Pidennetty viikonloppu bestiksen luona Helsingissä oli ihan superkiva! Löydettiin uusia puoteja ja herkullisia ravintoloita ja seikkailtiin vailla päämäärää ristiin rastiin kaupunkia. Kotiin tullessa se taas iski. Masennus, ahdistus ja elämän tuska. Onnistuin kehittämään itselleni paitsi järkyttävän ikäkriisin myös täydellisen itsetunto- ja identiteettikriisin ja olen nyt kaksi päivää itkenyt surkeuttani.
En ole koskaan kokenut itseäni yksinäiseksi vaikka olenkin aina elänyt yksin ja asunut itsekseni jo nuoresta, 16-vuotiaasta asti. Mulla on maailman rakkain ja läheisin perhe ja iso iso joukko tärkeitä ja rakkaita ystäviä. Yksin eläminen on ollut mulle kai enemmänkin oma valinta. Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa rueta etsimään miestä, saati että jollekin parisuhteelle olisi edes aikaa tai voimia. Silti se vaan iski, yksinäisyys. Muut perustavat perheen ja minä olen se joka jää ypöyksin tässä maailmassa. Olen se hylkiö joka on räpistellyt yhteiskunnan normeja ja odotuksia vastaan ja sitten kuitenkin itken silmät päästäni sitä että jään yksin.
Ja kyllähän se tuo biologinen kellokin raksuttaa aika uhkaavasti. Vaikka nyt ajattelenkin, ettei mulla tule koskaan olemaan perhettä, mitäpä jos mieli muuttuukin vaikka muutaman vuoden päästä. Sitten on jo liian myöhäistä. Elämäni ainoa saavutus tulee varmasti olemaan parin vuoden päästä (toivottavasti!) saatava ylioppilaslakki ja sitten elänkin elämäni yksin asunnossani ja jossain vaiheessa kuolen pois ilman että kukaan edes huomaa.
Näissä tunnelmissa pitäisi nyt sitten pystyä lukemaan kokeisiin. Täällä mennään nyt tosi syvissä vesissä. Koeviikko alkaa ylihuomenna. Great.
Nyt kuules, älä masennu vaan tee niitä asioita mistä nautit. Elämä on arvoituksia täynnä, et voi tietää mitä ihanaa edestä löytyy. Onni on tarkoitettu kaikille, varmasti sinäkin löydät sen <e3 Pää pystyyn ja vedä koeviikko täysillä!
VastaaPoistaKiitos Henna <3
VastaaPoistaHöpsis! Elä nyt tommosia masentele. Ymmärrän toki, että se masentaa ihan hullunlailla, mutta kantsii vaan tehdä niitä juttuja mistä nauttii ja elää just sellasta elämää kuin tällä hetkellä voit ja haluut. Oon aina ollut sitä mieltä, että jokaiselle löytyy se oikea jostain ja se voi tulla etteen ihan yllättäin. :) Eihän sitä tiiä vaikka sää meet huomenna töihin/kouluun ja yht äkkiä sun eessä seisoo unelmien mies. Ei sitä koskaan voi tietää. Ei kantsi pitää silmiä kiinni vaan katella ympärilleen. Se oikee voi olla yllättävänkin lähellä. :)
VastaaPoistaVoi sua ihanaa, nyt kuule pää pystyyn ja todella teet niitä asioita mistä itse nautit! Kuten Henna sanoi, elämä on arvoituksia täynnä eikä koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan :) Jokainen päivä pitäisi aloittaa sillä mielin, että tänäänkin tapahtuu jotain todella mahtavaa :) ♥ Kyllä se siitä. Mä lähettelen virtuaalihaleja sulle ♥
VastaaPoistaKiitos ihanat <3
VastaaPoistaVoi kun sitä tietäis itekään edes et mitä sitä haluaa... plääh. Näin on hyvä, mutta riittääks ihan kiva ja jos ei, niin mitäs sitten? Pää on ihan myllerryksissä.
Ihan varmasti voi kivan ja sosiaalisen viikonlopun jälkeen tulla tollanen tunne ja jos on stressaantunutkin samalla, niin kyllähän sitä helpostikin pystyy kehittämään itselleen masennuksen ja surkeuden.
VastaaPoistaMutta fakta on se, että mikään ei todellakaan ole liian myöhäistä. Ensimmäisiä lapsia hankitaan nykyään nelikymppisinä. Ja adoptoidaan ja mitä nyt vaan. Että älä nyt hyvä ihminen ainakaan sellaisia sure. Eikä etukäteen kannattais surra muutakaan. (Tätä neuvoa olen kyllä itse maailman huonoin noudattamaan)
Ajattele, mitä kaikkea ihanaa sulla jo on ja kunhan pääset siitä koulustressistä, niin huokaiset ja nautit taas elämästä, joka sulla on todellakin vasta edessä.
Täältä lähtee sulle virtuaalitukea. Saa käyttää, mut ei ol pakko <3
Voi sinnuu, kiitos sanoistasi <3
VastaaPoistaVaatii aivan yhtä paljon rohkeutta yrittää
VastaaPoistaja epäonnistua kuin yrittää ja onnistua.
Ja hei Nainen - nyt nautit siitä, että sinä uskallat, sinä olet rohkea, ja varmasti ylioppilaslakin tavoittelukin siitä kertoo!
Mitä siitä, ettet ole tehnyt asioita, joita yhteiskunta odottaa. Näytä koko yhteiskunnalle miten onnellinen olet kun teet juuri niitä asioita, joita haluat, ja jotka on sulle tärkeitä!
Voi teitä, mun kyynelhanat on ihan maksimilla kauniiden ja viisaiden sanojenne johdosta <3
VastaaPoistaKiitos JuttaEmilia <3
Voi, voi! Tiedän niin ton yksinäisyyden tunteen. Se iskee välillä ja kovaa. Löytyykö sitä Romeota koskaan??
VastaaPoistaVoimia sinne päin!!Aika ei ehkä ole oikea, ja niin kuin itse sanoit, ettei sinulla ole aikaa parisuhteelle ja sinun täytyy keskittyä kouluun! Ajattele sitä, kun olet valmistunut kuinka paljon sinulla on energiaa ajatella muutakin kuin koulua. Kyllä se mr. right sieltä tulee kohdallesi, älä luovu toivosta! Nyt ei ole vain se oikea hetki <3 <3 !!!
Mäkin olen viime päivinä pohtinut vaikka ja mitä! Just postasin mietinnöistäni. Elämä on laiffii ;);)
Lähetän sulle virtuaalihalin ja kassikaupalla hyvää mieltä!!!
Voi kun sitä tietäisi ite mitä haluaa. Tähän asti olen ollut sitä mieltä että näin on hyvä ja vaikka se mr.right jossain lymyilisi niin pysykööt siellä missä onkin, ei kiinnosta. Enkä mä edes nää itteäni parisuhteessa, en osaa edes kuvitella, niin kauan olen yksin ollut. Lasten suhteen olen jo pitkään ajatellut että se juna meni jo. Mutta nyt silti tuntuu vaan, että ajaudun koko ajan kauemmas maailmasta, oikeesta elämästä. Että jään ulkopuolelle. En oikein osaa selittää, päässä on tunteet ja ajatukset ihan sekaisin.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi ihana <3
Voi ei, minkäs teet kun näin vain käy joskus...ihmeelliset ajatukset valtaavat mielen :(Varmasti unohdat nämä ja piristyt yhtä nopeasti kun nämä mieleen tulivat, viimeistään sitten kun jotain kivaa taas tapahtuu :)
VastaaPoistaKyllä kait tää tästä taas. Nyt vaan tuntuu et on tosi ulapalla omasta elämästään (tai sen puutteesta) :/ Kiitos Sofia <3
VastaaPoistaOlkaa yksin ja juoskaa karkuun- biisi tulee mieleen otsikosta. Yksinäisyys on syvältä jos on parisuhdetyyppi, mutta kyllä sie löydät puoliskosi, silloin kun sitä vähiten odotat :)
VastaaPoistaTuollaiset tunteet vahvistuu jos ystävien elämäntilanne erilainen, tai perustavat perheitä. Tuntuu että jää ulkopuolelle. Mutta sitä se ei ole, kaikki on itsestä kiinni. Rohkeus puhua, olla oma itsensä ja tehdä asioita joita rakastaa. Ja sitä paitsi, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Levollisia unia sinulle. Usko tai älä, mietin tätä tekstiäsi monta kertaa tänään. <3
VastaaPoistaVoi eiii :( Kriisi se iskee välillä täälläkin, mies on mutta aika vähän ystäviä sattuneesta syystä jota en viitsi tässä selittää mutta anyway. Joskus olo on yksinäinen siis mullakin ja välillä tää ikähommakin ahdistaa mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Niin se paistaa vielä sullekin <3 ja ihan varmasti jo tyyliin ylihuoemma :)
VastaaPoistaSatuMaria: No sepä siinä, kun luulen etten edes ole mikään parisuhdetyyppi eikä musta sellaista tule :D Loistobiisi muuten <3
VastaaPoistaHenna: Kiitos Henna, ja kauniita unia sinulle <3
Milma: Näinhän tää menee, välillä on ylämäkeä ja sitten taas alamäkeä :) Kyllä mullakin tähän kriiseilyyn liittyy syitä ja asioita joita en voi täällä kertoa, teksti kuulosti vähän yksioikoiselta, ihan kuin olisin vaan miestä vailla vaikka en kai edes haluaisi mitään miestä tällä hetkellä :) Mutta jospa tätä päätä saisi jotenkin selvemmäksi ja aurinko taas paistaisi :) Kiitos sanoistasi <3
VastaaPoistaVoi että sua <3 Mä pystyn tuntea itseni yksinäiseksi vaikka oon parisuhteessakin ja nyt näiden ipisten myötä, en edes saa olla yksin, niinku ikinä. Ihminen on kyllä ihmeellinen eläin :)
VastaaPoistaIson halauksen lähetän, ja tunteen siitä että et oo yksin! Lovee!
Kiitos Sannis <3
VastaaPoistaKyllä noita yksinäisyyksiä on tullut itkettyä ajoittain täälläkin. Vähän enemmän mielessä kauhistelen muita asioita, esimerkiksi unelmatyötä, jonka luulen olevan täysin saavuttamattomissa.
VastaaPoistaTsemppiä sinne! Meitä lapsettomia on ja tulee aina olemaan. Kaltaisesi herttainen immeinen ei takuulla jää yksin, ellei halua.. =)
Voi sua, kiitos <3
VastaaPoistaSun sanasi olivat kuin täydellinen kopio omista ajatuksistani. Toivon vaan tunteiden menemistä ohi pian ja jaksamista, koska jos itse uskoisin lohduttaviin sanoihin, sanoisin ne sullekin. <3
VastaaPoistaKiitos Irina <3
VastaaPoista