Miten hitossa perfektionisti alisuoriutuu? Kuinka huonoa omaatuntoa perfektionisti siitä kokee? Kuinka tästä selvitään ja päästään taas jaloilleen?

Muunmuassa näihin kysymyksiin voisin paneutua tässä elokuun aikana, sillä mulla on LOMA! Siis voisin, jos viitsisin. Tietoisesti en tehnyt lomani ajaksi mitään suunnitelmia tai to do -listoja, en oikeastaan edes ehtinyt ajatella koko lomaa ennen kuin se alkoi. Tapani mukaan palautin viimeiset tehtävät juuri deadlinen kynnyksellä itkua vääntäen. Loman suunnittelun ja suorittamisen sijaan olen ajatellut levätä, unohtaa kaikki aikataulut, elää hetkessä ja tehdä kivoja juttuja, tai olla tekemättä jos siltä tuntuu. Viikon aikana olen ehtinyt lukea jo kaksi kirjaa ja nauttinut. Milloin viimeksi olisi ollut aikaa lukea, varsinkaan lukea jotain itse valitsemaansa ja mukavaa kirjaa! Ihanaa!

Mutta ei tämä ihan helppoa ole ollut tämä lomamoodiin laskeutuminen. Kai minä sitten olen niitä ihmisiä, jotka ei vaan osaa olla suorittamatta ja keikkuvat sitten siinä hienoisella normaalin elämän ja burnoutin rajalla koko elämänsä. Tämä vuosi on kyllä ollut melkoinen alisuoriutumisen vuosi, hävettää oikein. Kandin kirjoittaminen muiden kurssien ohella ja siinä lisänä huolet, murheet ja sairastamiset eivät tehneet todellakaan elämää helpoksi, mutta hengissä siitä selvittiin, toistaiseksi. Toivon että kukaan ei koskaan tule kysymään millaisen arvosanan kandityöstäni sain, en nimittäin aio kertoa. Kumpa tässä loman aikana saisi nyt edes ladattua vähän akkuja, että jaksaisi keikkua taas seuraavan lukuvuoden. Syksystä olen kuitenkin super innoissani, koska pääsen aloittamaan vihdoin kirjoittamisen opinnot, niin kivaa!

Mutta siihen on vielä aikaa! Nyt on LOMA ja huomisenkin ajattelin käyttää partsilla auringossa köllöttelyyn ja jätskin syömiseen :)

Mitä teille kuuluu? Onko akut ladattu lomalla?
Aurinkoa päivään, olit sitten lomalla tai töissä!