Tää tuli puun takaa, mä nään sittenkin Madonnan elokuussa!
Olin jo vastaamassa kutsuun, että mieli tekisi lähteä, mutta ei ole rahaa. Sitten yhtäkkiä joku napsahti päässä ja vastasinkin kaverille, että kyllä mä lähen mukaan. Päätin vaan kaivaa rahat vaikka murrin persiistä. Eihän unelmiaan ikinä voi saavuttaa eikä elämässä saa mitään kivaa jos ei itse tee jotain sen eteen? Kuka tietää kuinka kauan niiden omien unelmien toteuttamiselle on aikaa? Annanko (ikuisesti) paskan rahatilanteen estää mua tekemästä haluamiani asioita ja tyydyn "ihan ok" elämään? Riittääkö ihan kiva?



Jos on about koko elämänsä halunnut nähdä Madonnan niin eihän tarvitse tuntea nyt huonoa omaatuntoa tuhlailusta helvetin kalliisiin lippuihin? Eihän...?