When was the last time...
Nappasin ihanaisen Eevan blogista hauskan haasteen.
Milloin minä viimeksi...
Viimeksi minä ilahduin hyvästä kohtelusta terveyskeskuksessa. Vaihdoin vastikään terveyskeskusta yksinkertaisesti henkilökunnan ja palveluasenteen vuoksi. Pitkästä aikaa sain uudessa tk:ssa sellaista kohtelua kuin mielestäni jokaisen kuuluisikin saada. Meinasin purskahtaa itkuun kun ensimmäistä kertaa lääkäri kysyi, että miten jaksan henkisesti näin kovien kipujeni kanssa.
Viimeksi minä nauroin toissapäivänä erään lystikkään herran jutuille <3
Viimeksi minä itkin väsymystäni parisen viikkoa sitten.
Viimeksi minä suutuin kun joku ei pitänyt lupaustaan.
Viimeksi minä häkellyin tai oikeastaan repesin nauruun kun minua viime viikolla luultiin kaksi kertaa parikymppiseksi, tai ainakin alle kolmekymppiseksi. Täytin viime viikolla 38.
Viimeksi minä kokeilin jotain kun päätin muuttaa opiskeluasennettani. Suorittamisen sijaan yritän keskittyä oppimaan ja hankkimaan tietoa ja taitoa tulevaisuutta varten. Myös kesällä aion kokeilla jotain todella ennenkuulumatonta, varasin nimittäin laulukurssin!
Viimeksi minä urheilin viime perjantaina. Olin Lavis-tunnilla. Oletteko kokeilleet? Kyseessä on siis lavatanssin ja jumpan risteytys, tanssia ilman paria. Hikistä hommaa ja ihan superhauskaa!
Viimeksi minä luin sivuaineen kurssikirjaa, Viestinnän vallassa, joka käsittelee joukkoviestintää. Tosi kivaa vaihtelua kirjallisuuden teorian jälkeen.
Viimeksi minä herkuttelin tänään päiväkahvilla parilla gluteenittomalla pikkupuustilla. Illalla ostin kaupasta pari pikkukarkkipussia...
Viimeksi minä ostin bullet journalia varten muutamat uudet tussit, paidan, leggarit, ripsivärin ja lukon salille vaatekaappia varten.
Viimeksi minä tapasin kiropraktikkoni. Paitsi että hän on ihan huipputyyppi, on hän myös käsittämättömän taitava siinä mitä tekee. Tämä kokovartalojuminainen käveli pois vastanotolta tänään jälleen onnellinen hymy naamallaan :)
Viimeksi minä päätin olla itselleni armollisempi. Voi kun oppisi vähän hellittämään, joskus vaan lepäämään ja tyytymään siihen "ihan hyvään" täydellisen tavoittelun sijaan.
Viimeksi minä inspiroiduin ihmisten ihanista bullet journaleista instagramissa. Hitsi kun osaisi itsekin piirtää ja voisi kuvittaa oman bujon yhtä kivasti!
Viimeksi minä kuuntelin Happoradion uutta levyä Kauniin kääntöpiiri, joka on muuten ihan törkyhyvä! <3
Milloin sinä viimeksi ja mitä? Kerro jotain! :)
10 kuvaa kesään, tammikuu
Huhhuijaaa, näin sitä mennään vaan haasteessa jo puolivälissä! Viidennen kuvan aika ja viisi enää jäljellä ennen juhannusta. Kyllä on aika mennyt siivillä, koko joulukuukin tuntui hujahtaneen jouluineen kaikkineen ihan silmänräpäyksessä ohi.
Kiva että on lunta, monta lumikuvaa tämänkertaisessa sarjassa :)
Uskokaa tai älkää, kaivoin viime viikonloppuna iskän varastosta hiihtovarusteeni (vuodelta 1991). Keli oli kohdillaan ja hiihtäminenhän tuntui ihan hauskalta. Pohdimme jopa siskoni kanssa uusien varusteiden hankintaa. Seuraavalla kerralla aion ainakin uskaltautua suksineni isoon mäkeen, hui!
10 kuvaa kesään, joulukuu
Parempi myöhään kuin ei silloinkaan...
Joulukuun 10 kuvaa kesään -kuva ehtii ilmestymään parahiksi ennen tammikuun kuvaa. Joulukuun puolivälissä oli lunta ihan kivasti, joskin jouluksihan tuo suli pois ja täälläkin nautittiin ah niin ihanasta vaakasuorasta vesisateesta aattoiltana peilijäisellä hautausmaalla. Nyt jään päällä on hentoinen lumikerros, pysyköönkin se nyt maassa sitten!
Miltäs teillä lumitilanne näyttää? Ilmeisesti eteläisessäkin Suomessa on päästy vihdoin nauttimaan lumisesta maisemasta? Tänne on luvattu ihan napakkaa pakkaskeliä ja minä kiivaasti mietin kannattaisiko sijoittaa vielä toppatakkiin vai pärjäisinkö vanhoilla. Opiskelijabudjetti jyskyttää kuulkaa mielessä öisinkin, on vähän sellainen olo ettei ole varaa edes unta nähdä :P Pikkuisen meinaa stressiä olla ilmassa...
Kivaa viikkoa mussukat!
Happy new year!
Hei, ihan loistavaa uutta vuotta!
Sellainenhan on varmasti tuloillaan, eikös? Kyllä minä väittäisin, että vuoden 2016 tarjoileman paskan jälkeen tästä voisi tulla vaihteeksi hyvä vuosi. No, myönnän, kyllähän loppuneeseen vuoteen mahtui kivojakin juttuja, kuten kouluun pääseminen, ihan mahtava työpaikka ja sen mukanaan tuoneet onnistumiset ja uudet ystävät ja kaikki ihanat hetket kummityttöni ja muiden rakkaiden kanssa. Mutta joo, sanotaanko näin että 186 migreenipäivää ja syyskuusta asti kestänyt sairastaminen mahan kanssa on vienyt mehut. Vienyt siinä määrin ettei oikein muuta kykene ajattelemaan. Vointi ole kovinkaan kummoinen vieläkään. Pääosin jaksan maata, ja välillä vähän istua ja ulista kivuissani.
Työt loppuivat vuodenvaihteessa ja tätä alkanutta vuotta aloittelenkin sitten päätoimisena opiskelijana. Ei ihan stressittömin ajatus tämäkään kun kuukausitulona on opintotuki... Asuntovelallisella kun on vähän velvotteita pankinkin suuntaan. Ei auta kuin toivoa että kaikki selviää ja asiat järjestyy niin kuin on tarkoitettu (eli se lottovoitto vihdoin tulee!).
Toivon, että vuosi 2017 on armollinen minulle ja sinulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)