Littlebigthings

Aina silloin tällöin mulle tulee ruokavalion ulkopuolisia houkutuksia. Kuten vaikka pizzerian ohi kävellessä ne tuoksut saavat kaipaamaan pizzaa. Perjantain kunniaksi päätin tekaista lemppariani, karppipitsaa omana gluteenittomana muunnoksena. Alkuperäinen ohje löytyy tästä.

Näin syntyy gluteeniton karppipitsa

Tänään tuntuu päivän kantavana teemana olevan hopea, ainakin päivän instagrammailuista päätellen. Kävin aamulla kampaajalla ja tukka on nyt ihanan hopeanvaalea. 

Tykkään niiiiin kovasti! Kampaajakäynnistä ja tukasta on tulossa juttua ja lisää kuvia vielä myöhemmin.

Kävin eilen pitkästä aikaa kiropraktikolla, voi onni ja autuus miten olotila helpottikaan! Hengittäminen on heti helpompaa ja kävelykään ei satu enää niin paljon. Perussetin eli niskan ja selän virheasentojen lisäksi olen onnistunut jumittamaan niin lonkankoukistajat, reidet kuin pakaralihaksetkin aivan tukkoon. Liikkuvuus onkin kyllä ollut mallia rautakanki viime aikoina. 

Venytellä pitäisi juu... Kunhan siihen olisi aikaa, intoa ja jaksamista. Nyt jos jollakulla on taskussaan joku mahtava linkkivinkki tai muuta hyvää tietämystä hyviin venytyksiin joista voisin innostua kuulisin mielelläni! Onko sulla joku oma lempparivenytys? Vai venytteletkö lainkaan?

Helpot, nopeat ja mukavat venytykset siis haussa koko kropalle ja sen laiskalle ja kiireiselle omistajalle! Myös vinkit siitä, miten itsensä saisi motivoitua säännölliseen venyttelyyn otetaan ilolla vastaan!

Päätin arpoa pienen yllärin sunnuntaina päättyneeseen kysymyspostaukseen kysymyksiä jättäneiden kesken. Random.org arpoi voittajaksi ihanaisen Anselmin! 

Olettekos kokeilleet puhelimenjohtoponnareita? Mä olen ainakin ihastunut näihin ihan ikihyviksi ja ajattelin kertoa teillekin, jos nämä jollekulle ovat vielä uusi juttu. 

Perusponnariin saa ihan toisenlaisen meiningin kun laittaa sen kiinni puhelimenjohtosykkyrällä. Ihana Saara kirjoitti näistä vastikään oikein kunnon tietoiskun, käykääs katsomassa. Nämä ovat siis paitsi siistin näköisiä, myös tukalle parempi vaihtoehto kuin tavallinen ponnari. Nämä kiekurat myös palautuvat alkuperäiseen muotoonsa käytön jälkeen, eivätkä siis levähdä käytössä kuten tavalliset ponnarit. Omani ostin Sokkarilta (merkki Cailap), mutta moni muukin paikka näitä nykyisin tuntuu jo myyvän. Tekisi mieli hankkia jokunen värikäskin vielä lisäksi :)

Löytyykös muita kokeilleita ja ihastuneita?

Viimeksi äitin luona maalla ollessani pyörimme paikallisissa kaupoissa ostoksilla. Yllättäen Tokmannilta löytyikin meille keittiöön jotain kivaa.

Voi mikä ihana aurinkoinen aamu! Sain itseni jopa ysiltä ylös sängystä ja saan tässä istuskella koneella hetken rauhassa ennen töihin lähtöä. Klikkailin Pupuleipomo blogiin katselemaan ihanaa herkkujen täyteistä nostalgiapostausta kaupoista kadonneista herkuista. Voi apua mitä ihania lapsuuden herkkuja ja kivoja muistoja; Aku Ankka limpparia, Gilda jätskiä, Kumirottia ja tietenkin sitä Hopea Toffeeta. Voi miten hyvä mieli tulikaan! Tämä kasarilapsi niiiin tykkää tälläisista muisteloista. Aivan ihana blogi tuo Pupuleipomo muutenkin, kannattaa tutustua. Käykääs katsomassa herkkupostausta ja kertokaa mikä oli oma suosikkinne!

Ihan oikeastihan tähän talouteen ei tarvittaisi yhtään ainutta pussilakanasettiä, mutta...

Olen pysytellyt aika hyvin poissa kaupungilta ja rekeissään houkuttelevasti kutsuvien syksyvaatteiden lähettyviltä. Oman työpaikan alesta tuli kuitenkin pieni pussillinen vaatetta ostettua syksyäkin silmällä pitäen. Tiedättehän, kun halvalla sai...

...lähestyy!

Eilinen aamu sai taas sellaisen aloituksen, että huhhuh. Tuli yksi iso iso pettymys, jonka takia taas tulevaisuutta joutuu miettimään uudestaan ja voimia keräilemään ihan tosissaan. Iso itkuhan siitä tuli ja tuntui että koko päivän se pilasi. No, näitä tulee, ei auta jäädä tuleen makaamaan, vaan reippaasti leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä!

Muistattekos kun jo viime syksynä kerroin, että näöntarkastuksessa löytyi pienen pieni lukulisän tarve laseihin. Näin kauan asian kanssa vitkuttelin, mutta koulun taas alkaessa oli vaan pakko käydä lukulasit hankkimassa. Kaukolaseihin ei tänä syksynä isompaa muutosta tullut, joten pärjään entisillä vallan mainiosti, mutta pikkutarkkaan työskentelyyn ja etenkin lukemiseen on nyt sitten omat lasit. Heippa vaan keski-ikä, kohta siirrytään sitten monitehoihin!

Eilen oli se kauan odotettu päivä kun pääsin taas tanssimaan! Viime kevään baletithan tosiaan jäi väliin niin aikataulullisten kuin rahapoliittisten syidenkin takia. Nyt päätin, että tänä syksynä menen tanssimaan vaikka mikä olisi! Onneksi tunti sattui mulle täydelliseen aikaan, perjantai-iltaan jolloin mulla ei koulua ole, ja vielä ihan täydelliseen kellonaikaankin. Ainut pelko nyt onkin, että ryhmä ei jatku, koska osallistujia ei ole tarpeeksi, eilen meitä oli paikalla vain neljä. Toivottavasti nyt muutama lisää tulisi mukaan ja saataisiin pitää meidän tunti.

Oli kyllä melkoisen huikea tunne vetäistä pitkästä aikaa trikoot jalkaan ja uuden karheat Sanshan tossut, jotka osoittautuivat ihan kuin jalkaan tehdyiksi, aivan ihanat! Kunto ei odotetusti ollut entisellään, jonka kyllä opettajakin huomasi. Lihaskunto aivan olematonta ja liikkuvuutta ei entistäkään vähää. Jalat kramppasivat niin, että opettaja joutui muutamaan kertaan kehottamaan vähän pienemmin tekemiseen... Tärisevistä ja kiristävistä lihaksista huolimatta olin aivan hymy korvissa koko tunnin ajan. Voiko olla täydellisempää lajia kuin baletti tälläiselle perfektionistille kuin minä!? Tunnin aikana ei yksikään muu tyhmä asia pääse päähän, silloin voin keskittyä vain siihen tanssiin ihan satasella, pikkutarkkoja yksityiskohtia myöten. Love it <3