Littlebigthings

Heti otsikon kirjoitettuani aloin miettimään, että olenkohan ehkä kirjoittanut samasta aiheesta aiemminkin, kun otsikko tuntuu niin tutulta, mutta ei se mitään, ehkä tämä on tila joka toistuu ja toistuu. Nimittäin tämä kesälomalta takaisin opiskelumoodiin siirtymisen vaikeus. Tai suorastaan mahdottomuus. 

Olin taas painanut hommia vuoden ympäri kunnes elokuun toka viikolla vihdoin pääsin hetkeksi huilaamaan. No arvatkaas kuinka helposti multa tuo kesälomafiilikseenkään siirtyminen sujui... Ensimmäiset pari viikkoa tuskailin lomastressiä, rentoutumisen vaikeutta ja sitä ettei lomalla olisi rahaa tehdä mitään kivaa. Mieliala laahasi muutenkin matalalla. Elokuun lopussa sain kandipaperit käteeni, mutta sitten vasta alkoikin stressata kun mietin millainen rupeama olisi vielä edessä.

Ensimmäisen kurssin luentojen alkaessa syyskuun alkupuolella minä vasta olisinkin halunnut lomailla. Jatkoin vähän lomaa ja ekan viikon lintsasin luennoilta ja päätin hoitaa hommat itsenäisesti. Haettuani kirjastosta englanninkielisen 540 sivuisen kurssikirjan tuli eka itku. Yritin kuroa luentoja kiinni luentodioja lukemalla, mutta mistään ei tullut mitään ja varsinkaan kun en pystynyt yhtään keskittymään enkunkielisen kirjan lukemiseen. En oikeasti saanut luettua yhtään kokonaista lausetta kirjasta. Tässä vaiheessa alkoi hälytyskellot soida itselläkin jo aika voimakkaasti.

Toisella viikolla uskoin yhä selviytyväni. Luennolle en kuitenkaan päässyt edelleen. Paras suoritus oli kannoilla kääntyminen luentopaikan edestä takaisin kotiin. Ensimmäisen tehtävän sain palautettua ajallaan jälleen itkun kanssa. Sitten iski totaalinen stoppi. Samalla kun tehtävä meni hyväksytysti läpi, ilmoitin opettajalle keskeyttäväni kurssin. Ei pysty, ei jaksa, ei kykene. Luovuttaminen ei yleensä ole mulle vaihtoehto, mutta nyt ei voinut muuta. Tuskaisen suuri kivi vierähti rinnan päältä, mutta samaan aikaan tiesin miten en edes ollut ajatellut niitä kaikkia muita, itsenäisesti suoritettavia kursseja, joita minun parhaillaan pitäisi olla työstämässä.

Viikko sitten sain kontrollilabrojen tulokset ja ne olivatkin juuri odotusten mukaiset. Raudanpuutehan se siellä yllättäen taas! Selittää varmasti osaltaan tätä tappavaa väsymystä, täydellistä aloitekyvyttömyyttä, kipuja ja aivosumua. Mutta onhan tässä paljon muutakin. Jotenkin pitäisi nyt saada elämä järjestykseen ja tämä arki rullaamaan, edes jollakin tavalla. Alkajaisiksi olen menossa tänään rautainfuusioon, jospa tästä vähän olo kohenisi. B12-vitamiinia tankattiin piikkinä viime viikolla, se onneksi vähän kohensi mielialaa. Mutta tekemistä on vielä paljon, enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Stressaa vaan niin paljon, ihan kaikki. Niin paljon, etten saa mistään kiinni. Tekisi mieli vaan vetää villasukat jalkaan, peitto korviin ja kuunnella sateen ropinaa.

Olen jo pidempään haaveillut, että osaisin järjestää arkeni niin, että minulla olisi myös vapaa-aikaa, jolloin tekemättömiä hommia ei tarvitsisi miettiä. Nythän stressaan 24/7, nukun huonosti ja kaiken hereilläoloaikani mietin mitä minun oikeasti pitäisi olla tekemässä. Ajatuksissani on järjestää niin, että tekisin hommia esim. 9-16, jonka jälkeen voisin hyällä omallatunnolla katsoa telkkaria, lukea tai mitä ikinä haluaisinkin. Viikonloput olisivat pääsääntöisesti myös vapaa-aikaa. Kuulostaisi niin täydelliseltä, eikö? 

Mutta miten hitossa tämmöinen arki käytännössä toteutetaan? Mikä on sinun paras arjenhallintavinkkisi? Miten pitää paletti (ja pää?) kasassa?

Erikoistaitoihini kuuluu tärkeiden hommien välttely ja sijaistoimintojen keksiminen. Olen erityisesti kunnostautunut näillä osa-alueilla tässä kesän aikana, kun tehtävänä olisi enää yksi vaivainen kurssi (no okei se tarkoittaa yhden NOVELLIKOKOELMAN kirjoittamista...) ennen kuin pääsisin oikeasti ja hyvällä omalla tunnolla lomailemaan. Netflix on siis ollut vähän liiankin ahkerasti käytössä. No mutta toisaalta se on ollut myös apu kun olen pyörinyt tuntikausia hereillä sängyssä pystymättä nukkumaan. 

Mutta tiedättehän, hyviä sarjoja kun on vaan niin paljon! Tehdäämpä pientä tsekkausta mitä on tullut katsottua ja mitä ehkä pitäisi katsoa.

Netflix-koukkuni alkoi Orange is the new blackilla, jonka hotkaisin kokonaisuudessaan tuossa talvella, voi tulisipa 7.kausi jo pian! Ihan ehdoton suosikkini on sen sijaan ollut How to get away with murder, joka nousi kyllä ihan kaikkien aikojen lempparisarjojen joukkoon. Tähän sarjaan jos johonkin odottaisin niin kovasti jatkoa!

Aiemmin katselin myös O.J. Simpsonista kertovan The people v. O.J. Simpson, josta tykkäsin myös. Jokin aika sitten katsoin huikean jännän Dead to me:n eka kauden ja odotan kyllä kuumeisesti jatkoa! Good girls oli myös huippu! Samoin minisarja Kertomuksia kaupungista, jonka alkuperäinenkin versio Tales of the city (1993) pitäisi ehkä katsoa. Viimeisimpänä katsoin The Affairin 4.kauden, jonka ärsyttävästi missasin katsomossa. Resident sarjaa puolestaan seurasin Ruudusta ja odotankin sen kakkoskautta saapuvaksi Netflixiin.

Parhaillaan on menossa Sex education, joka on kyllä sarja, jolle ei löydy vertaista. Vai voitteko sanoa jonkun toisen sarjan, josta ei tiedä mihin paikkaan ja aikaan se sijoittuu. Niin hauskasti tehty! Olen aloittanut myös Frendien katsomisen alusta, uskomatonta, että vaikka sarjan on nähnyt noin miljoona kertaa, aina välillä tuntuu tulevan jakso, jota ei osaakaan ulkoa :) 

Katsomislistalla odottaisi seuraavaksi ainakin Breaking bad, Dirty John, What if, Designated survivor ja You me her:kin vaikuttaisi hyvältä. Vankilasarjat kiinnostelee myös, mikä niistä kannattaisi katsoa?

Onko vielä jotain muuta mitä haluaisit suositella?

Kyselin instagramin puolella kiinnostusta vastikään ilmestyneen raudanpuutetta käsittelevän lehtijuttuni julkaisuun ja kiinnostusta tuntui olevan, joten tässäpä juttu teille luettavaksi. Aihe onkin ollut viime aikoina paljon esillä ja koskettaa varmasti tosi monia. 

Juttuni on julkaistu alunperin Crohn ja Colitis ry:n jäsenlehdessä 1/2019.

Raudanpuutteisen oirekuva voi olla moninainen. Tyypillisiä raudanpuutteen oireita voivat olla esimerkiksi väsymys, ihon kuivuminen, hiusten lähteminen ja katkeilu, paleleminen, erilaiset limakalvo- ja lihasoireet sekä rytmihäiriöt. Lihakset voivat tuntua menevän helposti hapoille, liikkuessa voi tulla hengenahdistusta, eivätkä lihakset välttämättä tunnu palautuvan rasituksesta. Heikottaa, huimaa ja päätä särkee. Mieliala voi laskea ja olo tuntua ärtyneeltä. Myös kognitiiviset toiminnot saattavat heiketä ja muisti huonontua.

Oireet voivat liittyä moneen muuhunkin sairauteen, mutta usein raudanpuute jää diagnosoimatta, ja raudanpuutteen oireista kärsiville potilaille määrätään esimerkiksi kilpirauhas- tai masennuslääkkeitä. Syy elämänlaatua heikentäville oireille tulisi aina selvittää ja hoitaa.

 Raudanpuutteen toteaminen

Raudanpuutteen mahdollisuus oireiden aiheuttajana on helppo selvittää muutamalla verikokeella. Perinteisesti on mitattu hemoglobiinia, mutta tämän lisäksi tulisi mitata myös S-Ferrit, joka kertoo elimistön rautavarastossa olevan raudan määrän. Alhaiset rautavarastot eivät välttämättä vielä vaikuta hemoglobiiniin, joten raudanpuutteesta voi kärsiä, vaikka hemoglobiini olisikin vielä hyvä. Raudanpuute voi kehittyä anemiaksi huomaamatta, sillä on yksilöllistä missä vaiheessa ferritiinin laskiessa oireita ilmaantuu ja missä vaiheessa hemoglobiini alkaa laskea.

Ferritiinin lisäksi raudanpuutteen selvittelyn alkuvaiheessa tulisi mitata myös tulehdusarvot, eli CRP ja lasko. Ferritiini reagoi herkästi elimistön tulehduksiin, ja tulehduksen aikana ferritiiniarvo voi olla vääristynyt. Matala ferritiini kertoo yleensä luotettavasti raudanpuutteesta.

Huomionarvoista on, että laboratorioiden viitearvot eivät ferritiinin osalta ole normaaliarvoja, vaan laboratoriotuloksia tulee osata tulkita yksilöllisesti. Viitearvot perustuvat tilastollisiin keskiarvoihin, ja koska raudanpuute on yleistä naisilla, muodostuu viitearvojen alarajaksi 5-10 μg/l. Käytännössä elimistön rautavarastot ovat tyhjät ferritiinin ollessa alle 30 μg/l. Asiantuntijalääkäreiden mukaan suositeltava taso ferritiinille olisi vähintään 50 μg/l, mieluiten yli 100 μg/l.

Jos raudanpuute varmistuu oireiden aiheuttajaksi, tulee sen syyt selvittää ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Raudanpuutteen aiheuttajia voivat naisilla olla synnytykset, imetys sekä runsaat kuukautiset. Muita tavallisia syitä ovat raudan vähäinen saanti ruuasta, raudan imeytymishäiriö ja suoliston verenvuodot. Taustalla voi olla myös vakavia sairauksia, joten raudanpuutteen syyn selvittäminen on tärkeää ennen hoidon aloitusta. Rautatabletteja ei tule myöskään syödä niin sanotusti varmuuden vuoksi.

 Raudanpuutteen hoito

Todetun raudanpuutteen hoito voi olla useita kuukausia kestävä rautalisän syöminen, sillä ravinnosta saatavalla raudalla ei pystytä korjaamaan todettua vakavaa raudanpuutosta. Raudanpuutteen korjaaminen tulisi aloittaa yleensä rautatableteilla.

Parhaiten rauta imeytyy tyhjään mahaan otettuna, mutta tämä saattaa ärsyttää mahaa enemmän. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota rautavalmisteeseen, annostukseen ja mahdollisesti ottaa tabletti pienen, mielellään C-vitamiinipitoisen, välipalan kera. Samanaikaisesti nautitut maitotuotteet, kahvi ja tee heikentävät raudan imeytymistä.

Potilaan taustasairaudesta riippuen raudanpuutteen hoito suun kautta otettavilla tableteilla ei aina onnistu. Näissä tapauksissa rautaa voidaan annostella infuusiona suoraan suoneen. Suonensisäisesti annettu rautainfuusio on turvallinen ja tehokas tapa raudanpuutteen hoitoon. Infuusio on yleensä hyvin siedetty, mutta ei täysin riskitön, sillä se voi aiheuttaa jopa vakavan allergisen reaktion.

 Raudanpuute ja IBD

IBD:tä sairastavilla raudanpuute on yksi yleisimmistä ravintoainepuutoksista. Tulehduksellisia sairauksia, kuten IBD:tä sairastaville, ferritiinin tavoitetasoksi suositellaan 100 μg/l, varsinkin sairauden ollessa aktiivinen. IBD-potilaan raudanpuutteen hoito tableteilla ei usein onnistu vatsavaivojen vuoksi, eikä se ole suositeltavaakaan, koska suun kautta otettu rauta voi pahentaa suolisto-oireita ja jopa laukaista akuutin vaiheen. Tämä on kuitenkin yksilöllistä.

Hoidon tavoitteena on saada rautatasot pysymään hyvinä, joten kontrollit ovat tärkeitä raudanpuutteen hoitamisen jälkeenkin. Hoitosuosituksen mukaan laboratoriokontrollit tulisi tehdä ensimmäisen vuoden aikana kolmen kuukauden välein, ja sen jälkeen kerran tai kahdesti vuodessa. IBD-potilaalta olisi hyvä kontrolloida säännöllisesti myös B12-vitamiini- ja folaattiarvoja. Kontrollien tarve on kuitenkin yksilöllistä riippuen muun muassa potilaan sukupuolesta, ruokavaliosta sekä taudin laadusta, laajuudesta ja käyttäytymisestä.

Lähteet: LT Tom Wideniuksen blogi: http://www.foibos.fi/blogi/ 

ECCO:n hoitosuositus: https://academic.oup.com/ecco-jcc/article/9/3/211/361529

Onko sinulla kokemuksia raudanpuutteesta? Antoiko artikkeli mitään uutta? Tiesitkö, että raudanpuute ja anemia ovat eri asioita?

Olen puhissut ja kihissyt raivosta täällä yksinäni koko pääsiäisen koulutehtävien kimpussa silmät sikkuralla ja nyt oli pakko pitää pieni tauko ja päästää ajatukset ihan jonnekin muualle! Luin Jonnan blogista ihania lapsuuden pääsiäismuisteluja ja aloin itsekin miettiä, että millainen se mun lapsuuden pääsiäinen oikein olikaan verrattuna nykyiseen. Hämmennyin kyllä kun en muista juuri mitään lapsuuden pääsiäisistä, siis mitä meillä oikeastaan tehtiin; oltiinko kotona vai käytiinkö jossain ja mitä meillä syötiin. Yleensä minä olen se, joka muistaa yksityiskohtia myöden kaiken. Ehkä meininki on ollut aika arkista sitten; mummoloissa vierailtiin usein viikonloppuisin.

En muista että meillä kotona pääsiäiseen olisi koskaan liittynyt sen kummempia traditioita tai juhlallisuuksia. Pääsiäistä on vietetty varmaan lapsien ja suklaamunien vuoksi :) Alle kouluikäisenä meillä oli tapana parhaan ystäväni kanssa käydä trulleina mummoni asuinalueella. Se oli sinänsä hauska juttu, koska trullithan kiertävät perinteisesti pohjanmaalla lankalauantaina, mutta jostain syystä tämä perinne oli jalkautunut pieneen kylään Jyväskylän lähettyvillä jossa mummolani on. Siellä trulleja osattiin odottaa ja "karkki vai kepponen?" kysymykseen vastattiin useimmiten karkki. 

Nämä trullimuistot on ihan erityisen rakkaita, koska oli tapana että mummo hoiti kaikki käytännönjärjestelyt; kaivoi kaapeista hameita, huiveja, kahvipannuja ja muuta rekvisiittaa. Ja tietenkin keksi millainen kepponen meillä oli kulloinkin niiden varalta, jotka eivät olleet osanneet varautua karkein ovelle ilmestyneisiin pikkunoitiin. Joskus sumutettiin vesipullolla kepposeksi, joskus mummo luovasti keksi pakata koriin ison poskipunan ja siveltimen jolla piti sipaista kepposeksi naamaan. Se oli aina vähän jännää, että millainen setti asusteita ja tarvikkeita sieltä mummon kätköistä minäkin vuonna löytyi :D

Trulleillahan ei vitsoja mukanaan ollut, joten tuohan oli melko helppo tapa kerätä järkyttävä karkkisaalis. Ikimuistoisin trullipalkka taisi kuitenkin olla itse valittu kori. Eräs nainen päästi meidät autotalliinsa, joka oli täynnä hänen itse tekemiään puukoreja. Saimme palkaksi valita mieluiset korit itsellemme. Korit ja pannut pullollaan namuja kierrettiin kaikki asuinalueen talot läpi ja lopulta oltiin niin poikki, että hyvä että suu jaksoi jauhaa suklaata enää illalla. Virpomassa sen sijaan en muista käyneeni lapsena kuin kerran omalla asuinalueellani, muistan vitsojen väsäämisen olleen rasittavaa hommaa. Nykyisin tekisin kyllä sitäkin oikein mieluusti!

Tänä vuonna omalle ovelleni ilmestyi vain yksi pikkunoita. Kummityttöni sovitusti, muita noitia ei täällä päin näkynyt. Oli kiva kuitenkin saada edes yksi virpomisvitsa maljakkoon, ainoaksi pääsiäiskoristeeksi. Tänä vuonna en ole mitään muuta koristetta laittanutkaan. Joku vuosi takaperin istuttelin jopa rairuohon, mutta se ei varsinaisesti ollut mikään menestys.

Tämä pääsisäinen meni tosiaan ylhäisessä yksinäisyydessä koulutehtävien parissa, joten en päässyt nauttimaan edes pääsiäisen ajan herkuista perheen kanssa. No mutta hyvälle ruualle on aikaa myöhemminkin. Nyt on tärkeintä hoitaa hommat valmiiksi, jotta pääsen suuntaamaan kuntoutusviikolle rauhallisin mielin lepäämään. Kuntoutuksessa meneekin sitten vappu, joten sen kummempaa tekemistä ei tarvitse miettiä kun ohjelma lienee valmiiksi suunniteltu. Kunhan vaan saan tehtävät siihen malliin, että voin rentoutua rauhassa viikon valmiin ruuan ääressä, niin oon tyytyväinen. Toivottavasti siellä olisi edes vappumunkit tarjolla :)

Nappasin Cava-blogista tämän hauskan haasteen vastattavaksi, koska melkoista hiljaisuutta on tällä kestänyt jo pidempään. Olen samaa mieltä kuin Kristiina tämän haasteen nimestä, joka on tyhmä; ihan kuin muuten kertoisin täällä epärehellisiä kuulumisia. No, mutta haasteen typerästä nimestä huolimatta niihin kuulumisiin:

Mitä oikeasti kuuluu?

Ihan hirveetä stressiä! Oon painanut koko vuoden opintoja eteenpäin ihan hullulla apinanraivolla ja tuntuu etten oikeasti ole ehtinyt mitään muuta elämässäni. En muista että olisin viime kesän jälkeen pitänyt yhtään kokonaista vapaapäivää, ainakaan niin että olisin pystynyt olemaan ajattelematta tekemättömiä hommia. Ihan järkyttävää.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Ei yhtään mitään. En ole edes hakenut töitä nyt, vaan olen keskittynyt ihan 100% opiskeluun. Joskin aloitin tekemään freelance kirjoitustöitä vapaaehtoisena Crohn ja Colitis ry:n lehteen. Ensi lukuvuonna mulla saattaisi olla aikaa tehdä ainakin lyhyt työharjoittelu. Sitten pitäisikin pikkuhiljaa alkaa katsella oman alan töitä ja/tai suunnitella työn tekemistä omalla toiminimellä.

Parisuhde  / ystävät?

Hoidetaan virtuaalisesti. [facepalm]

Matkat?

Kahen viikon päästä pääsen lepolomalle (eli kuntoutukseen) Punkaharjun kauniisiin maisemiin. Viikko täysylläpidolla, liikkuen ja leväten ilman kouluhommia. Tulee muuten tarpeeseen. 

Saa nähdä onnistuisiko ensi talvena Dubain reissu :)

Harrastukset / hyvinvointi?

Retuperällä! En ole ehtinyt, jaksanut enkä kyennyt tekemään yhtään mitään aikoihin. Kulunut vuosi on ollut myös terveydellisten haasteiden osalta erittäin täyteläinen... Kokonaisvaltainen stressitila elimistössä ei varmasti paranna tätäkään tilannetta, mutta ei tässä nyt ole oikein vaihtoehtoina kuin joko luovuttaa tai sitten painaa vaan ja toivoa että kohta kiire hellittää. Ja kyllähän te tiedätte sopiiko luovuttaminen mulle :D

Inspiroi eniten / vähiten?

Mulla on meneillään muutama luovaan tekemiseen liittyvä kurssi ja niiltä olen saanut tosi paljon erilaista inspiraatiota ja tavannut eri lailla luovia ja kinnostavia ihmisiä. Nämä kurssit on todella kivaa vastapainoa myös esimerkiksi teoriapainotteisille tenttikursseille. Välillä saa kirjamellisesti upottaa kädet saveen ja toisena päivänä kirjoittaa ajatuksenvirtaa paperille taidenäyttelyssä.

Mikähän voisi sitten olla vähiten inspiroivaa... Varmaankin sellaiset luentokurssit joilla luetaan diat ääneen?

Tällä hetkellä syön / katson / luen?

Parhaillaan ihan järkyttävä himo kaikkeen suolaiseen (vaikka menee tuota karkkiakin). Juustosnacsejä, kinkkua, fetaa, oliiveja. Mikä hitto mua vaivaa!

Telkkarista en katso tällä hetkellä kuin Selviytyjiä ja padilta ennen nukkumaanmenoa yleensä katson jotain ohjelmaa; How to get away with murderia, This is usia ja Kardashianeita.

Lukemistona on puolestaan tylsästi vain opiskeluihin liittyvää kirjallisuutta; parhaillaan esimerkiksi  markkinoinnin johtamista ja kotimaista lyriikkaa ja draamaa.

Mitä odotan?

Kesää. Lomaa ja lämpöä. Kesän aikana pitäisi saada valmiiksi myös viimeiset pakolliset kurssit ja tarkoitus olisi saada kanditutkinto ulos syksyllä! Ihan huippua!

Mutta hei kertokaas tekin, mitä teille kuuluu? Rehellisesti :)

Olen nyt tarkalleen 40 vuotta ja 16min vanha. Aika järkyttävää.

Lauantaina mulle oli järkätty yllätyssynttärit! En tiennyt etukäteen mitään muuta kuin synttäripäivän. Päivällä mulle ilmoitettiin kellonaika, jolloin kyyti tulisi pihaan. Kyyti vei Megazonelle, jossa odottelikin perhe ja joukko ystäviä. Hiet saatiin pintaan kunnon lasersodassa pikkupoikia vastaan. Hävittiin pikkusille, mutta oli niin siistiä!

Sieltä sitten matkasimme lapsuudenkotiini, jossa pöytä laitettiin koreaksi ja ovi kävi tiuhaan kun paikalle saapui lisää ystäviä ja sukulaisia. Perhe, suku, ystävät, kaikki koolla, niin parasta! Syötiin, juotiin, höpöteltiin, laulettiin ja kisailtiin.

Super iso kiitos ihanasta yllätyksestä ja ikimuistoisesta päivästä, etenkin siskolle organisoinnista ja kaikille muillekin juhlien järjestämiseen osallistuneille, paikallaolleille, muuten hengessä mukana olleille ja lahjaan osallistuneille. 

Kiitos kun olitte mukana! Olette rakkaita <3

Tästä on hyvä jatkaa samanlaista pöllöilyä kuin ennenkin. 

Pinkki peittää harmaat tukassa :)