Vai miten ihmeessä ne sarvikuonot ääntelee? Mun nenä sanoo kuitenkin niisk ja suusta kuuluu atshiuuuu! Mä niin arvasin että jossain kohtaa saan kärsiä siitä että mehustelin alkukesän ja kevään sujuneen historiallisen hyvin allergioiden suhteen. Nyt sitten ilmeisesti heinien kukintaa ei pystykään enää ohittamaan yhtä sujuvasti. Normaalistihan alan saada ekat oireet tammi-helmikuun paikkeilla ja astmalääkkeitten annostukset nostetaan jo alkukeväästä. Koivu, leppä ja pujo on yleensä ne mun pahimmat viholliset. Tänä keväänä oli sitten ilmeisesti lääkitys kohillaan kun kaikki manasivat ennätyksellisen pahaa allergiakautta ja meikätyttö se vaan porskutti lähes ilman oireita. Unbelievable! Mutta että nyt sitten heinät, pöh.


Mutta ei hätää, sarvikuono riensi apuun! Eilen koko päivän pärskittyäni tajusin vihdoin kaivaa kannun kaapista. Olin viettänyt lähes koko päivän iskän pihalla auringossa makoillen, joten siitepölyä oli varmaan kohtuullisesti kertynyt rööreihin. Siellä limakalvoilla ne sitten pölyt vielä illallakin nenää kutittelivat. Pikaiset huuhtelut ja kappas kun on heti helpompi hengittää. Kun nyt muistaisikin tuon käytön, vaikka ihan joka päivä näin siitepölyaikaan. Siitepölyallergian lisäksi myös flunssassa ja poskiontelovaivoissa sarvikuono on ystävä, wink wink vaan jos joku siellä kesäflunssaa potee! Mun elämä sairastaessa on helpottunut melkoisesti sarvikuonon hankkimisen jälkeen, joten voin lämpimästi suositella tuon hankkimista!

Kuva ja lisätietoa Sarvikuonosta täältä.