Gigo
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gigo. Näytä kaikki tekstit
Ja sitten sää...
05 toukokuuta 2014
Hohhoijaa, sanoinko mä ettei kannattaisi iloita tennarikeleistä helmikuussa, kun sitä kylmää ja lunta kuitenkin vielä tulee, sitten vaikka toukokuussa... Pessimisti ei pety, tää oli niin tiedossa.
Vapun ajan sää oli hyvinkin vaihteleva maallakin. Kaunista auringonpaistetta ja jäätävän kylmää pohjoista tuulta. Lunta, räntää, rakeita, vettä... Ihan perus toukokuu Suomessa. Hullua muuten että on jo toukokuu! Koulua on enää muutama hassu viikko jäljellä.
Pilkehommissa nautiskeltiin niin kasvoille porottavasta auringosta, kuin päin näköä piiskaavasta räntäsateestakin.
Gigoa sen sijaan ei tunnu sääolojen vaihtelut juuri kiinnostavan. Kunhan sohvan tähystyspaikalta voi komentaa ohi lentäviä lintusia ja järvellä soutelijoita ja pihalla ollessaan haukkua räkyttää ohiajaville autoille ja työntää nenänsä syvälle mättäisiin ja myyrän koloihin, on elämä aika hyvin.
Välillä voi ottaa pienet nokoset vaikka kettu tyynynään ja varmasti kohta taas joku on rapsuttamassa ja paijaamassa.
Aika Gigomaisissa tunnelmissa minunkin loma meni, syöminen tuntui ainakin tämän aamuisen vaa'an lukeman perusteella olleen se tärkein ohjelmanumero. Ruokaa, herkkuja, sohvalla makoilua, ja sitten taas vähän ruokaa, sellasta se loma oli :) Saimpahan yökylään ystäväisenikin, joka tuli mua maalle moikkaamaan. Nyt taas kotona ja ei auta kuin kaivaa koulukirjat esiin.
Arki on täällä taas.
Mukavaa maanantaita!
Maailman urpoimpien postauksien päivä
09 maaliskuuta 2014
Sannis After the storm -blogista nimesi tämän päivän Maailman urpoimpien postauksien päiväksi. Minunhan pitäisi (!!) olla lukemassa, mutta en vaan malta olla postaamatta jotain urpoa :)
Tapahtui maalla jouluna:
Minä siskolle: Ota kuva musta ja Gigosta!
Koira noudetaan paikalle ja istutetaan väkisin syliini ja minä yritän pitää sitä hetken aloillaan.
Seuraukset:
Koira heiluu ja sätkii kuin heinämies, silloin kun koira ei heilu, minä vatuloin ympäriinsä eikä kumpikaan pysy kuvaruudussa. Kuvaussessio on villamekon (ja thermoleggareiden!) johdosta ahdistava ja lämmin kummallekin kuvattavalle.
Lopputulema:
Noin 20 ruutua heilahtaneita ja epätarkkoja otoksia, joissa koira haukottelee kyllästyneenä, yrittää paeta tai katsoo äitiä apua pyytäen. Minä, no näytän vaan hikiseltä ja helevetin urpolta joka kuvassa.
Minkä hölömön postauksen sinä postaat tänään?
Mieli muualla
06 joulukuuta 2013
Kun kouluhommien deadlinet lähestyvät uhkaavasti ja koko jakso tuntuu lipuvan sormien läpi ennen kuin mihinkään asiaan on päässyt edes mukaan, kasvaa stressi luonnollisesti koko ajan. Pahimman kiireen keskellä minä keksin vielä lähteä maalle pikavisiitille. No, tulipahan syötyä hyvin, askarreltua joulukortit ja rapsuteltua varastoonkin kastraation myötä uudelleen pennuksi muuttunutta Gigoa. Visiitti saikin vähän mielenpainuvamman käänteen josta aiheutui uneton yö ja varmasti uni on vähissä ensi yönäkin. Tällä hetkellä ajatukset ja sydän on muualla, mieli on täynnä odotusta ja toiveita ja huoltakin että kaikki menee hyvin. Jalat ovat levottomat ja sydän pomppaa kurkkuun joka kerran kun puhelin äännähtää. No, huomenna olen varmasti jo rauhallisempi, kaikki on hyvin ja voin sanoa tämän olleen elämäni ikimuistoisin itsenäisyyspäivä :)
Voiko päivä kovin huono ollakaan jos lähes unettoman yön jälkeen aamulla herää siihen, että viereen on kaivautunut tuhisemaan pieni karvanaama, joka on kaivanut peittosi jalkopäähän pienen lämpöisen poteron jossa se vetelee unta tassut taivasta kohti <3
Ihanaista itsenäisyyspäivää sinullekin!
Voiko päivä kovin huono ollakaan jos lähes unettoman yön jälkeen aamulla herää siihen, että viereen on kaivautunut tuhisemaan pieni karvanaama, joka on kaivanut peittosi jalkopäähän pienen lämpöisen poteron jossa se vetelee unta tassut taivasta kohti <3
Ihanaista itsenäisyyspäivää sinullekin!
Pelastajakoira
22 lokakuuta 2013
Meinasipa sunnuntaina mennä ällistyksen peukalo hämmästyksen suuhun kun sisko päivitti facebookkiin:
"Hei kuka kävi yöllä vaihtamassa meidän koiran? Oltiin äsken rannassa ton uhmaikäsen riiviön kanssa, ja onnistuin jotenkin tiputtamaan mun lapasen tonne hyytävään järveen. Yllättäen Gigolon sisäinen Lassie kuoriutui esiin ja lähti hetkeekään epäröimättä uimaan sen sieltä. Eikä se ees lähteny riepottelemaan sitä pitkin pihoja, vaan toi sen mun jalkojen juureen. ?!?"
Aprillipilana tämä vielä olisi mennyt, mutta että ihan oikeasti?! Pieni jästipää Gigo?
Porukka oli seurannut henkeään pidätellen Gigon sankarimaista toimintaa. Se oli toiminut tilanteessa täysin ilman käskyä ja komentamista, kuinka reipas ja omatoiminen! Lapanen on pelastettu! :) Pieni askel yhteiskunnalle, mutta suuren suuri pienelle uhmaikäiselle kakaralle.
Rakas urhea sankarikoira <3
Mistä on mukava vappu tehty?
03 toukokuuta 2013
Maisemista,
auringosta,
Grilliruuasta ja coleslawsta,
ylensyömisestä ja ähkystä,
ja sitten vielä jälkiruuasta,
Jäiden lähtemisen seurailusta,
kesän odottelusta,
Köllöttelystä,
Perheestä,
huonoista jutuista,
Suussa sulavista munkeloista,
Ja tietysti komeasta herraseurasta <3
Niistä on maailman mukavin vappu tehty.
Vapun suurin itsensä ylittäjä lienee munkin paistamista pelkäävä äiti, joka paistoi eka kertaa kolmekymppisille tyttärilleen munkkeja. Oli kyllä herkkua, tätä kannatti odottaa keski-ikäiseksi :D
Dallaspäivä
16 marraskuuta 2012
Se on kuulkaas tyypit PERJANTAI taas!
Tänään työpäivän ja tanssin jälkeen aion ottaa yhtä rennosti kuin Gigo ja kaivautua peittojen alle köllimään. Tänään on vapaa-ilta, Dallasia ja poppareita luvassa. Kokeisiin luku jatkuu sitten huomenna.
Ei muuta kun rennon letkeetä viikonloppua ihanat!
Loma - summa summarum
21 lokakuuta 2012
Kylläpäs nopsaan vilahti tämä lomanen ohi! Huomenna onkin sitten taas aika palata koulun penkille. Olin ensin päättänyt opiskella ahkerasti koko loman ajan, esimerkiksi terveystieto jota suoritan itsenäisesti verkkokurssina olisi todella tarvinnut paneutumista. Olen kuitenkin ollut niin sairaan väsynyt etten ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Päätinkin sitten muuttaa suunnitelmaa ja oikeasti vaan lomailla ja ottaa rennosti. Töitten loppuminen ja kaikki muut viime aikaiset muutokset vaativat näköjään vähän verojaan. Joskus kai niitä akkujakin on ladattava, että jaksaa sitten painaa vuoden loppuun. Mitään varsinaisia lomiahan mulla ei ole ollut vuosikausiin, joten ei kai ihmekään että kroppa rupee jo vaatimaan vähän lepoa.
Alkuviikon lomailin äitin luona maalla. Tehtiin hyvää ruokaa, käytiin retkellä lähikaupungissa ja tein pieniä ostoksiakin. Näissä maisemissa mieli kyllä vaihtoi vapaalle ihan hyvin.
Varsinkin kun seurana oli tälläinen nappisilmä <3
Tyyppi seuraa mua kuin hai laivaa, vessaan ja suihkuunkin jos vaan päästää mukaansa.
Välillä tosin ikkunasta saattaa vilahtaa lintu. Ne vaatii vähän vahtimista ja haukkumista... Ja kuulisittepa sen metelin kun pimeän tultua ikkunoissa näkyy heijastumia sisällä liikkuvista hahmoista.
Äiti oli tyhjentänyt vanhasta piharakennuksesta pikkusiskon vanhoja barbeja ja muita leluja ja pessyt pois hiirenpaskoista. Mutta mikäs siellä seassa olikaan! Minun Mansikka Marja! Marja tuoksahti ihanalle mansikalle vielä muinoin 80-luvulla, nyt oli tuoksu haihtunut mutta aikas söpö hän edelleen on!
Keskiviikkona menin sairaalaan ihotautipolille kontrollikäynnille. Sovimme että valohoitoon en tänä talvena mene, koska loppupelissä saan muutamista solariumkäynneistä pitkäaikaisemman ja paremman avun. Näytin lopuksi lääkärille vielä mua vaivannutta herneenkokoista pattia kädessäni ja kysyin mielipidettä. Oma diagnoosi osui todennäköisesti oikeaan ja kyseessä on rokotuskohtaan kertynyt kudos (!). Rokotus tuohon on laitettu vuosia sitten, mutta helpommaksi tutkimisen teki se, että kankusta löytyy myös rokotuskohdasta samanlainen mokkula. Se kuulemma voi olla vaan kehon ominaisuus että alkaa kasvattamaan pistoskohtaan jotain ylimääräistä. Tuo käden patti mua vaan oli vaivannut ja sitä tuli aina näprättyä ja olikin kasvanut ja kipeytynyt kovasti. Lääkäri päätti sitten että nappaistaan patti samantien pois häiritsemästä! Kaksi tikkiä tuli ja toki niistäkin arvet jää, mutta eipähän tarvitse enää miettiä mikä tuo patti oli. Patti matkaa patologille ja lausunto sieltä tulee sitten ajallaan. Terkkuja vaan työterveyshoitajalle, että finni ei kestä paikallaan vuotta eikä kyllä näytäkään tuolta...
Torstaina olikin pakettipäivä! Jihuuuuu! Näiden sisältöä esittelyssä myöhemmin.
Käväisin torstaina lisäksi työkkärissä. Kyselin työkkäristä aiemmin olisiko olemassa jotakuta jolle voisi antaa oman CV:nsä ja työhakemuksensa arvioitavaksi, ja heiltähän tälläinen palvelu löytyy ja ihan ilmaiseksikin vielä! Olin toimittanut dokumentit ennalta toimistoon ja torstaina oli tunnin mittainen varattu aika jossa sain palautetta CV:stäni ja hakemuksestani. Oli kyllä hyödyllinen käynti, sai ihan erilaista perspektiiviä siihen omaan hakemukseen kun ulkopuolinen sanoo rehellisesti millainen kuva siitä muodostuu. Paperit käytiin ihan kohta kohdalta läpi ja sain korjaamisehdotuksia. Pitäisi kuulemma enemmän kokemuksella paukutella henkseleitä ja tuoda osaamistaan paremmin esille. Suosittelen kyllä ehdottomasti käyttämään tälläistä palvelua jos olette työtä hakemassa!
Perjantaina olikin piiiiitkään odotettu kampaaja! Ette usko miten mahtava tunne kun kehtaa taas liikkua ihmisten ilmoilla. Tämä oli varsinaisesti toinen kerta kampaajalla koko tänä vuonna!! Voisin sanoa, että ainakaan ei tukanlaittoon ole juuri tullut tuhlattua! Uskalsin testata ihan ennestään tuntemattoman kampaajan ja olen kyllä todella tyytyväinen, tuosta taiskin tulla mun uus vakkaripaikka. Tästä vähän venähtäneestä kesätukkaprojektista on tulossa myöskin erillistä postausta myöhemmin. Kulmakarvatkin sain värjättyä nyt kun tukkakin on värjätty, kummasti tuli ryhtiä naamaan!
Melkein koko lopun perjantain sainkin viettää parhaimman ystäväni kanssa joka oli Helsingistä tullut tänne lomailemaan miehensä luo. Siinä rupatellessa päädyin letittelemään K:n tukkaa ja tein kynsiinkin koristelakkaukset. Olin viimeksi tehnyt letin varmaan joskus 90-luvulla ja kivaa hommahan tuo oli. Olisipa itelläkin tuota tukkaa enempi että saisi tehtyä jotain kampauksia!
Viikonlopun olenkin sitten siivoillut ja valmistautunut jo kouluhommiin. Tuli kai sitä jotain tehtyä lomalla vaikka tuntuu että koko loma meni vaan lölleröidessä. Kiltti äitikin raahasi eteiseen kertyneet keräyspaperit pois ja eteiseenkin mahtuu nyt kävelemään, jihuuu! Roudasimme myös kirpparilta myymättä jääneitä vaatteita sekä UFF:n keräykseen että varastoon odottamaan seuraavaa myyntikertaa.
Nyt nappaankin kupillisen eilen tekemääni kiisseliä ja hyppään läksyjen ihmeelliseen maailmaan! Pikku hyppy raittiissa ilmassakaan ei varmaan olisi pahitteeksi :)
Olikos teillä lomaa, vai onko se vasta edessäpäin?
Rakas tassukaveri
13 syyskuuta 2012
Olin viime sunnuntaina yökylässä äitin luona ja sain viettää kunnolla aikaa perheen söpöimmän jäsenen Gigon kanssa. Paikalle oli kutsuttu myös kaverini koira Lenni, 7kk ikäinen Espanjan vesikoira josta toivoimme Gigolle omanikäistä leikkikaveria.
Alkuun vähän jännitti mitä tapaamisesta tulee ja heti ensinäkemältä Gigo aloittikin melkoisen rähjäämisen. Päästimme kuitenkin kaverukset irti tutustumaan rauhassa ja Gigokin rauhoittui ja lopulta leikkimäänkin päästiin.
Vauhti olikin sitten sellaista että karvaluoteja ei millään saanut edes samaan kuvaan. Lenni lompsahti innostuksissaan välillä järveenkin. Peräkkäin juoksivat ympyrää Lenni edellä, ja Gigo perässä pomppien ja vinkuen kun ei ihan päässyt yhtä kovaa kuin kaverinsa.
Sisälle tulikin melkoisen uuvahtanut kaveri.
Jätkä nukkuikin koko illan. Mitä nyt välillä vähän leikittiin ja pussailtiin. Pussailu kyllä loppui pihalla saalistettuun ja syötyyn sammakkoon, yäk!
Tyyppi rakastaa kameraa. Oikein keimaili ja poseerasi eri asennoissa mulle :)
Tästä kuvasta tulee ihan mieleen Iholla sarjan tunnari!
Hauska tyyppi kun se istuu mielellään letkeesti persiillään ja ei meinaa millään pysyä paikallaan tuolla liukkaalla laattalattialla. Apukeinona paikoillaan istumiseen Gigo meneekin usein nurkkaan tai seinän viereen jossa ei liu'u.
Leikitäänkö?
Aamulla toinen oli pomppien vastassa alakerrassa kun heräsin, vähän innostuspissiäkin pääsi kun oli niin kivaa tavata. Voi toista <3
Haikeaa olikin sitten lähteä kotiin ja kotiin tullessa oli ihan tyhjä olo kun oli niin hiljaista eikä täällä ollut ketään paijailukaveria, möö! Rakas Gigolo, paras tassukaveri <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)