Littlebigthings

Huhhuijaaa, näin sitä mennään vaan haasteessa jo puolivälissä! Viidennen kuvan aika ja viisi enää jäljellä ennen juhannusta. Kyllä on aika mennyt siivillä, koko joulukuukin tuntui hujahtaneen jouluineen kaikkineen ihan silmänräpäyksessä ohi.

Kiva että on lunta, monta lumikuvaa tämänkertaisessa sarjassa :)

Uskokaa tai älkää, kaivoin viime viikonloppuna iskän varastosta hiihtovarusteeni (vuodelta 1991). Keli oli kohdillaan ja hiihtäminenhän tuntui ihan hauskalta. Pohdimme jopa siskoni kanssa uusien varusteiden hankintaa. Seuraavalla kerralla aion ainakin uskaltautua suksineni isoon mäkeen, hui!

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan...

Joulukuun 10 kuvaa kesään -kuva ehtii ilmestymään parahiksi ennen tammikuun kuvaa. Joulukuun puolivälissä oli lunta ihan kivasti, joskin jouluksihan tuo suli pois ja täälläkin nautittiin ah niin ihanasta vaakasuorasta vesisateesta aattoiltana peilijäisellä hautausmaalla. Nyt jään päällä on hentoinen lumikerros, pysyköönkin se nyt maassa sitten!

Miltäs teillä lumitilanne näyttää? Ilmeisesti eteläisessäkin Suomessa on päästy vihdoin nauttimaan lumisesta maisemasta? Tänne on luvattu ihan napakkaa pakkaskeliä ja minä kiivaasti mietin kannattaisiko sijoittaa vielä toppatakkiin vai pärjäisinkö vanhoilla. Opiskelijabudjetti jyskyttää kuulkaa mielessä öisinkin, on vähän sellainen olo ettei ole varaa edes unta nähdä :P Pikkuisen meinaa stressiä olla ilmassa...

Kivaa viikkoa mussukat!

Hei, ihan loistavaa uutta vuotta! 

Sellainenhan on varmasti tuloillaan, eikös? Kyllä minä väittäisin, että vuoden 2016 tarjoileman paskan jälkeen tästä voisi tulla vaihteeksi hyvä vuosi. No, myönnän, kyllähän loppuneeseen vuoteen mahtui kivojakin juttuja, kuten kouluun pääseminen, ihan mahtava työpaikka ja sen mukanaan tuoneet onnistumiset ja uudet ystävät ja kaikki ihanat hetket kummityttöni ja muiden rakkaiden kanssa. Mutta joo, sanotaanko näin että 186 migreenipäivää ja syyskuusta asti kestänyt sairastaminen mahan kanssa on vienyt mehut. Vienyt siinä määrin ettei oikein muuta kykene ajattelemaan. Vointi ole kovinkaan kummoinen vieläkään. Pääosin jaksan maata, ja välillä vähän istua ja ulista kivuissani. 

Työt loppuivat vuodenvaihteessa ja tätä alkanutta vuotta aloittelenkin sitten päätoimisena opiskelijana. Ei ihan stressittömin ajatus tämäkään kun kuukausitulona on opintotuki... Asuntovelallisella kun on vähän velvotteita pankinkin suuntaan. Ei auta kuin toivoa että kaikki selviää ja asiat järjestyy niin kuin on tarkoitettu (eli se lottovoitto vihdoin tulee!). 

Toivon, että vuosi 2017 on armollinen minulle ja sinulle.

23.luukun itselleen merkityksellisen biisin on valinnut my special someone <3. Päivän luukussa soi Olli Lindholmin Minun jouluni.

22.luukussa siirrytään jo joulumusiikkiin. 

Tämä Ari Koivusen Raskasta joulua -versio Sylvian joululaulusta on sellainen kylmät väreet -veto että huhhuh! Muistakaahan katsoa aattona telkkaristakin Raskasta joulua (Nelonen klo 22.00).

Luukussa 21 soi Irwinin Maailma on kaunis.

Koska se on. 

Kaunis.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille 
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta 
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

Haloo Helsingin uusi biisi Rakas nyt oli varmasti itsestäänselvä valinta tähän tyngäksikin jääneeseen joulukalenteriin. Onhan Haloo Helsingin fanitus jo varmasti kaikille tiedossa :) Uutta levyä odottelen jo malttamattomana, tämä eka sinkku lupailee ainakin jo hyvää!