13 helmikuuta 2017

Littlebigthings 5 vuotta!!

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 16.48 7 kommenttia
Ällösöpöä synttäripäivää!
Kyllä se vaan tuo aika suhaa vauhdilla eteenpäin! Tämä blogini, rakas hengentuotteeni ja korvaamaton avautumiskanavani on kuulkaa jo tullut kunnioitettavaan viiden vuoden ikään! On tultu melkoisen pitkä matka siitä kun julkaisin ensimmäisen nolon postaukseni ja meni pitkä pitkä aika ennen kuin sitä luki kukaan muu itseni lisäksi. Paljon on vettä virrannut Vaajavirrassa senkin jälkeen kun ihan ihka ensimmäinen lukijani klikkasi itsensä seuraajakseni. 
Kuitenkin ihan yhtä paljon minä edelleen pakahdun onnesta jokaikisestä käynnistä, kommentista ja seuraajasta. Ihan yhtä siistiä tämä on, ja varmasti vielä siistimpääkin. Olen ihan hillittömän onnellinen jokaisesta teistä siellä ruudun toisella puolella, jokaisesta lukijasta ja jokaisesta upeasta kollegasta johon olen saanut vuosien varrella tutustua. 
Kiitos, olette ihania <3

Mutta kyllähän synttärit nyt ansaitsevat jotain spesiaalia, mitä se sinun mielestäsi voisi olla? Mitä toivoisit? Toivepostauksia, postaustoiveita, arvontaa, vanhojen muistelua, kreisibailausta, kysymyspostausta, paljastuksia, joku kokonaan uusi aihepiiri...? 
Kertokaahan, nyt saa toivoa! :) 
Hyviä ideoita palkitaan!




11 helmikuuta 2017

Hierojaharjoittelijalle edullisesti

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 22.40 0 kommenttia
Satu toivottaa kaikki tervetulleeksi hierontaan!
Tulinpa nopeasti vinkkaamaan teillekin; kävin nimittäin ihanassa hieronnassa torstaina. Niskani ja hartiaseutuni ovat jo pidemmän aikaa huutaneet kirjaimellisesti hoosiannaa koska en ole käynyt fysikaalisessa yli vuoteen. Kaverini Satu opiskelee hierojaksi ja aloitti juuri työharjoittelun Vaajakosken Hyvinvointipalveluilla ja päätin pitkästä aikaa lötkähtää hierottavaksi ihanaisen Satun käsittelyyn ja ai että se olikin hyvä idea! Kokolailla taisi olla emäntä jumissa niskan ja hartioiden lisäksikin ja ah miten autuas olo onkaan ollut muutaman päivän jumein availun jälkeen.

Satulle voi varata aikoja Vaajakoskelle vielä 8.3. saakka ja mikä parasta Satu tekee kaikki hieronnat harjoittelijahinnoin -50% listahinnasta. Passaa siis hyvin meille opiskelijoillekin :) Itse olenkin menossa jo heti ensi viikolla uudestaan nauttimaan. Aikoja voi varata puhelimitse p. 040 721 7477 tai paikan päältä. Hyvä päivä käväistä paikan päällä Vaajakosken Hyvinvointipalveluilla on muuten 24.2. jolloin siellä vietetään hyvinvointipäivää. Silloin ohjelmassa on ilmaisia pikahoitoja, erilaisia mittauksia, arvontaa ja tarjoilua. Minä ajattelin ainakin käydä mittauttamassa kolesteroliarvoni.

Ajattelen että opiskelijabudjetistakin pystyy nipistämään itsensä hemmotteluun silloin tällöin, panostus itseen kannattaa aina :)





01 helmikuuta 2017

#greyhair

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 15.03 15 kommenttia
Oooh, täydellinen harmaa tukka! Mutta kaikki Lorealin Colorista Paint #greyhair myyty loppuun joka kaupassa. Kunnes vihdoin löysin yhden ainokaisen Sokoksen hyllystä. Ihanaa, uusi sävy!

Kuva ennen värjäystä
Tiesin toki, että raidoittamalla vaalennettu tukkani ei olisi tarpeeksi valkoinen, jotta pakkauksen lupaama vaaleanharmaa sävy olisi mahdollinen. Pelkäsin oman pohjani olevan jopa liian tumma, että tämä väri näkyisi tukassani lainkaan. Mutta toivoin edes aavistuksen harmaata sävyä, jopa enemmänkin tumman harmaata lopputulosta, kuten vaikkapa Jonnan tukka on.

Kuva värjäyksen ja useiden sävytyskertojen jälkeen.
Ei, mielessäni ei hetkeäkään käynyt, että kestoväri olisi 
v a a l e n t a v a. Jos pelkäsin oman hopeisen tukkani olevan liian tumma tälle sävylle, en pienessäkään määrin toivonut tai odottanut sen vaalenevan vaan tummuvan. Enhän missään tapauksessa olisi vaalentanut itse tukkaani. Myöskään pakkauksessa tai ohjeissa tätä ei mainittu, yleensähän vaalennusaineissa mainitaan esimerkiksi monta astetta tuote vaalentaa hiusta. Sitäpaitsi Lorealin Colorista -sarjassahan on erikseen vaalentamiseen tarkoitetut tuotteet. Olin. Niin. Väärässä.
Tukka on aivan kusenkeltainen.

Luonnonvalon sinisyys hämää latvan näyttämään jopa siedettävältä, mutta todellisuus iskee kyllä kun katsoo tyveä. Tiedättekö kuinka kauan kesti tulla mustasta tukasta puhtaan kylmään hopeansävyyn? Tiedättekö kauan kesti kasvattaa tukan koko pituuteen tuhkainen oma väri, jota oli niin helppo ylläpitää raidoittamalla muutaman kerran vuodessa? Tiedättekö miten kauan kesti päästä värjäyskierteestä ja miten ihanaa oli kun sai vihdoin nauttia hyväkuntoisesta tukasta? Uskotteko miten huoletonta oli, kun ei tarvinnut huolehtia juurikasvusta vaan oma sävy sulautui täydellisesti.

Sen kaiken minä heitin menemään 9 euron kotivärin hinnalla.

Sen lisäksi, että meinaan saada kusisen sydänhalvauksen joka kerta peilin ohi kävellessäni, itkee rahatilanteeni ja sydämeni verta sen lisäksi että tukan kunto ei tule kestämään korjaavia käsittelyjä. Itken sitä, miten ihminen voikaan olla tyhmä!

Mitä opin:
- Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se myös on sitä.
- Lue ETUKÄTEEN mitä muut ovat olleet mieltä tuotteesta. Mikäli on negatiivisiä kokemuksia, älä osta tälläistä tuotetta.
- Älä enää koskaan saa yhtä typerää ideaa.
- Halvasta kokeilusta muodostuu helposti yllättävän kallis kokeilu.
- 'Tein itse ja säästin' toimii oikeasti aika harvoin.
- Älä osta tuotetta jossa ei kerrota miten se toimii.
- Nykypäivän kuluttajan pitäisi osata lukea niitä pienellä purkin pohjaan präntättyjä INCI-listoja. Jos tämä taito puuttuu, jätä tuote kauppaan.
- Älä koskaan unohda luottokampaajasi tärkeyttä.


Miten on #Loreal, miten meni noin omasta mielestä tämän tuotteen kanssa? Osui ja upposi varmasti kohdeyleisöön, mutta kuinka paljon tyytyväisiä harmaahiuksisia asiakkaita? Vai onko sillä väliä, kunhan myydään hyllyt tyhjiksi?

V***u.









24 tammikuuta 2017

When was the last time...

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 19.37 4 kommenttia
Nappasin ihanaisen Eevan blogista hauskan haasteen. 
Milloin minä viimeksi...

Viimeksi minä ilahduin hyvästä kohtelusta terveyskeskuksessa. Vaihdoin vastikään terveyskeskusta yksinkertaisesti henkilökunnan ja palveluasenteen vuoksi. Pitkästä aikaa sain uudessa tk:ssa sellaista kohtelua kuin mielestäni jokaisen kuuluisikin saada. Meinasin purskahtaa itkuun kun ensimmäistä kertaa lääkäri kysyi, että miten jaksan henkisesti näin kovien kipujeni kanssa.

Viimeksi minä nauroin toissapäivänä erään lystikkään herran jutuille <3

Viimeksi minä itkin väsymystäni parisen viikkoa sitten.

Viimeksi minä suutuin kun joku ei pitänyt lupaustaan. 

Viimeksi minä häkellyin tai oikeastaan repesin nauruun kun minua viime viikolla luultiin kaksi kertaa parikymppiseksi, tai ainakin alle kolmekymppiseksi. Täytin viime viikolla 38.

Viimeksi minä kokeilin jotain kun päätin muuttaa opiskeluasennettani. Suorittamisen sijaan yritän keskittyä oppimaan ja hankkimaan tietoa ja taitoa tulevaisuutta varten. Myös kesällä aion kokeilla jotain todella ennenkuulumatonta, varasin nimittäin laulukurssin!

Viimeksi minä urheilin viime perjantaina. Olin Lavis-tunnilla. Oletteko kokeilleet? Kyseessä on siis lavatanssin ja jumpan risteytys, tanssia ilman paria. Hikistä hommaa ja ihan superhauskaa!

Viimeksi minä luin sivuaineen kurssikirjaa, Viestinnän vallassa, joka käsittelee joukkoviestintää. Tosi kivaa vaihtelua kirjallisuuden teorian jälkeen.

Viimeksi minä herkuttelin tänään päiväkahvilla parilla gluteenittomalla pikkupuustilla. Illalla ostin kaupasta pari pikkukarkkipussia...

Viimeksi minä ostin bullet journalia varten muutamat uudet tussit, paidan, leggarit, ripsivärin ja lukon salille vaatekaappia varten.

Viimeksi minä tapasin kiropraktikkoni. Paitsi että hän on ihan huipputyyppi, on hän myös käsittämättömän taitava siinä mitä tekee. Tämä kokovartalojuminainen käveli pois vastanotolta tänään jälleen onnellinen hymy naamallaan :)

Viimeksi minä päätin olla itselleni armollisempi. Voi kun oppisi vähän hellittämään, joskus vaan lepäämään ja tyytymään siihen "ihan hyvään" täydellisen tavoittelun sijaan.

Viimeksi minä inspiroiduin ihmisten ihanista bullet journaleista instagramissa. Hitsi kun osaisi itsekin piirtää ja voisi kuvittaa oman bujon yhtä kivasti!

Viimeksi minä kuuntelin Happoradion uutta levyä Kauniin kääntöpiiri, joka on muuten ihan törkyhyvä! <3

Milloin sinä viimeksi ja mitä? Kerro jotain! :)


17 tammikuuta 2017

10 kuvaa kesään, tammikuu

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 14.19 0 kommenttia
Huhhuijaaa, näin sitä mennään vaan haasteessa jo puolivälissä! Viidennen kuvan aika ja viisi enää jäljellä ennen juhannusta. Kyllä on aika mennyt siivillä, koko joulukuukin tuntui hujahtaneen jouluineen kaikkineen ihan silmänräpäyksessä ohi.

Kiva että on lunta, monta lumikuvaa tämänkertaisessa sarjassa :)
Uskokaa tai älkää, kaivoin viime viikonloppuna iskän varastosta hiihtovarusteeni (vuodelta 1991). Keli oli kohdillaan ja hiihtäminenhän tuntui ihan hauskalta. Pohdimme jopa siskoni kanssa uusien varusteiden hankintaa. Seuraavalla kerralla aion ainakin uskaltautua suksineni isoon mäkeen, hui!






03 tammikuuta 2017

10 kuvaa kesään, joulukuu

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 22.47 0 kommenttia
Parempi myöhään kuin ei silloinkaan...
Joulukuun 10 kuvaa kesään -kuva ehtii ilmestymään parahiksi ennen tammikuun kuvaa. Joulukuun puolivälissä oli lunta ihan kivasti, joskin jouluksihan tuo suli pois ja täälläkin nautittiin ah niin ihanasta vaakasuorasta vesisateesta aattoiltana peilijäisellä hautausmaalla. Nyt jään päällä on hentoinen lumikerros, pysyköönkin se nyt maassa sitten!

Miltäs teillä lumitilanne näyttää? Ilmeisesti eteläisessäkin Suomessa on päästy vihdoin nauttimaan lumisesta maisemasta? Tänne on luvattu ihan napakkaa pakkaskeliä ja minä kiivaasti mietin kannattaisiko sijoittaa vielä toppatakkiin vai pärjäisinkö vanhoilla. Opiskelijabudjetti jyskyttää kuulkaa mielessä öisinkin, on vähän sellainen olo ettei ole varaa edes unta nähdä :P Pikkuisen meinaa stressiä olla ilmassa...

Kivaa viikkoa mussukat!





01 tammikuuta 2017

Happy new year!

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 22.28 4 kommenttia

Hei, ihan loistavaa uutta vuotta! 
Sellainenhan on varmasti tuloillaan, eikös? Kyllä minä väittäisin, että vuoden 2016 tarjoileman paskan jälkeen tästä voisi tulla vaihteeksi hyvä vuosi. No, myönnän, kyllähän loppuneeseen vuoteen mahtui kivojakin juttuja, kuten kouluun pääseminen, ihan mahtava työpaikka ja sen mukanaan tuoneet onnistumiset ja uudet ystävät ja kaikki ihanat hetket kummityttöni ja muiden rakkaiden kanssa. Mutta joo, sanotaanko näin että 186 migreenipäivää ja syyskuusta asti kestänyt sairastaminen mahan kanssa on vienyt mehut. Vienyt siinä määrin ettei oikein muuta kykene ajattelemaan. Vointi ole kovinkaan kummoinen vieläkään. Pääosin jaksan maata, ja välillä vähän istua ja ulista kivuissani. 

Työt loppuivat vuodenvaihteessa ja tätä alkanutta vuotta aloittelenkin sitten päätoimisena opiskelijana. Ei ihan stressittömin ajatus tämäkään kun kuukausitulona on opintotuki... Asuntovelallisella kun on vähän velvotteita pankinkin suuntaan. Ei auta kuin toivoa että kaikki selviää ja asiat järjestyy niin kuin on tarkoitettu (eli se lottovoitto vihdoin tulee!). 
Toivon, että vuosi 2017 on armollinen minulle ja sinulle.



 

Littlebigthings Template by Ipietoon Blogger Template | Gadget Review