Littlebigthings

Siskoni on lähdössä elokuussa työmatkalle New Yorkiin ja minä olen pyytänyt siskoa tuomaan itselleni sieltä joitain pieniä juttuja.

Uusi Urban Decayn Primer Potion nyt on ihan varmasti listalla. Tätä ilman en voi enää olla.

Eilen oli ihan pakko vähän palkita itteäni pikaisella vaatekauppakierroksella. Kun takana oli 6 PITKÄÄ päivää töitä ja edessä vielä kaksi ennen seuraavaa vapaapäivää, sitä vaan on saatava jotain kivaa itelleen että jaksaa vielä rutistaa viimeiset päivät. Alunperinhän mulla piti olla ainoastaan kaksi päivää töitä tällä viikolla, mutta viikon mittaan tää viikko jotenki vähän venähti. Töitten jälkeen tunnin salamakierros lähimmissä kaupoissa tuotti seuraavanlaisen tuloksen:

Ensin tietty jokapäiväiset karkkipäivän herkut Punnitse ja säästä:stä (hei miten tää taipuu??). Tummalla suklaalla kuorrutettuja nameja eli cashew pähkinöitä, kuivattuja banaanilastuja sekä vadelmia. NAM!

JC:n alerekistä hauska epäsymmetrinen neule. Pienillä neppareilla tuon saa kiinni kietaisutyyliin ja auki jättämällä on neuletakki.
Pure love!

H&M lasten osastolta(!) mustat pitsishortsit

ja pinkki perustoppi.

Seppälästä päivän yllättäjä, keltaiset leggarit. Kesäks ihan mahtavat mustien tunikoiden ja muiden mustien lörttövermeitten kanssa. Tunnin shoppailu ei tullut loppupelissä edes kovin kalliiksi. Alerekkien ja yhden lahjakortin ansiosta köyhdyin näistä neljästä vaatekappaleesta ainoastaan noin 17€!

Mahtavaa että tämäkin neiti 'pukeudun mustaan kunnes löydän jotain tummempaa' on oppinut ostelemaan jotain väripilkkujakin vaatekaappiinsa. Ja vielä tykkään niistä! Näinä parina viimeisenä hellekesänähän mustat vaatteet on ollut lähes mahdottomuus joten on ollut pakko oppia vähän väreihinkin. Kaapista löytyy jo satunnaisia pinkkejä, sinisiä, turkooseja ja keltaisia väriläiskiä mustien, harmaiden ja valkoisten seasta. Nyt sitä jo oikein odottaa että pääsee pukeutumaan näihin karkkiväreihin. Tule jo kesä!!

Onkos muita uskollisia mustaan pukeutujia? Löytyykö teidän kaapeistanne kesällä enemmän väriä?

Bongasin Inglotin sivuilta tuollaisen bronzerin. Tuoteinfoahan Inglotilta ei löydy, mutta oletan tuon olevan poispestävä värillinen voide? Kiinnostaisi kyllä kokeilla. Kesäksi täytyisi joku "valeaurinkotuote" ostaa kuitenkin ja itseruskettavien haju tökkii niin pahasti ettei vaan pysty enää käyttämään. 

Oletteko testanneet tuon, tai jonkun muun bronzerin? Millainen sävy tulee ja sotkeeko vaatteita? Ja onko feikin näköinen? Vinkkejä hyvistä ja etenkin hyvän- tai edes neutraalintuoksuisista itseruskettavista voiteista otetaan myös vastaan!

kuva: Inglot

Sain tänään (vielä lyhyen) blogielämäni ensimmäisen tunnustuksen! Kivaa!

Maija tämän minulle ojensi, kiitoksia ihan hirmuisen paljon!

The Rules

1. Nominate 15 fellow bloggers.

2. Inform the bloggers of their nominations.

3. Share 7 random facts about yourself.

4. Thank the blogger who nominated you.

Yritän herätellä itseäni kuolleista nyt vitamiinien ja hivenaineiden avulla. Tilipäivän kunniaksi kaappi täydentyi tällä viikolla kolmella uudella purkilla. Näiden on nyt tarkoitus tehdä musta hirrrrveen pirtee ja hirrrveen nätti.

Bioteekin TehoPii & Kalkki+D hiuksille, iholle ja kynsille. 

Karovit, halvinta mahdollista beetakaroteenia estämään palaminen kesällä.

Magnesiumia juuri todettuun magnesiumin puutokseen. Tätä olen kyllä syönytkin, nyt on vaan annos tuplattu ja katsotaan saadaanko arvot nousemaan ja vaikuttaako se mahdollisesti sydän- ja lihasoireisiini.

Näissä tunnelmissa taas tänä aamuna. Pitkä työpäivä edessä ja illalla pitäis koittaa raahata itsensä pitkästä aikaa tanssitunneille. Vieläkin tuntuu olo kovin puolikuntoiselta ja on pientä kuumettakin, mutta luonto ei anna periksi olla enää pois tanssista. Pakko päästä edes kokeilemaan jaksaako mitään.

Millon sitä aikuinen ihminen oppii menemään ajoissa nukkumaan?

Huoh.

Kyllä vaan, nyt se on tehty; päätös ryhtyä kulkemaan ainakin osittain työmatkat pyörällä. Tuleepahan sitten liikuttua samalla, kesällä kun tanssitkin ovat tauolla. Paljon tämä tulee vaatimaan tahdonvoimaa, mutta nyt tuntuu siltä että pakko on rueta jotain tekemään. Loppujen lopuksi matka ei ole edes mikään pitkä, noin kuutisen kilsaa. Vähän kun kunto tästä kasvaa niin sen hurauttaa nopeastikin.
Hauskaksi tämän tekee se, että viimeisin lähikontaktini polkupyörän kanssa on varmasti yli kymmenen vuoden takaa. Tätä uutta kesäistä harrastustani intoillessani siskoni sanoi, että ilman kypärää en saisi sitten mihinkään liikkua. Eilen hankin kypärän odottelemaan pyörän keväthuollon valmistumista. Toistaiseksi ryhdyn ajelemaan ikivanhalla pyörän raadolla, mutta mietin uuden ostoa sitten jos sille oikeasti tulee tarve. Biltemasta on haettava pyörään uusi pehmoinen satula. Ja ostoskorihan täytyy tietysti kaikilla meillä keski-ikäisillä olla.


Ehkä tuo kypärä on ihan viisas ratkaisu, sen verran nimittäin hirvittää itseäkin tuo liikenteeseen lähteminen. Koskaan elämässäni en ole pyöräilykypärää päähäni laittanut mutta nyt se tuntui ihan järkevältä. Kypärävalinnassa päädyin kuitenkin mustaan peruskypärään vaikka pinkit ja Hello Kitty-kuvioiset houkuttelivatkin kovasti. Ehkä onnistun herättämään huomiota ilman räikeää kypärääkin ;)

Mutta eiköhän tuo pyöräily ala sujua taas... Ainakin niinhän sitä sanotaan... Kerran kun sen oppii...
Jotenkin vaan tuo Sig-pyöräilijä kajahtaa soimaan päässä kun noita kypäröitäkin kaupassa katselin :)



Hei vaan keski-ikä, tästä se lähtee! Pian täti lyö kypärän päähän ja hyppää satulaan! Ja nyt en voi enää perua kun tämä on täälläkin sanottu :)

Onko sinulle pyöräily ihan arkipäivää vai löytyykö jotakuta muuta joka on pitkään ollut fillaroimatta?

Olin lauantaina tanssiopistolla katsomassa Näytön paikka-matineaa. Näytöksessä oppilaat esittivät omia tanssejaan, tanssin perusopetuksen syventävien opintojen päättötöitä sekä opettajien koreografioita. Esityksissä oli mukana niin baletin, nykytanssin, jazzin kuin katutanssinkin taitajia.

Mukanani oli vain pokkari ja kuvaaminen jäi silläkin aika vähäiseksi kun olin niin lumoutuneena ja uppoutuneena tunnelmaan että kuvaaminen unohtui. Yhtään onnistunutta (tai edes sinne päin) kuvaa en onnistunut liian nopeasti paikaltaan hyppivistä tanssijoista nappaamaan, mutta toimikoon nämä muutama onneton kuva nyt kuitenkin kuvituksena. Eipähän ole ainakaan tunnistettavia kasvoja kuvissa. :)

Oli kyllä aivan ihana tunti täynnä toinen toistaan lahjakkaampia nuoria tanssijoita ja hyviä koreografioita. Oli kiva käydä työpäivän päätteeksi rentoutumassa vähän erilaisella tavalla. 

Toukokuussa onkin luvassa vielä tanssiopiston kaikkien oppilaiden yhteinen kevät näytös. Tällä kertaa seurailen sen katsomon puolelta, viime keväänä pyörähtelin eturivissä satapäiselle yleisölle. Viime vuonna tähän aikaan olikin melkoiset täpinät päällä. Ihan rentoa että tänä vuonna voi vaan relata ja katsella muitten esityksiä.

11 tuntisen työpäivän jälkeen olin taas eilen aika katki. Päivän kruunasi liikkeen sulkemisen jälkeen tehty inventaario. Tänään on sama projekti edessä työpäivän päätteeksi toisessa liikkeessämme. Saas nähdä miten numerot hyppii silmissä tänään kun taas tuotekoodia toisen perään pukkaa näkökenttään. Unet oli ainakin enteilevästi viime yönä melko numeropainotteisia...

Jos on viime aikoina raha-asioissa tullut riittävästi paskaa niskaan, niin eilen tuli todistettua että kyllä se päivä sitten paistaa risukasaankin niinkuin sanotaan. Verottaja kertoi kirjeessään että tällä kertaa joulukuussa tilille kilahtaakin ihan kiva summa rahaa. Viime kertaisista mätkyistä viisastuneena nyt ollaan nallen kanssa kavereita.

Tarinan opetus: elä vuosi köyhyydessä, jotta voit kerran vuodessa nähdä hetken rahaa tililläsi.

Jihuu! :)

Kuva Google

Jotenkin sitä (ainakin tälläinen mainoksen uhri) odottaa, että nähdessään uutuustuotetta mainostettavan telkkarissa, että kyseisen firman nettisivuilta löytyisi lisätietoa tuotteesta. Mutta näköjään ei, ainakaan suomenkielisiltä sivuilta. 

Bongasin eilen Veetin karvankasvua vähentävän voiteen mainoksen telkkarissa, mutta suomenkielisille sivuille tämä uutuustuote ei ollut vielä eksynyt. No, ulkolaisilta sivuilta löytyi lyhykäinen info. Kiinnostaisi kyllä kokeilla tuo. En ole koskaan ollut karvanpoistotuotteiden käyttäjä, ne ovat aina olleet mun herkälle iholle vähän too much, mutta josko tuo voide ei olisi ihan yhtä tujua tavaraa. Näyttäisi löytyvän herkän ihonkin versio, liekö sitten Suomessa kumpikin myynnissä. Oletteko jo bonganneet kaupan hyllyltä tätä/näitä?

Onko joku jopa ehtinyt kokeilemaan? Tai oletteko ylipäänsä tykästyneet karvankasvua vähentäviin tuotteisiin, dödöihin ja muihin?

Kuvat Veet

Aloittelimme tässä taannoin lapsuudenkodissani iskän luona kevätsiivousta ja löysin muutaman kivan yllätyksen. Iskä oli jostain kaapista kaivanut esille joskus 70-80-luvulla meille tulleen Bilora-merkkisen kamerajalustan. Alunperin jalusta oli löytynyt jostain asunnostamme kaapin ylähyllyltä entisen asukkaan sinne jättämänä ja meille se sitten jäikin. Äitikin oli sitä aikoinaan käyttänyt järkkärillä kuvatessaan 80-luvulla. Minä en muista tuota koskaan ennen nähneeni, joten jonkun vuoden jalusta on mua odotellut jossain kaapin perukoilla. Nyt se tulikin juuri tarpeeseen ja pääsen sitä testailemaan uuden kamerani kanssa. Jotenkin kiva saada tuollainen tarpeellinen tavara jolla on oma historiansa ja tarinansa.

Olipas eilen huippukiva vapaapäivä! Heräsin aamulla 8.34 tekstarilla tulleeseen ilmoitukseen joka kertoi uuden kameran olevan valmiina noudettavaksi tavaratalosta. Unihiekat karisi kyllä melkoisen tehokkaasti silmistä ja tiesinkin että eilen laistettu siivous täytyy hoitaa alta pois aamusta, koska iltapäivä tulisi menemään kameraa rassaillessa.

Perinteiseen tapaan lorvikatarri iski näin sunnuntaina kun olisi ollut paljon tekemistä enkä saanut edes aikaiseksi siivota. Iltaa kohden kuitenkin otin itseäni niskasta ja nousin sohvalta tekemään edes ruokaa. Teki mieli pitkästä aikaa kunnon kotiruokaa kun olen taas vetänyt pitkän aikaa töissä kaikenmaailman eineksiä ja mukaruokaa. Tuli tehtyä isompi satsi niin tästä riittää evääksikin.

Lihapullia kermassa haudutettuna ja perunamuussia, namps!

Olen kuunnellut tänään Madonnan uusia biisejä ja taas harmittaa etten ole menossa rouvaa katsomaan seuraavallakaan Suomen vierailulla. Nyt Madonnan näkeminen on lisätty "to do, before I die"-listalle. En tiedä miksi herään aina näihin keikkoihin niin myöhään, että olisin sitten kuitenkin halunnut mennä ja sitten harmittaa... Onhan Madonna kuitenkin pitkäaikaisin ja ainut oikea idolini lapsuudesta saakka. Olen pienestä tytöstä alkaen ihaillut Madonnaa niin laulajana, tanssijana, pukeutujana, tyyli-ikonina, bisnesnaisena... Madonna jos joku on innostanut ja inspiroinut mua monellakin saralla koko ikäni. Ihana Madonna!

Tästä biisistä tulee jotenkin sellanen "mä pystyn mihin vaan"-fiilis!

Ja hei, ketkukaapas ite 53-vuotiaana tohon malliin! Miten VOI näyttää noin hyvältä!!??




Jännät fibat tulee näitä kuunnellessa. Vähän sellanen olo nyt, et oisko nyt aika rueta toteuttaan omia unelmiaan ja haaveitaan. Ettei sitten tarvitsis vanhana katua ja miettiä mitä kaikkee olis halunnut tehdä mut se vaan jäi...


Kuva Google