Sain viime viikolla päätökseen melkein kolme viikkoa kestäneen suursiivousprojektini. Homma alkoi salakavalasti yhtenä lauantaina sikamaisen väsymyksen kourissa työpäivän jälkeen ja projekti tuntui paisuvan koko ajan sen edetessä hiljalleen. Ajattelin ensin tekeväni vähän normaalia viikkosiivousta perusteellisemman siivouksen, innostuin kuitenkin vaihtelemaan huonekalujen paikkojakin. Kunnes päätinkin siivota samalla myös kaapit ja laatikot, järjestää vaatekaapit ja erotella kirpparikamat, pyyhkiä seinät, pestä väliovet ja kaappien ovet, puhdistaa uunin, kiillottaa hanat ja kodinkoneiden rasvatahraiset etulevyt, puhdistaa jääkaapin, pestä kylppärin seinät ja lattian, imuroida sohvat, käydä läpi sisustustavarat ja siirtää tarpeettomat kirpparille, pestä, tuulettaa, puhdistaa ja järjestellä kaiken mahdollisen. Tietenkin sisustusintokin vaan kasvoi kodin uudistuksen keskellä ja Ikeasta tuli roudattua tavaraa niin että loppukuun olen todella kusessa rahattomana. Tämän kaiken tein ja paljon muutakin ja olen nyt niin tyytyväinen itseeni!
Kaappien kollaaminen pitkästä aikaa herätti kyllä monenlaisia ajatuksia. Tuntuu että viimeisen vuoden olen mennyt eteenpäin kuin sumussa ja stressaantuneena laiminlyönyt kotiani ja se jotenkin surettaa mua. Kiireessä olen työntänyt jemmaan ties mitä ja ajatellut katsovani tuon läpi sitten joskus, laittanut jotain talteen ja ajatellut miettiväni myöhemmin sen käyttötarkoitusta jne. Arvatkaapa paljon roskaa tälläinen ajattelu ajan mittaan oli kerryttänyt tänne kämppään? Tallessa olivat niin ostamieni laitteiden ja muiden pakkauslaatikot, postituspussit, muovikassit, aikakausilehdet, kaikki mitä nyt voi kuvitella jemmaavansa, pitkältä ajalta! Pelkästään roskaa tuli noin kolmen jätesäkillisen verran, pahvin ja kartongin yhteismäärää en halua edes tietää, sitä kuskattiin keräykseen useammankin henkilön toimesta, kirpparille menevää vaatetta kolme isoa Ikea-kassillista, aikakausilehtiä todella monta pinoa (kaikki Cosmot vuodesta 1999, lehden ilmestymisen alusta saivat vielä jäädä, kaikki muu lähti kierrätykseen). Siivotessani tunsin välillä oikein häpeää. Tämän kaiken paskan keskellä olen sitten manannut että joka paikka on täynnä eikä mitään mahdu mihinkään! No shit Sherlock!
Vähän iltalukemista? |
Minä tykkään tavaroista, niin paljon ettei musta tule koskaan minimalistia, vaikka se olisi kuinka muodikasta nyt. Toisaalta arvostan kyllä kovasti ihmistä joka osaa luopua eikä kerää ympärilleen turhaa tavaraa, minusta ei tähän ole. Tykkään kaikesta kauniista ja söpöstä ja uusi juttu kotiin tai uusi vaate tuovat mulle ihan suunnattomasti iloa. Minulla on edelleen jemmoja ja säästän joitain muistoja vaikka ne olisivat kuinka älyttömiä tai tyhmiä. Olen tosi huono luopumaan tavaroista ja kehitän vahvoja tunnesiteitä joihinkin juttuihin, varsinkin lahjaksi saatuihin tai muihin sellaisiin jotka liittyvät johonkin kivaan muistoon. Tykkään myös kovasti tästä tunteesta kun koti on siisti. Kirpparipöytä tuottaa hyvää saldoa ja dollarinkuvat silmissä odotan lisää ja toisaalta hyvä tuotto innostaa luopumaan vielä enemmästäkin tavarasta.
Ihan ekat itse kiinnitetyt taulut on seinässä, wohooooo! |
Niin ylpeä kuin tämän projektin valmistumisesta olenkin, jatkossa ei näin massiivinen siivousprojekti kuitenkaan enää houkuttele. Jäljellekin jäi vielä tehtävää, pieniä paikkailu- ja maalaushommia ja muita pieniä korjailuja. Suunnitteilla on uusia projekteja ja tuunailujuttuja. En halua että mun elämä menee ohitse sumussa ja laiminlyön sen takia mulle tärkeää, eli tätä omaa kotiani. Mun on ruettava kiinnittämään huomiota näihin juttuihin ja haluan että mulla on aikaa ja voimia muuhunkin kuin työhön. On pakko miettiä ja muistaa kuinka paljon on liian paljon. Viikonloppuna sainkin tärkeysjärjestyksestä taas hyvän muistutuksen kun jouduin lauantaiyönä sairaalan ensiapuun. Sydän veteli aivan omia reittejään ja lääkärikin sen totesi mitä tiesin itsekin: "Tämä johtuu stressistä, sinun pitää tehdä jotain elämällesi"
Kodin siivous- ja muutosprojektin ensimmäiset valmiina esitellyt huoneet löytyvät täältä: Makuuhuone, eteinen, kylpyhuone. Tulossa on vielä keittiö ja olohuone.
Hei!
VastaaPoistaLöysin juuri tämän mielenkiintoisen blogisi, ja piti heti tulla kommentoimaan, kun tämä viimeisin postaus liippasi niin likeltä itseäni, että olisin voinut sen itse kirjoittaa ; )
Kovin tutun kuuloista tuo kiintyminen tavaroihin, mutta toisaalta halu pitää paikat järjestyksessä, ilman liikaa tavaraa. Ei helppo tehtävä ; ) Tuo "tunnerarvoiset jemma tavarat" juttu huvitti, niitä löytyy meikäläiseltäkin. Juuri eilen hinasin sängyn alta pari laatikkoa, ties monennenko kerran, että voisinko luopua jostakin niissä olevista tavaroista, mutta ei, sinne ne meni takaisin, yhtä täynnä kuin ennenkin ; )
Täällä on myös menty toisinaan kuin pyörremyrksy rätin ja imurin kanssa, ja kaikki kaapitkin koluten, kun sille päälle on sattunut. Myös päivystyksessä on käyty pariinkin otteeseen samasta syystä kuin sinä...
Terkuin ja kivaa viikkoa toivotellen,
Mirva
Kiva kun tulit! :)
VastaaPoistaTää on varmaan vähän tätä perfektionismia kun ikinä ei ole hyvin. Tavaraa on liikaa mutta ei siitä voi luopuakaan, mutta sitten ahdistaa kun ei pysty luopumaan :) Ihan loputon suo :D
Ihanaista viikkoa sullekin! :)
Tämä varmasti liippaa todella läheltä montaa! Itsellä sama projekti oli viime viikolla muuton yhteydessä! Olen myös tavara hamsteri, mutta olen taktisesti jemmannut kellari komeroni lattiasta kattoon täyteen, jottei tavarat pyörisi täällä kotona jaloissa. Kellarin kasaamiseen meni useita tunteja jotta palapeli loksahti kohdalleen ja ovi meni vieläpä kiinni. Harkitsen vakavasti muutto firman palkkaamista seuraavaan muuttoon, materiani ylös kantamiseen menee ikuisuus ja rytmihäiriöt enteilevät hamstraus ahdistuksesta :D Täytyy ehdottomasti yrittää hahmottaa liiallisuuden raja :D Ehkä siksi onkin välillä hyvä siivoilla että sen taas muistaa...
VastaaPoistaMulla olis varastokopin siivous seuraavana to do-listalla, ei ehkä vähempää vois kiinnostaa. :/
VastaaPoistaTaitaa olla siis nää sydänongelmat meiän hamstereiden tyyppivika :)
Hamsterin vikaa on täälläkin, on niin vaikea luopua tavaroista kun alkaa miettimään että ehkä tarvitsen tätä joskus..:D
VastaaPoistaStressi on mun lempiaihe nykyään, kun olen itsekin sairastunut sen takia. Siihen pitää suhtautua vakavasti, sillä se on todella vaarallista pitkällä tähtäimellä. Kannattaa katsoa tämä dokumentti, stressiä käsitellään alkaen n. 29 min. kohdalla:
http://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM
Täytyypäs tsekata! Kiitti!
VastaaPoistaKovin tutulta kuulostaa, hamsterin vikaa täälläkin. Roskiin joutaisi kamala kasa roinaa, jotka on sullottu kaapinperukoille säilöön ajatellen "tälle varmaan on joskus käyttöä"..
VastaaPoistaToivottavasti stressi ja sydänoireet helpottavat! :)
Kiva et mulla on kohtalotovereita eli hamstereita :) Kiitos, kyllä tää tästä, huomenna meen vielä lääkärille ja katotaan mitä jatkotutkimuksia tehdään.
VastaaPoistaHienoa, että innostuit ihan totaalisesti. <3 Nyt on kuule pitkäksi aikaa "tyhjää", kun vain muistaa ettei ala kerryttelemään esim. Cosmoja... :D
VastaaPoistaNiimpä! Cosmot sai vielä jäädä, mut ehkä seuraavassa hulluuden puuskassa raaskin niistäkin luopua. Mietin jopa että lopetan tilaukseni, alkoi niitä kasoja katsellessa mietityttää paljonko rahaakin on mennyt 13 vuoden kestotilaukseen...
VastaaPoistaHamstrataan sitä täälläkin, mä en myöskään osaa olla ostamatta ihania asioita ja niitä vanhoja aina kuvittelee tarvitsevansa. Oma projeksti on vielä kesken ja koska duunitkin jo alkoi taas niin saattaa tovin kestää. Tavarat ja vaatteet on kyllä jo laitettu erilleen ne tosin lojuu makkarin lattilalla ja nurkissa. Kaapit on kyllä tyhjät, ei siinä mitään :D
VastaaPoistaJoo ei sitä töitten jälkeen paljon jaksa. Ite pääti n et kunhan vaikka yhden hyllyn illassa siivoon niin kyllä se vähän etenee :) Tsempit sinne projektiin, lupaan et lopputulos palkitsee piintyneimmänkin hamsterin! ;)
VastaaPoistaTäällä yksi hamsteri, jolle kirjoitukseni tuntui kuin omasta kynästä syntyneeltä. Niin mua! :) Parhaimmaksi keinoksi tavaran hävitykseen oon havainnut kirpparin. Kun on köyhä kituuttaja ja kirpparilta saa aina ihan sikana(!) rahaa, niin kamoista on helppo luopua.
VastaaPoistaOon myös koittanut järkeistää asioita itselleni pohtimalla: olenko käyttänyt vaatetta viimeiseen kolmeen vuoteen? - jos en, niin tuskin tulen käyttämään edelleenkään, eikä vaate valitettavasti enää ehkä edes mahtuisi minulle.. :D Sama juttu tavaroiden ym. ihmeellisten jemmajuttujen kanssa (askartelu- ja käsityömatskut on paheeni!!) - onko tämä jotain ainutlaatuista, tarvitsenko varmasti? Onko tämä jotain niin kallista, etten voi sitä myöhemmin hankkia, SILLOIN kun sitä tarvitsen?
Muista ottaa rennosti nyt ison urakan jälkeen! :)
Hihih, meitä hamstereitahan on siis kokonainen armeija :)
VastaaPoistaKirppari on mullekin kyllä tosi hyvä kannustin tavaroista luopumiselle. Onneksi sain nyt pöydän just siivousprojektin jälkeen ja rahaakin oli tullut muutamassa päivässä jo melkein 90€. Lisää odotellen :P Kyllä tästä jemmaamisesta poisopetteluun tarvitaan tosissaan tahdonvoimaa ja järkeä, täytyy opetella ihan uudenlainen ajattelutapa!
Taidan mä silti jäädä kakkoseks tuossa lehtimäärässä sulle, vaikka mäkin olen niitä onnistuneesti jo aika paljon onnistunut keräämään :D
VastaaPoistaKiitos kun linkkasit blogisi, ehdottomasti sait uuren lukijan :)
Ehkä vähän kyseenalainen kunnia tällänen hamstraaminen :D
VastaaPoistaKiva kun tulit! :)