Olen moneen kertaan päättänyt lopettaa terveys-/sairausaiheisen narinani täällä blogin puolella. Ja vähintään tuplasti yhtä monta kertaa olen päättänyt lopettaa sen myös in real life. Koska se ärsyttää mua itteänikin, voin vaan kuvitella miten se v**uttaa niitä ketkä mua kuuntelee päivittäin. Mutta sitten kun olen ollut inisemättä noin puoli päivää totean, että tulen hulluksi jos en avaudu jollekkin. Jos en puhuisi fyysisestä voinnistani, mulla ei taitaisi olla juurikaan mitään puhuttavaa elämästäni tai ainakaan arjestani, koska sen verran isossa roolissa tämä fyysinen puoli väkisinkin ihmisen elämässä tällä hetkellä on. Ja totta kai kun kroppa prakaa se vaikuttaa myös siihen henkiseenkin jaksamiseen. On siis vaan PAK-KO puhua että jaksaa.

Olen kertonut jo aiemmin sairastavani kroonista ja komplisoitunutta migreeniä. Aloitin kertomukseni tästä elämänkumppanista aiemmin täällä, kertomukselle on tulossa jatko-osaa, kunhan jaksan kirjoitella tämän hetken kuulumisia. Jos kuvittelin, että viime vuonna kärsityt 104 särkypäivää oli paljon, niin tälle vuodelle tähän mennessä kertyneet 173 särkypäivää ovat olleet todella lähellä ajaa lopulliseen romahtamiseen. Käytännössä olen ollut siis särkyisenä/tokkuraisena/muissa oireissa/toimintakyvyttömänä puolet vuodesta, siis joka toinen päivä! Mutta koska elämäni tuntuu olevan vähän tälläinen huono vitsi, ei tämä tokikaan vielä riitä, on vielä muutakin.

Olen juossut lääkäriltä toiselle maha- ja suolistovaivoineni jo 20 vuotta. Kaikista tutkimuksista tulokset ovat aina olleet 'normaaleja', joten vikaa on epäilty olevan allekirjoittaneen mielenterveydessä, kipukynnyksessä, ruokailutottumuksissa, liikkumattomuudessa tai laiskuudessa. Olen kokeillut ihan varmasti jokaisen maailman oljenkorren luontaistuotteista funktionaaliseen lääkäriin ja uskokaa että tämän 20 vuoden aikana olen testannut varmasti kaikki mahdolliset lääkkeet, ruokavaliot, jumppaohjeet ja poppakonstit. Puhumattakaan siitä rahallisesta menetyksestä jonka nämä vaivat ja erilaiset kokeilut ovat aiheuttaneet. Vaivani on diagnosoitu virallisesti ärtyneeksi paksusuoleksi (Varokaa hyväksymästä tätä roskakoppadiagnoosia! Kukaan lääkäri ei kiinnostu sinun vaivoistasi enää tämän jälkeen etkä saa sinulle kuuluvia tutkimuksia tai hoitoa.) eikä ololleni ja vaivoilleni ole löytynyt mitään helpotusta (joskin gluteeniton ja fodmap tietoinen ruokavalio on jonkin verran helpottanut joitain oireita.) Kerroin syyskuussa olevani menossa vihdoin pelkäämääni vatsantähystykseen ja odotin, että senkin tulokset ovat taas normaalit ja kuten erikoislääkäri minulle sanoi 'tälläistä loppuelämäni tulisi olemaan'.

No mutta, vaikka tälläkin kertaa mahalaukku näytti päällisin puolin siistiltä, koepaloista selvisikin, että sairastan atrofista gastriittia (mahalaukun autoimmuuniperäinen tulehdus, jossa mahan limakalvo on surkastunut). Lisäksi tehdyn ruokatorven ph-mittauksen perusteella selvisi, että mahani on täysin hapoton. Onneksi ei kuitenkaan mitään oikeasti vakavaa löytynyt! Pian tähystyksen jälkeen suolisto-oireeni pahenivat ja aloin kärsiä lamauttavasta pahoinvoinnista ja jouduin hakeutumaan päivystykseen. Labroissa oli sielläkin häikkää ja tällä hetkellä epäillään että sairastan lisäksi mikroskooppista koliittia, eli myös paksusuoli on tulehtunut. Suoli tähystettiin tällä viikolla ja seuraavat neljä(!) viikkoa saan odottaa diagnoosin vahvistumista. Tälläiset ruuansulatuselimistön sairaudet horjuttavat aavistuksen ihmisen ravitsemuksellista tilaa ja veriarvot ovat luonnollisesti päin prinkkalaa. Tähän tietoon ainakin rautavarastot ovat tyhjät ja B12-vitamiini puuttuu elimistöstä kokonaan. Ja kyllä, nyt 9 viikkoa kestänyt ripuli ja pahoinvointi saa olon aika heikoksi, ei jaksa, ei mitään.
Että semmoista. Mietityttänyt tässä viime aikoina aika paljon, että olisikohan näitä tutkimuksia voitu tehdä vaikka silloin kun oireilu on alkanut, vaikkapa 20, tai edes 10 vuotta sitten... Olisiko nämä kuluneet vuodet olleet terveempiä? On mietityttänyt sekin, miksi meillä Suomessa hoidetaan oiretta, eikä kokonaisuutta? Ei etsitä syytä, eikä kohdata potilasta, vaan se vaiva. Kaikkihan vaikuttaa kaikkeen, tässäkin vyyhdissä (jonka olen muuten piirtänyt ihan paperille) ovat yhteydessä ainakin kilpirauhasasiat, migreeni ja nämä maha- ja suolistoasiat. Nythän ei tiedetä kauanko minulla nämä sairaudet ovat jo olleet, ja millaisia muutoksia ja vaurioita ne ovat aiheuttaneet. Esimerkiksi pelkästään tuo B12-vitamiinin pitkäaikainen puutos voi aiheuttaa pysyviä hermostollisia ja neurologisia vaurioita. Kiva.

Tällä hetkellä saan rautaa suonensisäisesti ja B12-vitamiinin puutosta korjataan alkuun 2 kertaa viikossa annettavilla pistoksilla. Paksusuolen osalta täytyy odotella koepalojen tuloksia jotta päästään tekemään hoitosuunnitelmaa. Mahan osalta tilanne on vähän heikompi, tuhoutuneita soluja kun ei voi taikoa sinne takaisin, vaan täytyy odottaa. Limakalvon uusiutuminen voi kestää vuosia. Tällä hetkellä pötköttelen (kun en muuta jaksa) sairaslomalla ja yritän keksiä keinoja stressitason laskemiseksi. Ei auta kuin toivoa, että B12-vitskusta saisi nyt vähän virtaa koneistoon ja jostakin ruokahalun takaisin, että pystyisi palaamaan töihin. Muuta ei nyt oikein voi.

Pus pus ihanat, toivottavasti te olette terveinä!
Ja muistakaahan käydä ottamassa influenssarokotteet :)