Littlebigthings

Olen vähän ylimalkaisesti sivunnut kuulumisiani viime aikoina, joten kerrotaampa nyt hieman tarkemmin mitä täällä oikein on meneillään. Millaisia plussia ja miinuksia sitä on viime aikoihin mahtunut.

- kipu, pelko, epätietoisuus, huoli

Voihan terveys; Migreeni on vaivannut tänä(kin) vuonna jo ihan urakaksi asti. Jos vielä kuvittelin pärjääväni kroonistuneen päivittäisen migreenini kanssa, tämä viheliäinen piru on nyt muuttanut muotoaan niin, että kovissa kohtauksissa menetän lähes kokonaan näkökykyni, jonka jälkeen alkava särky kaataa petiin täysin eivätkä lääkkeetkään toimi kunnolla. Toimintakyky palautuu ehkä 7h jälkeen kohtauksen alkamisesta. Ei hyvä.

Mahavaivani sen sijaan eskaloituivat parisen viikkoa sitten niin, että minut kiidätettiin ambulanssilla ensiavun shokkihuoneeseen (tosielämän Teho-osasto -meininki!). 5h tehohoidon, tutkimusten ja parin osastolla vietetyn yön jälkeen aloin olla jälleen elävien kirjoissa, mutta toipuminen ja voimien keräily jatkuu edelleen. Ja tutkimukset jatkuvat...

- vesittyneet suunnitelmat
Koska migreenikohtaukset rajoittavat näin merkittävästi nykyisin elämää, on todella vaikeaa tehdä mitään suunnitelmia. Mitä enemmän kaikki menee plörinäksi ja joudun perumaan menoja, sen enemmän ärsytys kasvaa. Kouluhommien aikatauluissa pysyminen on todella haastavaa kun voi olla etten vaikka viikkoon pysty tekemään mitään. Pelkään että kohta olen kotini vanki kun en uskalla lähteä yksin johonkin sen pelossa että näkö lähtee enkä selviä takaisin kotiin.

- rahatilanne
Kun tulot on noin 500€/kk voitte arvata minkä verran persuksissa tuntuvat normaalin katastrofin päälle ylimääräisenä tulleet ja samalle kuulle osuneet 200€ sairaalalasku ja 150€ neurologin palkkio... Oikeasti, välillä sitä ei tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.

No, jotain hyvääkin:

+ helpotus, toivo

Jos tämä sairastaminen on ollut rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, on siinä mielessä toiveikasta, että minulla vihdoin on alustava diagnoosi. 20 vuoden oireilun jälkeen jos nyt vihdoin saataisiin selville mikä minua oikeasti vaivaa!

+ olen saanut hoidettua opiskeluni
Vaikka voimat ja jaksaminen on olleet todella vähissä, olen saanut hoidettua kaikki pakollista läsnäoloa vaativat luentoni ja palauttanut tehtäväni ajallaan. Kovaa prässiä on kuitenkin luvassa vielä loppukevääksi kun pitäisi saada kaikki itsenäiset kurssit puristettua valmiiksi ja tentit tehtyä. Onneksi kevään kurssit on tosi mielenkiintoisia, yrittäjyyttä ja viestintää.

+ pääsen tapaamaan tuttuja
Pääsen tällä kertaa (pitkästä aikaa!) osallistumaan kevään Indiedays tapahtumaan! Odotan innolla reissua, pientä irtiottoa ja kaikkien ihanien tyyppien tapaamista pitkästä aikaa. Ihan superia <3

+ toinenkin reissu
Toukokuun alussa on tiedossa toinenkin reissu, silloin matkaan Turkuun ystäväni synttäreille. Huippureissu tulossa siitäkin! (Migreenit muuten eivät kuulu näihin reissusuunnitelmiin sitten lainkaan!)

+ kaikki järjestyy
Vaikka kuinka pelottaisi, ei auta kuin uskoa että kaikki järjestyy. Kaikki menee vielä parhain päin. On kuitenkin niin paljon mistä olla kiitollinen.


Ihanaa pääsiäistä! Syökäähän paljon kindereitä <3
Minä pidän pienen pääsiäislomasen :)

Bongasin taannoin eräästä, sittemmin poistuneesta (tai ainakin kadottamastani) blogista hauskan aikuisten kaverikirjan. Nyt ehdin vihdoin vastailemaan kysymyksiin.

Nimeni on Tiia

Jotkut tosin kutsuvat minua Tintiksi. (Lähinnä iskä ja muut sukulaiset)

Olen syntynyt vuonna 1979, eli olen 38-vuotias.

Lapsuuskotini langallinen numero: ensin oli 263190 ja myöhemmin 666182.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: toimistovirkailija tai matkaopas.

Mutta isona minusta tulikin: työtön :D No joo, isoa minusta ei tullut, enkä tiedä vieläkään mikä minusta tulee. Parhaillaan opiskelen kuitenkin yliopistossa pääaineenani kirjallisuus.

Täydellinen puoliso: ymmärtää mun tyhmiä ja älyttömiä juttuja

Itsehän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla: hieman kiukkuinen ja rasittava.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: käyttäisin opiskelujuttuihin enemmän aikaa kuin ympäriinsä haahuiluun, tapaisin enemmän rakkaita, tekisin hyvää ruokaa ja tanssisin

Harrastan nyt: bloggaamista ja käyn jumpissa ja kuntosalilla (ainakin ajoittain voinnin salliessa)

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: ysäripoppia!

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Kardashianit? :)

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Melkeimpä mikä vaan onnistuu. Omatekoinen sushi on kyllä aika parhautta.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: No ei edes hävetä kertoa että vollotan aina kun olen väsynyt. Enkä nyt tarkoita sellaista täytyisi mennä nukkumaan -väsymystä vaan sellaista yleistä elämän väsymystä ja ahdistusta.

Lapsuuteni lempilelu: varmaankin Barbiet, niillä leikittiin vielä aika pitkään minun lapsuudessani

Lempilelu nykyään: lautapelit <3 Myös Muumiaiheinen tarrapallopeli on hauska 3-vuotiaan kanssa, kun Haisulisektorille osuminen saa toisen katkeamaan naurusta :D

Salainen paheeni: karkki, tai no se ei ole mikään kovin salainen pahe, eiköhän kaikki jo tiedä mun rakkaudesta karkkeihin :P

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: laiskottelu

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: what goes around comes around

Tuliko mitään uutta meikäläisestä?
Vastailkaahan tekin kysymyksiin joko kommenttiboksin tai oman blogin puolella, olisi hauska lukea muidenkin vastauksia näihin! :)