Empähän olisi koskaan uskonut julkaisevani missään, ainakaan täällä blogissa kuvia omasta naamastani ilman meikkiä päivänvalossa otettuja, käsittelemättömiä lähikuvia. Mutta jostain kumman syystä aion nyt niin tehdä. Koko naama kaikkine iän ja auringon tuomine kauheuksineen, ihan kohta tässä näin. Heikoimmat sulkekaa silmänne!

Minulla on nuoresta asti ollut hyvä ja tasainen iho. Vaikka olen atoopikko, ihoni on erittäin ohut ja läpikuultava sekä silmäpussit tummat, meikillä olen pärjännyt loistavasti. Allergiat ja atopia tekevät kuitenkin toisinaan temppuja kasvojeni iholle; on punoitusta, ihottumaa ja joskus märkärupeakin. Pienen finnin saan ehkä kerran vuodessa ja mustapäitäkään ei viimeksi kosmetologilla käydessä ollut yhtäkään. Kuivaihoisena olen myös ryppyisempi kuin monet ikätoverini. Muutaman vuoden olen kärsinyt ihoni muuttumisesta; paitsi että rypyt ja juonteet valtaavat naamaa, ikä, aurinko ja hormonit ovat tehneet ihostani todella laikukkaan ja likaisen näköisen. Minulla ei olekaan enää tasaista ja kauniin väristä ihoa.


Muutokset alkoivat pisamista joita olen saanut aina kesäisin. Pisamathan on kivoja, mutta jossakin kohtaa huomasin ettei nämä laikut ehkä olleetkaan tavallisia pisamia, ne ryhmittyivät kummallisiksi rykelmiksi poskilleni. Oleskelu auringossa saa laikkujen värin tummenemaan lähes tumman ruskeaksi. Ymmärsin laikkujen olevan maksaläiskiä ja tajusin ryhtyä käyttämään ison suojakertoimen aurinkovoidetta kesäisin kasvoille. Laikkuja tulee silti ja niiden väri tummenee vuosi vuodelta. Viime vuosina laikut eivät ole enää poistuneet talvenkaan aikana. Maksaläiskät lisääntyvät entisestään vaikka tekisin mitä.


Kotona (imartelevassa) huonommassa valossa peilistä katsellessa en usein nää itse kuin poskien laikut, mutta naaman katselu päivänvalossa paljastaa karun totuuden. Koko kasvojen iho on pienen "pisamalaikun" peitossa huulia myöten ja iholla näkyy myös runsaasti pieniä verisuonia, liekö tämä sitten couperosaa? Nenä punoittaa aina (ja näissä kuvissa nenänpää on kärähtänytkin kevään ekoista auringonsäteistä) ja posket ovat todella karun näköiset. Iho ei näytä enää omalta, tuntuu vähän kuin minun ihoni olisi päässyt vaihtumaan jonkun toisen kanssa. Olen itselleni armollinen iän tuomien muutosten suhteen (bring it on menopause!) mutta ennenaikaista ihon vanhenemista pyrin ehkäisemään. Vaikka vähän hullultahan se tuntuu haikailla sen oman vanhan, tasaisen värisen ihon perään. Nuorta tasaista ihoa en voi enää saada, mutta haluan saada ihoni sellaiseen kuntoon että se tuntuisi taas omalta.


Meikillä ei enää näitä laikkuja peitetä. Oli otettava käyttöön kovemmat aseet! 
Onnekseni sain blogin kautta kokeiluun kotimaisen Detrian Artic Arbutin -sarjan kasvovoiteen ja seerumin. Nämä kuvat ihostani on otettu pari kuukautta sitten, ja olen sen jälkeen käyttänyt näitä tuotteita joka päivä aamuin illoin. Aion raportoida tänne blogiin millaisia tuloksia olen näillä saavuttanut. Sen voin kertoa, että aion tämän kokeilun jälkeen ostaa näitä myös jatkossa käyttöön. Palaan asiaan muutaman viikon päästä, jolloin katsellaan ja vertaillaan lähtötilanteen kuvia nykytilanteeseen ja kerron vähän enemmän näistä tuotteistakin. Kannattaa muuten tsekata Detrian nettisivut, sieltä löytyy hyvää tietoa esimerkiksi erilaisista ihon muutoksista, kuten couperosasta ja pigmenttimuutoksista.

Löytyykö ihon muutoksista kärsiviä kohtalotovereita? Millaisin asein taistelet muutoksia vastaan, vai taisteletko?