Littlebigthings

Liityin vastikään mukaan Buzzadoriksi ja jo muutaman päivän päästä liittymisestä sain ensimmäinen kampanjakutsuni. Ensimmäinen kutsu tosin oli pizzakampanjaan, joten harmikseni en voinut siihen osallistua ruokavalioni takia. Yllätykseksi aika pian sain kuitenkin uuden kutsun ja pääsin mukaankin Lipton -kampanjaan! JEE!

Buzzadorina oleminenhan tarkoittaa sitä, että buzzadorina on mahdollista osallistua erilaisten kampanjoiden buzzaamiseen. Buzzador saa kokeiltavaksi kampanjan tuotteita, joista kertoo ystävilleen ja jakaa näytteitä. Kokemukset myös raportoidaan kampanjan aikana ja lopuksi Buzzadorille. Palkkiona raportoinnista toimivat nämä testiin saadut tuotteet.



Sain testiin kolmea erilaista Lipton -pyramiditeetä, joita en ollutkaan koskaan ennen maistanut. Pyramiditeen erikoisuus on se, että tee on tehty pitkistä teelehdistä, kuten irtotee ja mukana on oikeita hedelmäpaloja. Pyramidin mallisesta pussista maut tulevat parhaiten esille.


Earl Grey on yksi tunnetuimpia ja suosituimpia teelaatuja. Tee on sekoitus ceylonilaista ja kiinalaista teetä, joka on maustettu bergamottiöljyllä. Rouhea, jotenkin metsäinen maku, perinteinen Earl Grey. Ei välttämättä mun suosikki, mutta ihan ok. Maidon kanssa tämä varmaan olisi maistunut mulle paremmin, harmi vaan ettei ruokavalio sitä tällä hetkellä salli.


Green Tea Mandarin Orange on maustettua vihreää teetä. Luonnon omaa energiaa, terveyttä ja elinvoimaa. Ihanteellinen valinta mielen ja kehon virkeydestä kiinnostuneille. Tämän maistamista odotin eniten, koska vihreän teen terveysvaikutukset kiinnostavat, en vaan ole aiemmin löytänyt vielä mieleistä makua. Tämä osoittautuikin ihanan raikkaaksi ja pehmeäksi maultaan. Ei ollenkaan kitkerää niinkuin vihreät teet joskus. Jostain luin vinkkiä että tämä olisi herkkua myös jäähdytettynä, saas nähdä tulisiko jääteestä uusi kesän janojuomani!


Forest Fruit on maustettu musta tee, jossa on hedelmäisiä makuja ja aitoja hedelmäpaloja. Aivan herkku, niin tuoksu kuin makukin. Jätin paketin avoimeksi keittiöön jolloin ihana marjainen tuoksu leijui koko huoneeseen. Ihanan pehmeä ja aito marjainen maku. Tätä ostan ehdottomasti lisää!

Mukavaa hommaa tämä buzzadorina olo kun pääsee maistelemaan tälläisiä herkkuja, joita ei ehkä olisi tullut itse ostettua. Lisätietoa Buzzadorina olemisesta saat tästä. Ja suoraan mukaan pääset tästä. Olisi tietysti kiva jos mainitset minun käyttäjätunnukseni rekisteröintisi yhteydessä. Buzzador -käyttäjätunnukseni on littlebigthings-littleb.

Edit: 4.5.2012 Korjattu Buzzador linkit toimiviksi.

Olin siis syönyt ensimmäisen Champix-tablettini. Champixhan on lääkehoito tupakoinnin lopettamiseen. Toisin kuin nikotiinikorvaustuotteet, Champix ei sisällä lainkaan nikotiinia. Champixin vaikuttava aine varenikliini estää nikotiinin vaikutuksia aivoissa vaikuttamalla mm. dopamiinin aineenvaihduntaan. Tämä lievittää vieroitusoireita sekä vähentää tupakanhimoa ja tupakoinnin tuottamaa mielihyvää. Hoidon aloittamispäivänä päätetään tupakoinnin lopetuspäivä ja sitä ennen lääkettä syödään yhtäaikasesti vielä tupakoiden n. yhden-kahden viikon ajan. Minulla tuo aika oli muistaakseni 11 päivää. Jo muutaman päivän jälkeen huomasin ensimmäiset vaikutukset. Tuntui ettei tupakasta irtoa mitään vaikka sitä kiskoi posket lommollaan ja tuntui että parvekkeella sai ravata entistä tiuhempaan. Sitten tupakka alkoi haista ja maistua pahalta, tuhkakupilta. Tuntui käsittämättömältä että tuo ennen niin nautintoa tuonut aine yhtäkkiä maistui niin erilaiselta ja muuttui pakolliseksi ja ällöttäväksi. Haistoin kaupungilla liikkuessani itse miten pahalta vaatteeni, hiukseni ja hengitykseni haisivat ja häpesin puhua ihmisille. 




Yksi peloistani lopettamisen suhteen oli, että tupakasta jäisi mukava muisto, kun se kuitenkin liittyi niin moniin hyviin hetkiin ja sen rentouttava vaikutus tuntui vaikealta unohtaa. Nuo viimeiset päivät ennen lopetuspäivää kiskoinkin körssiä minkä vain pystyin, ällöten ja yökkien. Se maistui aivan järkyttävältä ja siitä tuli paha olo. Ei jäänyt mukavaa muistoa ei... Viimeisen yön ennen ensimmäistä savutonta päivää istuin lähes kokonaan parvekkeella odottaen aamua ja uutta elämääni. Aamulla olin vaan hemmetin onnellinen että enää ei tarvinnut polttaa! Lopetuspäivänä olo oli jännittynyt mutta jo helpottunutkin. Olin ensimmäistä kertaa päättänyt, että perkele, tämähän katsotaan loppuun!


Mikään ei tosiaan ollutkaan ennallaan, ensimmäiset päivät sai todella keksiä sijaistoimintoja. Huomasin monta kertaa nousevani koneelta, jopa laittavani takin päälle mennäkseni tupakalle. Lopulta ensimmäisen päivän iltana pakkasin tupakkatakkini pussiin ja kiikutin pihan perälle roskikseen. Ensimmäisen viikon aikana pesin ja tuuletin kaikki vaatteeni, ja kaiken mikä haisi ällöttävälle tuhkakupille. Hävitin kaiken tupakkaan liittyvän, niin sytkärit kuin tuhkakupitkin, myöhemmin kielsin vierailtanikin polttamisen parvekkeellani, en vaan kestänyt sitä hajua enää kodissani. Olo oli vähän levoton ja odottava, odotin milloin pää alkaa särkeä ja järkyttävät niksat iskevät. Mutta eivätpä ne iskeneetkään! Fyysisiä oireita ei ollut juuri lainkaan, kaikki tupakkaan liittyvät ajatukset olivat vain noita tapaan liittyviä juttuja. Vastapainoksi aloin ajan mittaan saada kadotetun makuaistini takaisin, ja voi NAM miten en tiennytkään mille ruoka ja kaikki herkut oikeasti maistuivatkaan! Kyllähän niitä kilojakin sitten muutama tuli, kun kaikki vaan maistui niin järisyttävän hyvälle suussa...

Luin aktiivisesti myös Champixiin liittyvää nettisivustoa josta sai lisäinfoa ja siellä oli erilaisia harjoituksia lopettamisen tueksi. Sielläkin kerrottiin nikotiininhimon menevän ohi kolmessa minuutissa, ja niin totta se olikin. Jos vahingossa nousin lähteäkseni tupakalle, join sen sijaan lasin vettä ja söin xylitol purkan tai pastillin. Onneksi olin lukenut myös sekavien unien olevan osa lääkkeen sivuvaikutuksia, muuten olisin varmaan hakeutunut hoitoon... Olin hämmästynyt uudessa elämässäni siitä miten paljon aikaa minulla yhtäkkiä oli ja niin paljon vähemmän mietittävää ja stressattavaa. Vasta viikkojen päästä tajusin miten paljon tupakka olikaan hallinnut elämääni, oli paikkoja johon en voinut mennä tai en mielelläni mennyt tupakoinnin takia, tilanteita joissa mietin vain miten ja milloin pääsen tupakalle seuraavan kerran, ja entäs sitä seuraavalle jne. Koko elämä ja päivärytmi rakentui tupakan ympärille; töihin oli herättävä aikaisemmin että ehti polttaa tarpeeksi varastoon ennen töihin menoa, huomasin miettineeni minkä illan telkkariohjelman milläkin mainoskatkolla ehdin tupakalle, talvella sai tupata koko vaatekaapin päällensä kun joutui ulos tupakalle -30 pakkasella, yöllä sohvalle nukahdettuani oli vielä mentävä unitupakalle(!) ennen kuin voi siirtyä sänkyyn nukkumaan... Ihan helvetin naurettavaa!

Nyt olin vapaa, mikään ei enää hallinnut minua, sain tehdä ihan mitä halusin ja milloin halusin! Se oli ja on maailman ihanin ja vapauttavin tunne!

Pahoittelen jo etukäteen pitkähköä postausta, julkaisen tarinani kuitenkin kahdessa erässä. Toinen osa on ajastettu huomiseksi. Ja vaikka tänään onkin aprillipäivä, tämä tarina on onnellinen tositarina :)

29.3.2012 tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun lopetin tupakanpolton. Taakse jäi silloin melkein 17 vuotta kestänyt urani säännöllisenä tupakoitsijana. Näitä vuosia tietysti edelsivät satunnaisen polttelun vuodet ala-asteelta lähtien. Silloin kun esimerkiksi discoon piti saada ostettua tupakkaa nurkan takana poltettavaksi. Säännöllisen polttamisen aloitin 14-vuotiaana yläasteella. Ihan lapsena siis! Olen vuosien aikana miettinyt syitä miksi polttamiseni oikeastaan aikoinaan alkoi, enkä oikein tiedä niitä vieläkään. Välituntisin oli kiva mennä tupakkapaikalle hengaamaan, mutta minulle ei polttaminen koskaan ollut sellanen kaveripiiristä riippuvainen juttu. Esimerkiksi paras ystäväni ei koskaan ole polttanut. Tupakka rentoutti ja rauhoitti ja tietysti siitä tuli tapakin. Luulenkin et mulle kehittyi melkoisen voimakas fyysinen riippuvuus jo melko aikaisessa vaiheessa, ja näin tupakka hallitsikin mun elämää monet, monet vuodet.

Yläasteella meillä oli koulussa joku tupakka-aiheinen kysely, jossa kysyttiin paljonko polttaa nyt ja kuvitteleeko polttavansa vielä 20-vuotiaana. Muistan vastanneeni naureskellen, että en tietenkään polta enää silloin, aikuisena! Mutta toisimpa siinä sitten kävi, vuodet vaan vierivät, eikä lopettaminen oikeastaan ikinä käynyt mielessäkään. Raahauduin parvekkeelle vaikka olisin ollut kuinka kipeä, niinkin kipeä etten pystynyt edes itse omin voimin syömään. Ainoat tupakoimattomat päivät olivat joskus niin pahassa krapulassa ettei vaan kyennyt polttamaan. Muutoin 17 vuottani ei sisältänyt yhtä ainuttakaan lopetusyritystä eikä edes lyhyttä lakkoa. Aikuisvuoteni poltin keskimäärin askin päivässä ja sanomattakin on selvää että myös taloudellisesti se oli käsittämättömän iso menoerä pienistä tuloistani. Kärsin lukuisista selkeästi tupakasta johtuvista vaivoista ja oireista, eikä millekään perusairauksistani polttaminen ollut hyväksi. Oma lääkärinikin lakkasi lopulta paasaamasta aiheesta kun ymmärsi ettei puheet vaan tehoa muhun ja tiedän kyllä faktat hyvin selvästi. Olin välillä keuhkoahtaumatauti lääkityksellä ja vuosia kestänyt astmakin diagnosoitiin virallisesti. Hampaat kellastuivat ja etuhampaat olivat jatkuvasti tervatahroilla. (YÄK!) Kyllähän minä tiesin ettei polttaminen ollut mitenkään mulle hyväksi. Mutta tiesin senkin, että lopettamispäätös syntyisi ainoastaan omasta halustani eikä kenenkään muun.



Jossain kolmekymppissynttäreitteni kynnyksellä olin kaksi kertaa sairaalahoidossa ja pakon sanelemana muutaman päivän polttamatta. Tuolloin muistan miettineeni ensi kertoja, että nytpä olisi hyvä sauma lopettaa koko polttaminen. Sairaalasta päästyäni ensi töikseni sytytin kuitenki tupakan sairaalan ovella. Naureskellen aikaisemmille ajatuksilleni ajattelin ettei aika ole vielä kypsä. Tiesin myös, ettei lopettamiseni koskaan tulisi onnistumaan ilman mitään apukeinoa, ja nikotiinikorvaustuotteista en koskaan ollut suuremmin innostunut. Tiesin tarvitsevani järeämpiä aseita, etten olisi seuraavaksi koukussa johonkin nikotiinitabletteihin. Jotain kai jäi kuitenkin kytemään päähäni ja kuukausia myöhemmin luettuani Facebookista erään kaverin lopettamisesta Champixin avulla, aloin etsiä tietoa. Ensimmäisenä silmille pomppasivat pahimmat mahdolliset kauhukuvat, sivuoireet; itsetuhoisuus, masentuneisuus, itsemurhayritykset... Mikä lääke tää tällänen oli?! Löysin myös paljon hyvää, kuinka helposti kaikki olikaan käynyt ja lopettaminen oli oikeasti onnistunut monilta.


Jotenkin lopullinen päätös lopettamisesta sitten syntyikin aika nopeasti. Menin omalle lääkärilleni ihan muissa asioissa ja kyselin samalla tuosta kummallisesta lääkkeestä, ja sen sivuvaikutuksista. Lääkärikin vakuutteli lääkkeen toimivuutta ja kertoi, ettei kukaan hänen potilaistaan ollut yrittänyt tappaa itseään, kaikki sen sijaan olivat onnistuneet lopettamisessa. Aloin kypsyä ajatukselle, että tämä oli kokeiltava. Lopettaminen lääkkeen avulla kuulosti mulle oikealta ratkaisulta, tarpeeksi helpolta, vaikkakin se tulisi vaatimaan paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pyysin häntä kirjoittamaan reseptin valmiiksi, jos päätös joskus kypsyisi valmiiksi. Seuraavana päivänä marssin kuitenkin apteekkiin ja sijoitin viimeiset rahani Champix-aloituspakkaukseen, isäni lupasi auttaa loppukuun ruokaostoksissa. Tutkin pakkausselostetta kauhunsekaisin tuntein illan ja mahaa väänsi kuin pahemmankin esiintymisen edellä. Päätös oli tehty. Seuraavana aamuna otin ensimmäisen tablettini.

to be continued...

Kuvat weheartit.com