Olen viime vuonna miettinyt paljon omaa ostokäyttäytymistäni. Teen tällä hetkellä töitä tarvittaessa kutsuttavana ja kesken on kaksi opiskelua. Etenkin lukio-opiskelu syö paljon rahaa ja mistäänhän tälläiseen omaehtoiseen opiskeluun ei tukea saa. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että työtuntien määrästä riippuen rahat on tosi tiukilla välillä, eikä varaa oikeastaan mihinkään ylimääräiseen olisi. Kuitenkin himoitsen tavaraa, kaikkea ihanaa, söpöä ja kivaa tavaraa. Mitä enemmän nään kuvia jostain kivasta jutusta tai kuulen hehkutusta jostain tuotteesta, sitä enemmän mun on pakko saada se. Inspiroidun ja innostun niin etten nahoissani pysy, pää pursuaa ideoita!
Pienikin ostos voi tuoda tosi hyvän mielen, enkä siksi halua asettaa itselleni mitään ehdotonta ostelukieltoa ja tiedänkin, että ehdoton ostokielto saisi mut vaan ahdistumaan ja haluamaan entistä enemmän kaikkea. Järkevämpäähän on kuitenkin ostaa alesta esimerkiksi kesää varten pikkujuttuja, kuin ostaa sitten kesällä tarvitsemansa normaalihinnalla. Joskus kuitenkin omatunto kolkuttelee osteluista, joten päätin että tänä vuonna alan kiinnittää entistä tarkemmin huomiota ostoksiini. Enemmän pohdintaa kuin impulssiostoksia, miettimisaikaa ennen ostopäätöstä ja varmistaa itselleni oikeat syyt ostaa jokin tavara. Voisin miettiä aina vaikkapa kolme hyvää syytä ostaa jotain. Pelkkä ihanuus tai halpa hinta eivät ole enää hyväksyttäviä syitä. Saas nähdä miten tytön käy!


Eilen jouduin tekemään myös pari muutakin ratkaisua rahatilanteeni helpottamiseksi. Ensin lopetin Cosmon tilaukseni. Cosmo on tullut mulle koko sen ajan kuin lehti on ilmestynyt Suomessa, eli kai vuodesta 2001. Varmaan on ihan sanomattakin selvää että olin aavistuksen kasvanut yli tuosta lehdestä, ja en sitä aikoihin ole edes lukenut. Kestotilauksesta oli vaan tullut tapa enkä koskaan ole saanut aikaiseksi perua lehteä. Nyt sekin on tehty. Hyvästi Cosmo, meillä oli hetkemme :/


Merkittävän säästön vuoksi jouduin laittamaan myös kevään ajaksi katkolle rakkaan balettiharrastukseni. Oikeasti olen itkenyt tätä päätöstä muutaman päivän, välillä katunutkin päätöstäni, niin surkealta tämä tuntuu. Ensi syksynä aion kuitenkin jatkaa, oli tilanne mikä tahansa. Nyt on vaan ajateltava järkevästi. Koulussa tulee olemaan tosi rankka kevät, ja työt siihen päälle. Edes yhden illan hengähdys viikossa tulee varmasti ihan tarpeeseen. On kehiteltävä muuta liikuntaa tilalle ja tanssittava ja venyteltävä kotona. Ahdistaa niin että sydämeen sattuu, mutta vaihtoehtoja ei nyt ole. Toukokuuhun kun selviää niin sitten helpottaa, jos ei rahallisesti niin ainakin koulun suhteen. Jos saan suunnitelman mukaan tehtyä kursseja, niin keväällä olisi jo lähes puolet lukion kursseista käytynä. Ensi vuosi tuleekin olemaan siis paljon iisimpi :)

Eletään vasta vuoden viidettä päivää ja melkoista vuoristorataa on jo nämäkin päivät olleet. Vuoden ensimmäisenä päivänä lähipiiriin tuli taas huonoja uutisia syövän muodossa ja usko parempaan tulevaan vuoteen meinaa olla koetuksella jo heti alkuunsa. Itse olen käsi tulehtuneena ja paketoituna, tulehdus keuhkoissa antibiottikuurilla ja migreenin kourissa. Tuntuu kyllä että vähän kivemminkin olisi voinut tämän vuoden aloittaa, mutta näillä mennään mitä on annettu. Ei muuta ku eteenpäin, sano mummo lumessa! Kyllä kuulkaas tästä vielä noustaan!


Kuvat we <3 it