Kyllä se on vaan nyt myönnettävä; syksy on tullut. Sen tietää ainakin pilkkopimeydestä iltaisin, meillä päin kun kunta säästää, eikä katuvaloja viitsitä ihan jatkuvasti pitää päällä. Kerta viikkoon, tai muutama jakso talvessa riittänee ihan hyvin? Syksyn saapumisen huomaa myös kylmyydestä, taloyhtiökin kun on nuukailulinjalla, eikä ole vielä(kään) laittanut tänne bunkkeriin lämpöjä päälle. Hrrrr! Kolmas varma syksyn merkki on väsymys. Voisin nukkua, nukkua ja vielä vähän nukkua... Lieneekö tuo masentava pimeys, koleus ja sade joka väsyttää vai koulun sisäilmaongelmat. Vihdoin saatiin tieto sentään koulun muuttamisesta väistötiloihin! Vuodenvaihteeseen pitäisi kuitenkin vielä kitkutella tuolla talovanhuksessa. Toivottavasti sitten vähän helpottaa. Kunhan ei nyt syysflunssaakin pukkaisi, ärsyttävät vilunväreet kulkevat selässä jatkuvasti.


Pakkohan syksyssä on jotain hyvääkin olla?
Syksy on musta kaikista ärsyttävin vuodenaika, kevään tullessa tiukasti kannassa kiinni. Mutta on syksyssä jotain kivaakin; ainakin sellaiset kuulaat ja kirpsakat, viileät aamut, joina paistaa lämpimästi aurinko. Ulkona on helppo hengittää ja siellä tuoksuu mullalle ja omenalle, syksylle! Pihan vaahteraa ja sen muuttuvia värejä voisi ihailla ikkunasta päivät pitkät ja paksut peitot ja villasukat houkuttavat yhä enemmän käpertymään sohvan nurkkaan. Isin omenapuut tarjoilevat runsain mitoin herkullista rouskuteltavaa ja uunista nouseva omenapaistoksen tuoksu on viettelevä.


Syksy saa, todellakin. Mutta mitäkö minä en saa? No karkkia!
Tänään pyörähti nimittäin käyntiin karkkilakkohaasteeni viides päivä! Voitteko kuvitella?! Vielä on monta päivää jäljellä, mutta yllättävän hyvinhän tämä on mennyt. Psyykkaan itseäni sillä, että jos pystyin lopettamaan polttamisenkin, pystyn oikeasti ihan mihin vaan. (Hei kahvikin on muuten ollut tauolla jo maaliskuusta asti!) Jostain syystä nämä addiktiot kai kulkevat jotenkin kieroutuneesti käsi kädessä, koska kun karkki pyörii mielessä, on mielessä viime päivinä myös ollut tupakka, hyi! Joku roti on karkinsyöntiin saatava tämän lakon jälkeenkin, en vaan voi elää aamusta iltaan käsi namupussissa.


Melkoinen karkki se on tämä lehtitilauksen tilaajalahjana saamani Minna Parikka lompakkokin. Niin söpö! Karkkihimotukseen olen kuitenkin syönyt hedelmiä, kookosta, kiisseliä sekä juonut teetä ja kaakaota, ja ompa pakkasessa odottamassa pikkupurkki Cookie doughiakin. Onneks tämä ei sentään ole mikään totaalinen herkkulakko, vaan vain karkkilakko. Hassua kyllä, hedelmät ovat kuitenkin viikon ajan maistuneet paremmin kuin pakkasessa odotteleva jätski ja viikonlopun kunniaksi ostettu suklaavanukas :) Hyvä niin!

Nyt haistelemaan raikasta ilmaa ja töihin. Työpäivän päätteeksi luvassa siivousta ja illalla voi sitten käpertyä pörröpeiton alle nauttimaan Cookie doughia kynttilänvalossa. Saatampa vähän surffailla ihailemaan jotain syksyisiä sisustusjuttujakin. Vielä kun saisi pinkit kumpparit lähtisin ulos hyppimään lätäköissä ja potkimaan lehtikasoja.
Kyllä syksykin voi olla ihan kiva :)

Tunnelmallista viikonloppua ihanat!