Littlebigthings

Olen puhissut ja kihissyt raivosta täällä yksinäni koko pääsiäisen koulutehtävien kimpussa silmät sikkuralla ja nyt oli pakko pitää pieni tauko ja päästää ajatukset ihan jonnekin muualle! Luin Jonnan blogista ihania lapsuuden pääsiäismuisteluja ja aloin itsekin miettiä, että millainen se mun lapsuuden pääsiäinen oikein olikaan verrattuna nykyiseen. Hämmennyin kyllä kun en muista juuri mitään lapsuuden pääsiäisistä, siis mitä meillä oikeastaan tehtiin; oltiinko kotona vai käytiinkö jossain ja mitä meillä syötiin. Yleensä minä olen se, joka muistaa yksityiskohtia myöden kaiken. Ehkä meininki on ollut aika arkista sitten; mummoloissa vierailtiin usein viikonloppuisin.

En muista että meillä kotona pääsiäiseen olisi koskaan liittynyt sen kummempia traditioita tai juhlallisuuksia. Pääsiäistä on vietetty varmaan lapsien ja suklaamunien vuoksi :) Alle kouluikäisenä meillä oli tapana parhaan ystäväni kanssa käydä trulleina mummoni asuinalueella. Se oli sinänsä hauska juttu, koska trullithan kiertävät perinteisesti pohjanmaalla lankalauantaina, mutta jostain syystä tämä perinne oli jalkautunut pieneen kylään Jyväskylän lähettyvillä jossa mummolani on. Siellä trulleja osattiin odottaa ja "karkki vai kepponen?" kysymykseen vastattiin useimmiten karkki. 

Nämä trullimuistot on ihan erityisen rakkaita, koska oli tapana että mummo hoiti kaikki käytännönjärjestelyt; kaivoi kaapeista hameita, huiveja, kahvipannuja ja muuta rekvisiittaa. Ja tietenkin keksi millainen kepponen meillä oli kulloinkin niiden varalta, jotka eivät olleet osanneet varautua karkein ovelle ilmestyneisiin pikkunoitiin. Joskus sumutettiin vesipullolla kepposeksi, joskus mummo luovasti keksi pakata koriin ison poskipunan ja siveltimen jolla piti sipaista kepposeksi naamaan. Se oli aina vähän jännää, että millainen setti asusteita ja tarvikkeita sieltä mummon kätköistä minäkin vuonna löytyi :D

Trulleillahan ei vitsoja mukanaan ollut, joten tuohan oli melko helppo tapa kerätä järkyttävä karkkisaalis. Ikimuistoisin trullipalkka taisi kuitenkin olla itse valittu kori. Eräs nainen päästi meidät autotalliinsa, joka oli täynnä hänen itse tekemiään puukoreja. Saimme palkaksi valita mieluiset korit itsellemme. Korit ja pannut pullollaan namuja kierrettiin kaikki asuinalueen talot läpi ja lopulta oltiin niin poikki, että hyvä että suu jaksoi jauhaa suklaata enää illalla. Virpomassa sen sijaan en muista käyneeni lapsena kuin kerran omalla asuinalueellani, muistan vitsojen väsäämisen olleen rasittavaa hommaa. Nykyisin tekisin kyllä sitäkin oikein mieluusti!

Tänä vuonna omalle ovelleni ilmestyi vain yksi pikkunoita. Kummityttöni sovitusti, muita noitia ei täällä päin näkynyt. Oli kiva kuitenkin saada edes yksi virpomisvitsa maljakkoon, ainoaksi pääsiäiskoristeeksi. Tänä vuonna en ole mitään muuta koristetta laittanutkaan. Joku vuosi takaperin istuttelin jopa rairuohon, mutta se ei varsinaisesti ollut mikään menestys.

Tämä pääsisäinen meni tosiaan ylhäisessä yksinäisyydessä koulutehtävien parissa, joten en päässyt nauttimaan edes pääsiäisen ajan herkuista perheen kanssa. No mutta hyvälle ruualle on aikaa myöhemminkin. Nyt on tärkeintä hoitaa hommat valmiiksi, jotta pääsen suuntaamaan kuntoutusviikolle rauhallisin mielin lepäämään. Kuntoutuksessa meneekin sitten vappu, joten sen kummempaa tekemistä ei tarvitse miettiä kun ohjelma lienee valmiiksi suunniteltu. Kunhan vaan saan tehtävät siihen malliin, että voin rentoutua rauhassa viikon valmiin ruuan ääressä, niin oon tyytyväinen. Toivottavasti siellä olisi edes vappumunkit tarjolla :)

Olen nyt tarkalleen 40 vuotta ja 16min vanha. Aika järkyttävää.

Lauantaina mulle oli järkätty yllätyssynttärit! En tiennyt etukäteen mitään muuta kuin synttäripäivän. Päivällä mulle ilmoitettiin kellonaika, jolloin kyyti tulisi pihaan. Kyyti vei Megazonelle, jossa odottelikin perhe ja joukko ystäviä. Hiet saatiin pintaan kunnon lasersodassa pikkupoikia vastaan. Hävittiin pikkusille, mutta oli niin siistiä!

Sieltä sitten matkasimme lapsuudenkotiini, jossa pöytä laitettiin koreaksi ja ovi kävi tiuhaan kun paikalle saapui lisää ystäviä ja sukulaisia. Perhe, suku, ystävät, kaikki koolla, niin parasta! Syötiin, juotiin, höpöteltiin, laulettiin ja kisailtiin.

Super iso kiitos ihanasta yllätyksestä ja ikimuistoisesta päivästä, etenkin siskolle organisoinnista ja kaikille muillekin juhlien järjestämiseen osallistuneille, paikallaolleille, muuten hengessä mukana olleille ja lahjaan osallistuneille. 

Kiitos kun olitte mukana! Olette rakkaita <3

Tästä on hyvä jatkaa samanlaista pöllöilyä kuin ennenkin. 

Pinkki peittää harmaat tukassa :)

*postaus sisältää mainoslinkkejä*

*Mehu saatu blogiyhteistyön kautta*

Glögiresepti ja muita ohjeita Nu3 sivustolta.

Olen tässä tämän viikon aikana selaillut läpi ylioppilaskuvaukseni koevedoksia. Kuvauksessahan kävin jo heti juhlien jälkeen kesäkuun alussa ja koevedokset sain nopeasti sen jälkeen cd:llä katsottavaksi. Hajonnut cd-asema ja kaikki kesän kiireet ovat vähän viivästyttäneet kuvien tilausta. Ja siis apua miten vaikeaa on päättää kun kuvia on otettu paljon ja onnistuneitakin kuvia on tosi paljon, on nimittäin mistä valita! Melko kriittisellä otteella olenkin omaa naamaani pällistellyt ja hylännyt kuvia milloin huonon ilmeen, roikkuvien allien tai karsastavien silmieni vuoksi. Huhhuh!

Nyt alkaa kuitenkin tilattavien kuvien lista olla kutakuinkin valmis ja kiitoskortteihin tuleva kuva valittu, vielä kun kaikki sukulaiset valitsevat omat kuvansa, niin saan tilauksen eteenpäin. 

Ylioppilaskuvani otti ihana valokuvaaja Sari Muhonen. Sari on opiskelukaverini, ja erikoistunut nimenomaan henkilökuvaukseen, siksi kuvaajan valinta oli helppo. Sari on kuvannut yrittäjänä jo 13 vuotta, kouluttautunut laajalti ja saanut tunnustusta niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa valokuvauskilpailuissa. Hänelle onkin myönnetty arvostettu eurooppalainen arvonimi QEP Qualified European Photographer. 

Sari kuvasi myös meidän Ompun 1-vuotiskuvat viime vuonna ja kuvat ovat kyllä kauneimpia koskaan näkemiäni. Persoonallisia, herkkiä ja niissä näkyy ihanasti tyttösen oma luonne. Sari on ihanan luonteva kuvatessaan, minun ylioppilaskuvaukseni kesti puolisen tuntia ja siinä ajassa saatiin enemmän onnistuneita ruutuja kuin koko elämäni aikana yhteensä minusta on saatu :) Kuvattiin erilaisilla taustoilla, erilaisilla valoilla ja monissa eri asennoissa ja kuvakulmissa. Kuvattavana olo oli kivaa ja voisin hypätä Sarin kuvattavaksi ihan koska tahansa uudestaan. Rento fiilis näkyy valmiissa kuvissa ja kuvissa todella on mistä valita! No miltäkö ne valmiit kuvat sitten näyttävät, sain muutaman teille vilautettavaksikin.

Vaaleakin tausta toimii!

Jyväskylä: Torikulma Yliopistonkatu 32 40100 Jyväskylä

Tampere: Hämeenkatu 5, 6 krs. 33100 Tampere

puh. 044 5522018

info(@)ripsibar.fi

http://ripsibar.fi/

Super iso kiitos RipsiBarille ja Vita Liberatalle yhteistyöstä! <3