Ajatuksenani ei ensin ollut tehdä minkäänlaista summausta kuluneesta vuodesta, koska tuntuu ettei vuosi ole sisältänyt mitään muuta kuin opiskelua. Kun ryhdyin vilkuilemaan facebookista, onko edes koko vuosikymmenen aikana tapahtunut mitään mainittavaa, hämmästyinkin kuinka paljon ihmisen elämässä ehtiikään tapahtua kymmenen vuoden aikana!
Ihan vaan oman CV:nkin tutkailu kertoi, että menneen vuosikymmenen aikana olen suorittanut NELJÄ tutkintoa! NELJÄ! Olen suorittanut myyjän ja visualistin tutkinnot, kirjoittanut ylioppilaaksi ja viimeisimmäksi sain ulos kandidaatin paperit yliopistosta. Samaan aikaan olen ehtinyt työskennellä viidessä eri työpaikassa; niin optisen alan myyjänä, vaatemyyjä-visualistina kuin asuntomessutalojen esittelijänäkin. Viimeisen vuoden ajan olen lisäksi toiminut vapaaehtoisena freelance-kirjoittajana ja valokuvaajana IBD-lehdessä.

Päättyvän vuosikymmenen aikana ehdin myös palata lapsuuden harrastukseni baletin pariin ja tanssia useamman vuoden. Vielä aion tehdä comebackin tangon ääreen, kunhan kalenteri antaa taas myöden. 2012 aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Siitä alkoikin ihan uusi ajanjakso. Palasin rakkaan harrastukseni, kirjoittamisen pariin ja päädyinkin sitten toteuttamaan unelmaani ja matkaamaan kohti työtä kirjoittamisen parissa.
Pelkkää naminamia 2010-luku ei todellakaan ollut. Tuntuu aika karulta tajuta, että olen sairastanut lähes koko vuosikymmenen ajan kroonistunutta migreeniä. Vasta kulunut vuosi on uuden lääkkeen myötä alkanut tuoda helpotusta tilanteeseen ja toivottava on, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä. Yli 20 vuotta jatkunut suolistovaivani sai sekin diagnoosin, kun minulla vihdoin pari vuotta sitten todettiin Crohnin tauti ja aloin vihdoin saada hoitoa. Crohnin ja kuntoutuksen myötä elämääni tuli myös huikea porukka vertaistukiystäviä <3

Läpi vuosikymmenen on välillä on stressattu ja väännetty esseitä itkun kanssa viimeisenä iltana. Välillä reissattu Dubaihin rentoutumaan ja sitten kiidätetty reissulta suoraan sairaalaan. On nähty bändejä. Ystävien kanssa naurettu, tanssittu, itketty ja sitten taas naurettu. Juhlittu ja mökötetty. On päätetty. Luovutettu. Ikävöity. Rakastettu. Tunteita laidasta toiseen ja joskus vähän laidan ylikin.
2010-luku vei muutamia rakkaita ihmisiä, ja toi surua, mutta toi se elämääni vastapainoksi myös uusia ihmisiä, paljon rakkaita ihmisiä. Paitsi vertaisystävät, olen saanut monta ystävää blogin kautta, monta uutta työystävää ja monta monta muuta rakasta ystävää. On niin parasta kun vielä aikuisenakin voi löytää uusia ystäviä! Ihan tärkeintä on kuitenkin olleet oma sielunkumppani, elämäni suurin rakkaus sekä tietysti jo 6-vuotiaaksi ehtinyt maailman rakkain tätin pikkuinen. Luottoystävänä ja roolimallina toimiminen tälle pienelle herkälle tytölle on elämäni tärkein tehtävä <3

Kulunut vuosi toi ikämittariin uuden vuosikymmenen ja jonkunlaisen levollisuuden elämään. Rankkaa on ajoittain ollut, mutta toivon sen vaan kasvattavan mua ja opettavan jotain. Tässä ja nyt on hyvä. Hyvästelenkin päättyvän vuosikymmenen hymyssä suin. Kiitos kaikesta 2010-luku ja toivotaan uudesta vuosikymmenestä yhtä lempeää ja mukavaa. Kaikki järjestyy aina parhain päin, vaikka helpolla ei mitään saakaan.

Ihanaa uutta vuotta!