Olipas kiva yllätys kun luku-urakan keskelle putkahti postista yllätyspaketti! Aloitin itse tammikuussa Kommentti on kiva! -haasteen, johon myös Hanna Powderroomista osallistui ja haastoi lukijoita kommentoimaan. Itseltäni oli mennyt ihan ohi, että Hanna lupasi eniten kommentoineelle palkinnon, ja olin kommentoinut normaaliin tapaani ja kappas vaan, yllätyspaketti matkasikin tänne! 

Paketista löytyi Lumenen silmänympärysvoide, Läkerol namusia ja servettejä.

"Enjoy the little things"
Aika osuvasti oli Hanna servetit valinnut :) Kiitos vielä kivasta ylläristä, se todella piristi!

Tosiaan, yo-kirjoitukset on nyt ohi tällä erää, urakointi jatkuu taas ensi syksynä. Uskokaa vaan, että tällä perfektionistilla meinasi todella hermo pettää kirjoitusten edellä. Viimeiset päivät ennen koetta olin todella väsynyt ja en pystynyt yhtään keskittymään. Nukuin huonosti, itkeskelin ja koko maailma tuntui romahtavan päälle. Olen päättänyt suhtautua kirjoituksiin niin, että uusimaan en ole menossa; kertayrityksellä on tultava tulos jonka kelpuutan ja on oltava tunne, että olen yrittänyt kaikkeni. Vielä viimeisenä yönä ennen koetta takkusin termejä päähäni, enkä kyllä yhtään tiedä oliko siitä hyötyä, mutta ainakin tuntuu että enempään en olisi pystynyt. 

Jännitin ylipäänsä koko koetilannetta ihan sikana, jo siksi että tilanne oli ihan uusi. Jotenkin kyllä yllätin itsenikin saavuttamalla saliin päästyäni täydellisen tyyneyden ja rauhallisuuden. Kaikki panikointi katosi ja istuin tyynen rauhallisena ja luottavaisin mielin odottamassa kokeen alkua. Tasan kello yhdeksän tartuin kynään ja aloin kirjoittaa. 5,5 tunnissa tekstiä syntyi 25 sivua, osin varmasti aiheesta ja osin kyllä reippaasti ohikin kysymyksen. Koko kokeen ajan pystyin keskittymään omaan suoritukseen eikä mua edes häirinnyt vessaan ravaavat ja rapistelevat kanssakirjoittajat, ihmeellistä! Normaalisti kun olen todella herkkä kaikenlaisille häiriötekijöille. Ihan hyvät fiilikset kuitenkin jäi, ja odotan innolla millaiseen suoritukseen tämä ensikertalainen pääsi.

Suoraan kirjoituksista läksinkin sitten parin päivän hermolomalle perheen kanssa. Tuli kyllä niin tarpeeseen, etenkin kun sain viettää kolme päivää rakkaan kummityttöni kanssa, jota olin niin kovin ikävöinyt lukukiireen keskellä. Postailen reissusta vielä oman juttunsa jahka saan kuvat siirrettyä koneelle. Arkeen palaaminen toden totta ottaa nyt koville, kun tuntuu että viime ajat kaikki muut hommat on olleet jäissä kirjoituksiin lukemisen tieltä. Iso stressi on lauennut ja nyt pitäisi asennoitua hoitamaan muutkin rästihommat ja kouluasiat ja tehtävät ajan tasalle. Vieläkin tuntuu, että olen vaan nähnyt unta olleeni kirjoituksissa. Jospa tämä todellisuus taas alkaisi tästä valjeta pikkuhiljaa :)

Suloista sunnuntaita!