Hei muistattekos vielä mun keväisen keltatukkakatastrofin? Tunnetaan myös nimellä #greyhair-episodi :) No, huhtikuussahan ihana kampaajani teki hartiavoimin töitä että kotivärjäyskokeilusta aiheutunut pitkään jatkunut pääsiäinen saatiin pois mun päästä ja tukka oli silloin parempi kuin koskaan. Väri oli täydellinen ja kuntokin oli sellainen, ettei edes latvoja tarvinnut muuta kuin vähän tasata. Kevään nautiskelin kivasta tukasta ja pituudesta joka oli vihdoin se mihin olin kasvattanut ja tähdännyt.

Kesäkuussa alkoi sitten tapahtua. Päänahka alkoi kutista aivan silmittömästi. Vetelin ekstra-annosta antihistamiinia kutinaan mutta huomasin että samaan aikaan vanha tuttuni, runsas hiustenlähtö alkoi taas entistä rajumpana. Sänky, sohva, lattiat kaikki aivan hiusten peitossa ja suihkun jälkeen itku meinasi tulla kun katsoi lattiakaivoon. Hiusten harjaamisesta puhumattakaan. Tukkaa lähti aivan raivona eivätkä mitkään entiset konstit tehonneet. Vaihdoin päänahkaa hoitaviin tuotteisiin kuivattavista silvertuotteista, käytin ahkerasti seerumia ja öljyä. Tukka lähti ja se alkoi myös katkeilla latvasta ilman mitään fyysistä rasitusta. Vähensin kaikki muotoilutuotteet minimiin. Epätoivo iski.

Tänään tilanne on tämä. Vasemmanpuoleinen kuva toukokuulta ja oikeanpuoleinen tältä päivältä. Hiuksista on lähtenyt varmasti ainakin sellainen 1/3 ja ne mitä on jäljellä ovat katkenneet olkapäämittaan. Ensi viikolla tapaan luottokampaajani ja katsotaan mitä on pelastettavissa :( Syyskuun alussa tapaan myös lääkärin ja katsotaan onko mitään tehtävissä siltä osin. Stressi varmasti vaikuttaa, mutta onko nyt kilppariarvojen, B12-puutoksen, raudan- ja magnesiumpuutoksen tai suolistoasioiden suhteen tapahtunut jotain sellaista mikä tämän totaalisen sulkasadon aiheuttaa yhtäkkiä. Hiustenlähdöstä olen toki kärsinyt jo pidempään mutta en ikinä tässä määrin että oikeasti pelkään olevani pian kalju. Stressin vähentäminen onkin helppoa tässä tilanteessa, kun jo pään laittaminen tyynyyn ahdistaa kun tietää miten paljon tukkaa taas yön aikana lähtee ja katkeaa.

Tilanne konkretisoitui itsellenikin vasta tänään kun törmäsin tähän 1,5vuotta vanhaan kuvaan. Hei mullahan on tuolloin vielä ollut hiukset!

Tiedättekö sen tunteen kun peiliin katsoessa itkettää?
Mä tiedän.

Kohtalotovereita?