Littlebigthings

Pitikös se nyt olla niin että mä en tarvinnut kesäksi enää yksiäkään kenkiä...

Toissapäivän tylsän postin seassa pilkotti jotain kivaa!

 Kortteja maailmalta! Jihuu!

Seikkailin eilen sattumalta sisustussuunnittelija Milla Alftanin nettisivuille. Itse miellän edelleen hänet enemmänkin ysäripoppariksi, mutta ihan kauniita koteja ja tiloja Milla näkyy tehneen. Omaan makuuni ehkä turhan runsaita useammat mutta kauniita katsella. Katsokaas vaikka!

Kuvat: Alftan.fi

Kuten olen aiemmin kertonutkin, sain viime keväänä stipendin, joka on 50euron arvoinen Keskon lahjakortti. Alunperin tarkoituksenani oli käyttää se uusiin lenkkareihin, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen uudet oranssit paholaiseni kotiutuivatkin Stadiumista ja nyt olisi tämän kuun loppuun asti aikaa keksiä kortille uusi käyttökohde. Koska kyseessä oli kuitenkin stipendi, olisi kiva että siitä jäisi joku vähän pysyvämpi muisto, joten ruokakauppaan en ajatellut lahjakorttia käyttää. Korttihan on käypää valuuttaa missä tahansa K-kaupassa, Citymarketissa, Anttilassa, Kodin Ykkösellä, kenkäkaupoissa, urheiluliikkeissä, rautakaupoissa sekä Askossa ja Sotkassa. Tämä viikko olisi siis aikaa kortin voimassaoloa ja viikkohan menee hyvin pitkälti töissä, joten aikaa kaupoissa pyörimiselle ei taida jäädä. Pitäisikin pystyä päättämään ostettava juttu etukäteen ja vain käydä noutamassa joku ilta.

Mutta mitäpä sitten ostaa?

Jotain nättiä, vain muistoksi, vaiko kivaa ja hyödyllistäkin.

Vai jotain ihan käyttötavaraa.

Vai oikeasti jotain tarpeellista kuten uusi työtuoli kynsihommiin.

Kuvat: Iittala, Arabia, Netanttila, Sotka, Asko, Andiamo

Note to self: Pysyttele edelleen vanhassa toimivassa suunnitelmassa olla tekemättä yhtään mitään yleisinä juhlapäivinä.

Mitä enemmän ja kivempia suunnitelmia, sitä paskempi fiilis kun kaikki menee reisille. Että eipähän ollut tämä juhannus ihan Strömsöstä tai yhtään mistään muualtakaan kotoisin. Kohokohta lienee aattoiltana yksin hiljaisuudessa tyhjillä kaduilla heitetty tunnin lenkki. Lämmin kesäilta, yksinäisyys ja vain linnunlaulua ja grilliherkkujen tuoksua pihoista.

No mutta, sepä siitä. On tässä ehditty ennen pyhiä jo vähän tarjoushaukkailemaan. 

 Ja entäs sitten huulipuna!

Muistelen ostaneeni huulipunan viimeksi joskus 90-luvulla. Nyt kolmen euron hinta sai mut tarttumaan tähän kunnon punaan ja päätin että opettelen käyttämään tätä.

Onko vähän eroa tuolla värillä tuossa putkilon päässä olevaan malliin?

Tänään on taas 90-lukua muisteloitu, joten sen kunniaksi;

 lauantain tanssibiisi, olkaa hyvät!

Luin jokin aika sitten Jenniltä uudesta harrastuksesta, postcrossingsta. (Lieneekö tälle mitään suomenkielistä nimeä?)  

Postcrossingin idea (lyhennelmä Wikipediasta):

Postcrossing on kansainvälinen korttirinki, jonka perusideana on lähettää ja vastaanottaa postikortteja. Postcrossingin perusajatus on erittäin yksinkertainen. Se on hyvä tapa vaihtaa kuulumisia maailman maiden kanssa, mahdollisesti saada uusia tuttavia ja jopa terästää kielitaitoa. Portugalilainen Paulo Magalhães perusti kesällä 2005 kansainvälisen verkoston, johon kirjautuva käyttäjä saa halutessaan verkoston ylläpidolta sähköpostitse kenen tahansa postcrossingiin liittyneen katuosoitteen, mistä päin maailmaa tahansa. Osoitteen mukana tulee henkilökohtainen tunnistekoodi, joka kirjoitetaan lähetettävään postikorttiin. Tunnistekoodin (postcard-ID) avulla vastaanottaja kirjaa postikortin saapuneeksi postcrossing-järjestelmän verkkosivuille ja lähettäjän oma osoite siirtyy näin ollen postcrossaajien jakelulistalle, josta sitten ylläpito lähettää sen seuraavalle kortin lähettäjälle. Tällä tavoin varmistetaan, että lähettäjän pitäisi saada yhtä monta korttia kuin on lähettänytkin. Systeemin luvataan olevan turvallinen. Kukaan ei saa kaikkia osoitteita tietokannasta, koska voi olla vain 5 korttia kerrallaan travelling eli matkalla-tilassa. Palvelun käytön voi lopettaa koska tahansa. Kortteihin voi kirjoittaa mitä mieleen tulee, yleisiä aiheita ovat omasta maastaan kertominen, itsestään kertominen ym. yleinen jutustelu.

En ollut koskaan kuullutkaan tästä ja innostuin hirveästi ja rekisteröidyin mukaan samantien. Oon aina rakastanut postikortteja ja säilönyt kaikki saamani kortit niin kauan kuin jaksan muistaa. Joskus myös ostelen kauniita kortteja kun niitä osuu kohdalle. Tää postcrossing tuntui olevan niin mua varten! Nykyään ei juurikaan OIKEAA postia laatikosta tipahtele ja mikäs sen ihanempaa kuin saada postia jostain toiselta puolelta maailmaa ja saada pala ihan jotain toisenlaista elämää.

Profiileissaan ihmiset usein kertovat millaisista korteista he tykkäävät. Kierros korttikaupoissa oli mahaa kutkuttelevan jänskä kun etsin kullekin henkilölle sopivaa korttia lähetettäväksi. 

Nyt tuntuu olevan taas niin miljuuuuna rautaa tulessa ettei tiedä miten ihmeessä saisi tunnit riittämään vuorokaudessa kaikkeen!

HÄN saapui vihdoin eilen!

Puolentoista kuukauden odotus palkittiin ja ihanaiseni on nyt kotona!

IPadihan tuli siis minulle palkintona Buzzadorin kilpailusta, hehkutusta aiheesta täällä. Eilen töistä kotiin raahauduttuani olin valmis sohvalle telkkaria katsomaan (eli nukkumaan). Postipoika oli kuitenkin vihdoin kiikuttanut tuon pitkään odotetun saapumisilmoituksen, ja empähän malttanut odottaa enää pidempään ja kiskoin oranssit paholaiset jalkaani ja kipsutin postiin. Oli muuten ihan maailman parhain voittajaolo pienen lenkin jälkeen piristyneenä iPad repussa, niiin parasta! Ilta menikin ihmetellessä ja rassaillessa tuota. Gossip girlkin hujahti harmillisesti ohi vallan kun tuosta niin intoilin. Voivoi.

Mä oon niin onnellinen tosta, kyllä nyt kelpaa sohvalla köllötellä kun tuollainen on kaverina! Mullahan on ennestään vain pöytäkone, joka aavistuksen rajoittaa tätä nettailua tai oikeastaan nettailun paikkaa. Mutta eipä enää! Olin hiljaa mielessäni suunnitellut läppärin tai jonkun tabletin ostoa ja nyt tuo pelmahti mun elämään juuri parhaalla hetkellä ja säästi rahani.

Innostuin myöskin tuosta Pinterestistä. Nyt on kutsu vastaanotettu ja pitäisi rueta muokkailemaan sitäkin. Uusi jänskä maailma avautuu tuostakin! Voi kun olisi aikaa kaikkeen, nyt on taas liian paljon kaikkea innostavaa ympärillä! Aavistuksen tuntuu työ nyt kyllä haittaavan vapaa-aikaa, muutaman tunnin unilla (varsinkaan jos sekin vähän on nukuttu sohvalla) kun ei oikein jaksa hyvin töissä. Töihin tästä on nyt kuitenkin itsensä revittävä ja jatkettava taas yötä myöten intoilua. Tänään menen tapaamaan ravitsemusterapeuttiakin ja kuulemaan olisiko siellä mitään uutta ideaa mun ruokavaliooni. Ja jos ei, niin voin sitten ihan hyvin kesän elää jätskilläkin :)

Olettekos te innostuneet Pinterestistä ja miten ja mihin sitä käytätte?

Olen melkoisen merkkiuskollinen ainakin mitä tulee kynsitarvikkeisiin. Rakennegeeleinä käytänkin ihan 100% oman merkkini (LCN) geelejä. Värillisien ja glittergeelien sekä kynsikoristeiden osalta olen tehnyt varovaisia kokeiluja muihinkin tuotteisiin. Joku aika sitten projektina oli metsästää kaverin tuleviin hääkynsiin mustia timantteja ja uskaltauduin kokeilemaan tilausta jostain nettikaupasta. Kivat timantit ja muutakin kivaa uutta löytyikin Sanna Tara Nail artista. Firma vaikutti luotettavalta ja uskaltauduin tilaamaan vasten aikaisempia ennakkoluulojani. Ja se kyllä kannatti!

Kiekollinen erikokoisia mustia timantteja, kiekollinen erivärisiä timantteja, pakkaus kynsiteippejä ja tuollainen vaalean vihreä hile. Kaupan päälle tulivat tumman vihreä ja violetti hile sekä simpukkamurska. Tilasin testiin muutaman värillisen geelinkin, pastellisen keltaisen ja metallinhohtoisen lilan. Kumpa ehtisi pian testaamaan itselle noita!

Koristeteippejä, monessa eri värissä.

Tulevista hääkynsistä täytynee tehdä joku päivä testiversio myöskin. Luulempa että hyvin pian lähtee uusikin tilaus tuonne, olin niin tyytyväinen! Ja valikoimaa tuotteissa tuolla riittää niin omille kynsille kuin rakennekynsillekin niin koristeluun kuin käsien hoitoonkin. Käykäähän tsekkaamassa, tästä!

Suositteluni!