Kyllä vaan, nyt se on tehty; päätös ryhtyä kulkemaan ainakin osittain työmatkat pyörällä. Tuleepahan sitten liikuttua samalla, kesällä kun tanssitkin ovat tauolla. Paljon tämä tulee vaatimaan tahdonvoimaa, mutta nyt tuntuu siltä että pakko on rueta jotain tekemään. Loppujen lopuksi matka ei ole edes mikään pitkä, noin kuutisen kilsaa. Vähän kun kunto tästä kasvaa niin sen hurauttaa nopeastikin.
Hauskaksi tämän tekee se, että viimeisin lähikontaktini polkupyörän kanssa on varmasti yli kymmenen vuoden takaa. Tätä uutta kesäistä harrastustani intoillessani siskoni sanoi, että ilman kypärää en saisi sitten mihinkään liikkua. Eilen hankin kypärän odottelemaan pyörän keväthuollon valmistumista. Toistaiseksi ryhdyn ajelemaan ikivanhalla pyörän raadolla, mutta mietin uuden ostoa sitten jos sille oikeasti tulee tarve. Biltemasta on haettava pyörään uusi pehmoinen satula. Ja ostoskorihan täytyy tietysti kaikilla meillä keski-ikäisillä olla.


Ehkä tuo kypärä on ihan viisas ratkaisu, sen verran nimittäin hirvittää itseäkin tuo liikenteeseen lähteminen. Koskaan elämässäni en ole pyöräilykypärää päähäni laittanut mutta nyt se tuntui ihan järkevältä. Kypärävalinnassa päädyin kuitenkin mustaan peruskypärään vaikka pinkit ja Hello Kitty-kuvioiset houkuttelivatkin kovasti. Ehkä onnistun herättämään huomiota ilman räikeää kypärääkin ;)

Mutta eiköhän tuo pyöräily ala sujua taas... Ainakin niinhän sitä sanotaan... Kerran kun sen oppii...
Jotenkin vaan tuo Sig-pyöräilijä kajahtaa soimaan päässä kun noita kypäröitäkin kaupassa katselin :)



Hei vaan keski-ikä, tästä se lähtee! Pian täti lyö kypärän päähän ja hyppää satulaan! Ja nyt en voi enää perua kun tämä on täälläkin sanottu :)

Onko sinulle pyöräily ihan arkipäivää vai löytyykö jotakuta muuta joka on pitkään ollut fillaroimatta?