiselta, yhtä tukossa on nenä. Nyt myös toiselta puolelta kasvoja alkoi tunto heikentyä ja kuulo samalla puolella tuntui alentuneen. Kasvot eivät ole kokonaan halvaantuneet, mutta tunto on erilainen vasemmalla ja oikealla puolella. Jälleen päivystykseen, josta lääkäri lähettikin sitten samaa vauhtia sairaalaan. Otettiin verikokeita, tehtiin neurologisia testejä ja odoteltiin tuloksia. Lopulta kahden neurologin päätöksellä päätettiin ottaa näyte selkäydinnesteestä. 

Mulle on tehty kerran aikaisemmin selkäydinpunktio, eikä se ole toimenpiteistä mukavin, mutta halusin ehdottomasti että se otetaan, vakavampien sairauksien poissulkemiseksi. Lääkäreiden epäilyn mukaan kasvohermossani on tulehdus joka aiheuttaa nämä tuntohäiriöt. Epäilyä tukee se, että olen viitisen vuotta sitten kärsinyt samanlaisesta oireistosta, flunssan jälkitautina silloinkin. Tulehdusarvot eivät olleet koholla, joten pääsin lähtemään kotiin ja loput tulokset tulisivat postitse kotiin. Sain reseptin limakalvojen turvotusta helpottavaan lääkkeeseen. Kasvohermon tulehdukselle ei voi tehdä mitään, tunto palautunee kasvoihin sitä mukaan kun kasvohermo kasvaa ja uudistuu, eli hyyyyvin hyyyvin hitaasti...

Selkäydinpunktion jälkeen jotkut saavat kiusakseen postpunktionaalisen päänsäryn. Sain sen taannoin ekalla näytteenottokerralla ja se särky todella kaatoi petiin, pystyyn ei voinut nousta ollenkaan. Olin nyt varautunut että joudun hakemaan veripaikan punktion jälkeen, vaikkakin otin kiitollisena vastaan vinkin juoda paljon, varsinkin kofeiinipitoista juomaa punktion jälkeen, se saattaisi ehkäistä tuota päänsärkyä. Jo yöllä päivystyksestä kotiuduttuani litkin väkisin kokista ja pelkäsin aamua. Aamun koittaessa huomasin että päänsärky ei ollut, ainakaan vielä, alkanut. Join urakalla kokista mutta viitisen minuuttia pystyssä oltuani aivan järkyttävä selän hermosärky kaatoi minut uudestaan sänkyyn. Makuuasento helpotti oloa, mutta istuminen tai seisominen sattui aivan helvetisti. Töihin lähdin kuitenkin reilusti buranalla ladattuna. 

Selkäsärkyä potiessa meni viikko. Makuulla pystyi olemaan kun oli ottanut reilusti särkylääkettä. Jostain kumman syystä särky alkoi helpottamaan kun otin pienen tauon jälkeen käyttöön Tempur-tyynyni. Ehkä muutenkin reistaava selkä jotenkin otti itseensä neulalla ronkkimisesta. No, huomasin koukuttaneeni itseni cokikseen, olinhan juonut mustaa limsaa viikossa enemmän kuin koko elämäni aikana. Postpunktiopäänsärystä ei varmasti enää pelkoa ollut, muuten vaan alkoi sitten maistua vähän liiankin hyvin :)

Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Viime lauantaina herätessäni käteni olivat tosi kipeät, sunnuntaina jo siinä määrin kipeät etten pystynyt nukkumaan kyljelläni. Maanantaiaamuna oikealla kädellä ei pystynyt tekemään mitään, se oli kosketusarka ja käsivarteen oli noussut outoja patteja ihon alle. Samaan aikaan migreeni hakkasi päässä. Pääsin vasta tiistaina päivystykseen jolloin todettiin tulehdusarvojen olevan koholla. Käsivarren patit olivat turvonneita imusolmukkeita, jossain päin kehoa bakteeri jyllää, ei kyllä tiedetä missä. Antibioottikuurilla tuo kaiketi talttuu. Kuuri loppui eilen ja nyt odotankin kauhulla mitä seuraavaksi mahtaakaan olla luvassa...

Viikon migreenin potemisen jälkeen katkesi kamelin selkä senkin suhteen ja aloitin uuden estolääkekokeilun. Osasin odottaa sivuvaikutuksia mutta sainpa kyllä niin karsean olon, että huhhuh... Tästä taidan kuitenkin kertoa enemmän seuraavassa migreeniaiheisessa postauksessa. Nyt on vaan selvittävä eteenpäin päivä kerrallaan kunnes lääke alkaa vaikuttaa ja sivuvaikutukset häviävät. Siihen asti mennään hieman kännisellä olemuksella. Mutta hei, jo toista päivää ilman cokista! :)

Mitäpä teille kuuluu? Oletteko olleet terveinä?
Monessa paikassa tuntuu nyt influenssa ja oksutauti jylläävän. Yritän vältellä niitä viimeiseen asti...

Olen lupaillut jo moneen kertaan kertoa käyttökokemuksiani L300 Bright & Firm -sarjasta. Sain sarjan silmänympärysvoiteen, päivävoiteen ja yövoiteen blogin kautta testiin jo kauan sitten, mutta halusin testata toimivuuden omalle iholleni niin kesällä kuin talvella ennen kuin arviota kirjoitan. Hyvä näin, sillä sarja todella vakuutti minut. 

L300 Bright & Firm on ruotsalainen apteekkituotesarja, joka on kehitetty erityisesti ikääntyvälle iholle. Se hidastaa ja vähentää ihon ikääntymisen merkkejä kuten hienoja juonteita, kuivuutta, vähentynyttä kimmoisuutta ja pigmenttiläiskiä. L300 tukee ja stimuloi ihon omia prosesseja tuomalla ihoon enemmän niitä ainesosia, joita siinä jo luonnostaan on. Tuloksena on kaunis, kosteutettu, joustava ja tasaisemman värinen iho. Kaikki L300-sarjan tuotteet ovat hajusteettomia eivätkä ne sisällä parabeeneja tai mineraaliöljyjä.

Olin käyttänyt kasvoilleni jo pitkään perusvoidetta ennen ryhtymistäni L300-sarjan kokeiluun, koska en ollut löytänyt iholleni sopivaa ja kohtuuhintaista päivä- ja yövoidetta. Useat kuivan ihon voiteet ovat liian tahmaisia ja vaikeita meikin alla. L300 Bright & Firm päivävoide on kuitenkin minulle juuri sopivan kosteuttava, mutta ei jää rasvaisen tuntuiseksi. Meikkivoiteen saa laitettua heti perään kasvoille ilman rullautumista. Kosteutusteholtaan päivävoide toimi minulla loistavasti niin kesällä kuin talvellakin. Kovien pakkasten aikaan täytyy vaan muistaa öljyjen ja kosteuttavan naamion käyttö lisänä. Kesällä huomasin etteivät kasvojeni auringon aikaansaamat muutokset olleet yhtä tummia kuin aikaisempina kesinä. Liekö osallisena sitten tämä voide vai kolea pilvinen kesä :)

Sarjan yövoide on ollut minulla käytössä kesät talvet ja on oikein toimiva. Yövoide on vähän päivävoidetta paksumpi koostumukseltaan, hyvin kosteuttava, mutta ei tämäkään lähmäisen tuntuiseksi jää. Silmänympärysvoide on ihan ok, imeytyi nopeasti ja meikin saa nopeasti laitettua päälle. Voide on kuitenkin suht kevyt, itse kaipaan talviaikaan enemmän kosteutusta silmänympärysiholle, niimpä ostinkin kokeiluun nyt tehokkaan ja kiinteyttävän L300 Anti-age silmänympärysvoiteen, joka toimii oikein loistavasti näin talvellakin.

Ison plussan koko L300-sarja saa minulta kätevien ja hygieenisten pumppupullojen vuoksi. Näin pitkäkyntisenä kierrekannellisten voidepurkkien käsittely on aika inhaa ja kynsien alustat ovat aina rasvassa. Pumppupullo myös tyhjenee kokonaan eikä voidetta jää purkkien reunoille kuten vaikka tuubeihin. Pumppupullo tekee myös annostelusta helpompaa ja voiteet ovatkin todella riittoisia! Lisäplussaa vielä erittäin hyvästä hinta-laatusuhteesta; hinnoiltaan sarjan tuotteet ovat 10-20€ välillä. Saatavuuskin on helppo, L300-sarjaa myyvät esimerkiksi Citymarket, Prisma, Sokos ja Stockmann.

Mikäli haluat päästä nopeasti voiteita kokeilemaan, hyvä tilaisuus voi siihen olla osallistumalla blogin synttäriarvontaan jossa voit voittaa kuvan tuotesetin. Tuotesetti sisältää Bright & Firm -tuotteet ja lisäksi käsivoiteen. Arvonta päättyy perjantaina, vielä ehtii hyvin osallistua :) Itse ostan kyllä lisää näiden loputtua ja ajattelin seuraavaksi ostaa kokeiluun myös L300-sarjan vartalovoiteen, hyvä sellainenkin kun on ollut pitkän aikaa etsinnässä.