Tänään oli mukavin päivä pitkään aikaan! Iskä sai mielestäni ihan kuningasidean, jonka johdosta kokoonnuimme isänpäivän viettoon mummolaan. Tai no, mummoahan ei enää mummolassa ole, joten juhlapäivätkin ovat olleet vähän hiljaisempia viime aikoina. Nyt kuitenkin kaikki hullunkuriset perheet kokoontuivat yhteen ja tuntui kuin aikaa olisi vedetty taaksepäin kellossa, kun istuimme syömään pitkän pöydän ääreen, kuin ennen vanhaan!




Yksin kenenkään kontolle eivät juhlavalmistelut jääneet, vaan jokainen oli valmistanut jotain ateriaa varten. Pöytä täyttyi herkullisista salaateista, mureasta lihasta ja muista herkuista.


Voihan nam!



Ja eiväthän juhlat olisi mitään ilman kakkukahveja.
Ja varsinkaan kun minulle oli leivottu ihan oma gluteeniton kakku! Kerrankin ei tarvinnut katsella vieressä muiden herkuttelua vaan sain lappaa ihanaa suussasulavaa kakkua napaani sydämeni kyllyydestä! Kiitos <3

Päivän kruunasi pienen ihmisen ilo, kun siirsin omasta takistani Hello Kitty -heijastimen roikkumaan hänen takkiinsa ja lupasin sen ihan ikiomaksi. "Voi miten ihana!", hän huokasi silmät säihkyen ja minun sydämeni oli sulaa siihen paikkaan <3

Mulla on maailman paras ja rakkain isi ja perhe ja koko suku!
Kiitos kaikille mahtavasta päivästä!