Huhhuijakkaa mikä viikko! Kiireisen viikon aikana, juostessani pää kolmantena jalkana paikasta toiseen on tullut mietittyä omaa jaksamista. Meillähän lukiossa on periaatteessa maksimikurssimäärä jaksossa neljä kurssia. Tajusin tällä viikolla, että itselläni on meneillään seitsemän. Siis oikeesti, come on, SEITSEMÄN! Luojan kiitos osa noista on vähän löyhemmällä aikataululla, mutta tiedättehän sen stressin ja päänsisäisen kaaoksen jota kaikki tekemättömät ja puolitekoiset hommat aiheuttaa. Haluaisin vaan saada hommat ajan tasalle, ettei olisi mitään roikkuvia stressaajia, kuten vaikka sosiaalipsykan kurssi joka on ollut kesken jo kesästä saakka. Pitäisi kuitenkin joskus oppia rajoittamaan ja elämään omien voimavarojen mukaan, eikä polttaa kynttilää molemmista päistä. Laskin olleeni lokakuun alun jälkeen 16 päivää migreenissä; liekö kroppakin jo yrittää huutaa apua...

Tällä hetkellä luovuttaminen ei vaan tule kysymykseen, jotenkin täytyy pitää pää kasassa tämän jakson ajan, ja kun jakso loppuu tammikuun puolivälissä, onkin jo Dubain reissun aika. Se lienee oikeutettu palkinto jaksamisesta jos jaksan tämän jakson paahtaa täysillä. Seuraavassa jaksossa ei kursseja juuri olekaan, vaan koko jakso on pyhitetty kirjoituksiin lukemiselle. Jaiks kun alkaa aina jännittää koko kirjoitusten mainitseminenenkin!! Saas nähdä millaisen stressin siitäkin saan revittyä keväämmällä... Mutta luonto ei vaan anna periksi tyytyä vähään, tai edes "ihan kivaan", oma rima on aina korkealla, oli asia mikä tahansa. Koskahan sitä kasvaisi niin isoksi ja viisaaksi että osaisi tyytyä hyvään ja ymmärtäisi ne oman jaksamisen rajat? Vai onko se tämä ylisuorittaminen pysyvää sorttia, ja ilman kovia tavoitteita en sitten pystyisi mihinkään? Että ikäänkuin ylisuorittaminen pitää koneen toiminnassa? Ja seuraako ylisuorittamisesta aina uupumus ja burn out, vai voiko ylisuorittajana oppia elämään? 

Tunnistaako kukaan samoja piirteitä itsessään? Millaista on elämäsi ylisuorittajana, vai oletko kaikkea muuta kuin ylisuorittaja, ja millaista se on?

Kuva: Wikipedia
Kunhan olen saanut siivottua tämän huushollin ja pestyä koneellisen pyykkiä aion virittäytyä pörröpeittoineni sohvalle tuttuun lauantaiseen tapaani Uunon seuraan. Suosittelen kokeilemaan nollauskeinona :) 
Ihanaa lauantaita muruset!

Edit.
Ps. Miksihän tätä ylisuorittamista ei sitten esiinny esim. mun kuntoilun, ruokailutottumusten, terveyden edistämisen ja muun yhteydessä???