Littlebigthings

Muistatteko kun kesällä kirjoittelin keinoista oman pään sisäisen kaaoksen selättämiseksi. Kesällähän hankin dosetin helpottamaan lääkkeistä ja niiden ottamisesta ja muistamattomuudesta johtuvaa turhaa stressiäni. Miten hyvä mieli siitä tuleekaan kun keksii jonkun tavan helpottaa omaa elämäänsä. Miksi ärsyyntyä ja miettiä jotain juttua monta kertaa päivässä, jos tilanteeseen on olemassa helpotus ja usein vielä aika helppokin! :) Harmi etten tullut tällä kertaa ottaneeksi kuvaa lähtötilanteesta.

Tällä kertaa helpotus nimittäin löytyi vaatekaapin siivoamisesta ja järjestelystä. Joka vuosihan pitäisi tehdä ihan kunnollinen siivous ja tarpeettomien raakkaus kirpparille, ja aloitinkin homman kesällä. Pinot jäivät vähän sikin sokin ja homma jäi kesken yksinkertaisesti ajanpuutteen vuoksi. Pitkin syksyä tuli käytettyä arkena usein samoja vaatteita, koska jo vaatekaapin avaaminen alkoi stressata ja kesken jäänyt projekti kummitteli mielessä. Sekavasta ja täyteen ahdetusta kaapista ei löytänyt mitään ja oikean vaatekappaleen saaminen ulos kaapista vaati melkoisesti hermoja pinojen kaatuessa ja pullahtaessa ulos kaapista. Kirosana jos toinenkin lensi vaatteita myllätessä. Jotain oli tehtävä!

Edelleenkään aikaa ei ole kaiken läpi käymiselle, mutta edes jotain sain kirpparikassiin ja vaatteet järkevämpään, talviseen järjestykseen. Kesäkamat ylähyllyille ja neuleet ja muut lämpimät vehkeet helpommin saataville, oikealle korkeudelle. Kaltaiseni persjalkaiset varmasti tuntevat tuskani hyllykaapin käytöstä; ne ylimmät hyllyt vaan ovat ihan hyödyttömiä. (Se tunne kun olet juuri viikannut siistin pinon ja kurotut nostamaan sitä ylähyllylle, jolloin pino keikahtaa naamallesi ja kaikki leviää lattialle...) 

Nyt kaaos on selätetty, eikä projektin keskeneräisyys enää ahdista, vaikkakin karsimista kaapissa pitäisikin vielä tehdä. Sen aika koittanee kuitenkin vasta keväämmällä. Nyt sentään vaatteita voi käyttää, etsimänsä löytää ja pystyy ottamaan hyllystä ilman koko pinon levähtämistä lattialle. Vähemmän hermoilua, mukavampi arki :)

Pienet on kuulkaa ihmisen arkiset ilot <3

Sain hauskan haasteen, jossa tulee kuvata yksi kodin huoneista keskellä huonetta seisomalla, kuvaten kohti jokaista nurkkaa. Ajattelinkin kysäistä teiltä, minkä huoneen mieluiten haluaisitte nähdä? Onko toivomuksia? Jelppikää, mä en osaa päättää! :)

Selätin arvontaan osallistui huikea määrä osallistujia, ja löysipä paikalle melkoisen iso joukko uusia lukijoitakin, tervetuloa kaikille! Jaossahan oli maksimissaan jopa kolme arpaa per osallistuja. Kaiken kaikkiaan Selätin arvottiin 203:n arvan kesken. Arvonnan suoritti tälläkin kertaa luottoystäväni Random.org ja 

onnekas voittaja on 

nimimerkki i_n! 

Onnea hurrrrjasti! :)

Olen tavoittanut voittajan sähköpostitse ja Selätin pääsee matkaamaan uuteen kotiin jo tänään ehtien jouluksi perille. Hieno homma, ei muuta kun mukavia treenihetkiä voittajalle!

Voi miten toivoinkaan että tämä joulukuun kuva olisi ihanan luminen ja jouluinen. Täällä keskisessä Suomessahan on kuitenkin ollut lumi maassa jo pidempään. Viime päivinä tylsä pimeys on kuitenkin tullut takaisin, kun vetinen keli on sulattanut kadutkin aivan paljaaksi, kuten kuvasta näkyy. Kuvaan hypännyt oravakin näyttäisi muuten olevan melkoisen tummassa puvussa vielä. Nyt toivoisin vaan pakkasta kehiin ja lunta kunnolla! Nytkin ulkona näyttää lähinnä keväiseltä kun arska porottelee täydeltä terältä.

Eipä silti, en valita, onhan aurinkokin kiva :) Ja onhan tuossa maisemassa muutosta vähän tapahtunut, vaikka välissä muutos olikin jo paljon isompi. Mutta jouluksi sitten kunnolla sitä lunta kiitos! 

Nyt ei muuta kuin imurin varteen! Tarkoituksena olisi tehdä vähän isompi siivous ja päästä sitten laittelemaan vähän jouluakin :) Mitäs teidän viikonloppusuunnitelmiin kuuluu?

Blogger vastustaa näin perjantai 13.päivän kunniaksi eikä anna lisätä kuvia, joten tyydyn näin suusanallisesti muistuttamaan arvonnasta. Sunnuntaina klo 21 arvotaan vinkeän vihreä Selätin jollekulle ja vekotin lähtee matkaan pikaisesti arvonnan jälkeen ehtiäkseen jouluksi perille!

Olethan jo mukana arvonnassa!?

Tästä vielä viime hetken arvat kehiin!

Kerroinkin aiemmin, että kulunut viikko on ollut melkoista tunteiden myllerrystä. Epätietoisuutta, huolta, onnea, iloa, liikutusta, hämmennystäkin; koko tunteiden skaala on tullut koettua läpi ja yöunet on olleet hyvin vähissä. Maailmaan hieman ennen aikojaan syntynyt pieni prinsessa pääsi yllättämään niin vanhempansa kuin tämän täti-ihmisenkin. Nyt kuitenkin kaikki on onnellisesti, pieni nöpönenä on kotonaan ja kaikki voivat hyvin. 

Minä pääsin eilen tekemään tuttavuutta tuon maailman minikokoisimman vauvan kanssa ja sydän oli sulaa heti paikalla kun hänet näin ja sain pitää sylissäni. Miten pientä ihmistä voikin rakastaa heti ensi hetkestä aivan täydestä sydämestään! Tädiksi tuleminen oli minulle se kaikista joululahjoista paras ja ikimuistoisin. Olen varmasti maailman ylpein ja onnellisin täti. <3 <3

 Ja kiitollisuus, sen määrää en osaa edes kuvata. 

Nyt kaikki on hyvin. Ihaninta on juuri nyt.

Paitsi että rakastan ostaa ja antaa lahjoja, tykkään kyllä saada niitä itsekin. Olenkin jo tuhlaillut kaikki rahani läheisten lahjoihin mutta oma kirjeeni Joulupukille on jäänyt melkoisen viime tinkaan, mutta toivottavasti vielä ehtii, joten olehan pukki kuulolla nyt! Keräilin kollaaseihin joitakin päähän pälkähtäneitä mieleisiä lahjoja.