Eilen oli se kauan odotettu päivä kun pääsin taas tanssimaan! Viime kevään baletithan tosiaan jäi väliin niin aikataulullisten kuin rahapoliittisten syidenkin takia. Nyt päätin, että tänä syksynä menen tanssimaan vaikka mikä olisi! Onneksi tunti sattui mulle täydelliseen aikaan, perjantai-iltaan jolloin mulla ei koulua ole, ja vielä ihan täydelliseen kellonaikaankin. Ainut pelko nyt onkin, että ryhmä ei jatku, koska osallistujia ei ole tarpeeksi, eilen meitä oli paikalla vain neljä. Toivottavasti nyt muutama lisää tulisi mukaan ja saataisiin pitää meidän tunti.

Oli kyllä melkoisen huikea tunne vetäistä pitkästä aikaa trikoot jalkaan ja uuden karheat Sanshan tossut, jotka osoittautuivat ihan kuin jalkaan tehdyiksi, aivan ihanat! Kunto ei odotetusti ollut entisellään, jonka kyllä opettajakin huomasi. Lihaskunto aivan olematonta ja liikkuvuutta ei entistäkään vähää. Jalat kramppasivat niin, että opettaja joutui muutamaan kertaan kehottamaan vähän pienemmin tekemiseen... Tärisevistä ja kiristävistä lihaksista huolimatta olin aivan hymy korvissa koko tunnin ajan. Voiko olla täydellisempää lajia kuin baletti tälläiselle perfektionistille kuin minä!? Tunnin aikana ei yksikään muu tyhmä asia pääse päähän, silloin voin keskittyä vain siihen tanssiin ihan satasella, pikkutarkkoja yksityiskohtia myöten. Love it <3


Kotona suihkun jälkeen jalkaan pörrösukat ja Lindexin alesta löytyneet psykedeeliset kotihousut. Mitä sitä ihminen voi muuta perjantai-illalta toivoa kuin kireiden, työtä tehneiden lihasten venyttely, naamalla killittävä hymy ja ihan superhyvä mieli.
Fabulous!

Yhtä hyvää viikonloppua teillekin! :)