Voi hyvää päivää että täällä ollaan taas raatona. Yhä edelleen mua vaivaa aivan järkyttävä fyysinen väsymys joka saa nukahtelemaan istualteni. Kiirettä, stressiä, itkua ja hampaitten kiristelyä. Päivät valuvat sormien läpi kuin se kuuluisa juoksuhiekka. Huonosti nukuttuja öitä, nukahtamisvaikeuksia ja painajaisia... Olisko se taas tämä perinteinen kombo; kouluhommat rästissä, rahaa ei ole mihinkään, eikä sen paremmin ole töitäkään, blogiin liittyviä juttuja iso pino tekemättä, joulu lähestyy ja mittariinkin napsahtaa pian lisää vuosia. Ja noh, onhan tässä elämässä nyt kaikenlaista muutakin päällä... Joo, jotenkin tutulta kuulostaa, eikä yllätyksenä tule sekään, että vatsahaava se myöskin on kaverinani taas.
Kun miettii ja murehtii yhtä, ei siitä toisestakaan tule yhtään mitään, saati siitä kolmannesta hommasta jota pitäisi olla jo tekemässä. Hommat junnaa paikallaan ja minä pyörin ympäri kämppää kuin puolukka p***ussa. Tarkistan kaiken tuhat kertaa ja pienimmänkin homman suorittaminen vie tuhottomasti aikaa. Kun en saa omia hommianikaan tehtyä lupaudun auttamaan vielä kaikkia muita, välittämättä että omat hommat jää tekemättä. Jos joskus osaan sanoa ei, poden ainakin jatkuvaa huonoa omaatuntoa kieltäytymisestäni.
Kuvitelkaa tekevänne ja postittavanne joulukortteja.
Miten kivaa hommaa!
Maalaat kuvat korttien etupuolille, lasket noin 10 kertaa että kortteja on oikea määrä. Hylkäät puolet korteista pilallisina ja maalaat uusia. Onko kaikki muistettu? Tarkistat edellisen vuoden lähetetyt kortit -nimilistan. Varmistat että kaikissa korteissa on maalaus. Laitat kortit kuivumaan. Korttien kuivuessa kirjoitat kuoret valmiiksi. Varmistat osoitteista noin puolet netistä, pitävätkö ne paikkansa vielä, yhtä monta kertaa kuin lähdet tarkistamaan osoitetta sekoat missä kohtaa olit menossa. Kirjoitat tekstit korttien takapuolille ja tarkistat noin 20 kertaa, että kaikissa korteissa on teksti. Laitat kortit kuoriin ja varmistat vielä siinä vaiheessa että jokaisessa kortissa on sekä etupuoli että toivotusteksti. Suljet kuoret ja tietysti varmistat että jokainen kuori on varmasti kiinni. Liimaat postimerkit ja voi elämä, tarkistat että jokaisessa kuoressa on merkki ja että olet muistanut erottaa käteen annettavat kortit. Vainoharhailet vielä vähän lisää ja tarkistat osoitetekstit kirjoitusvirheistä ja mahdollisien muuttuneiden nimien varalta. Onhan se nyt noloa kutsua ystäväänsä tyttönimellä 10 vuoden avioliiton jälkeen. (Ei sillä että itselläni olisi kokemusta...)
Seuraavaksi täytyykin pohtia postitus, siinäkin kun omat haasteensa...
Ettäkö miten mun päivät kuluu?!
Mites teillä menee? :)
No voi sinnuu. Nyt on kyllä melko selkeesti stressiä ilmassa. Mää niin tiedän ton tunteen. Ja erityisesti sen, kuinka kaikesta huolimatta aina lupautuu kumminkin jeesaamaan muita, vaikka ihan hyvin tietää, että oikeasti ei siihen kykene menettämättä loppujakin yöuniaan.
VastaaPoistaMulla oli tollanen "hysteerinen" vaihe sen puolitoista vuotta, kun kokopäivätyön ohessa suoritin sisustusalan ammattitutkintoa, lupauduin siinä sivussa auttelemaan tuttuja sisustuspulmissaan ja vielä siihen sitten menin ottamaan Living and Roomin sisustustuotteiden jälleenmyyntihomman ja perustamaan toiminimen. Voi järjenköyhyys.
Nyt kun olen himmannut noiden sivutöiden kanssa, enkä enää lähde kaikkeen mukaan ja kun Living and Roomikin päätti lopettaa toimintansa Suomessa, karsiutui sekin "rasite" elämästä ihan kreivin aikaan. Nyt on niin paljon helpompi olla. Itekin (tai siis voisin kuvitella, että olet samansorttinen) olen oikea kaikkien mestarimurehtijien äiti. Ei niin pientä juttua, ettenkö siitä sais murehtimisen aihetta aikaiseksi. Ei tosiaan tarvi olla postimerkkien muistamista kummempaa.
Toivon, että sun olo jollain ihmeen konstilla kevenee ja stressi helpottaa, etkä vaatis itseltäsi liikaa.
Lähetän täältä sulle joka tapauksessa virtuaalienergiaa, hyvää mieltä ja positiivisia ajatuksia <3
Nyt stoppi hetkeksi kaikelle ylimääräiselle ja keskityt vain itseesi ennen kuin on liian myöhäistä. Kun palaa loppuun, on siitä leikki kaukana. Nouseminen sen jälkeen on paljon vaikeampaa, jos on jo pudonnut. Tsemppiä <3
VastaaPoistaVoi ei kuulostaa pahalta... Nyt vaan käsijarru päälle, mä esimerkiksi en lähetä tänä jouluna joulukortteja ollenkaan, ensimmäistä kertaa mun elämässä, joskus on pakko luopua tietyistä jutuista, että jaksaa. Oli tosi vaikea päätös, mutta olo helpottunut, yksi asia mistä ei tarvi tressata. ;)
VastaaPoistaHaleja! <3
Tsemppiä! Mitä ihmettä voin edes sanoa. Pelottavan samanlaiselta kuulostaa minunkin syksy ja tämä väsymys-stressi-sekoilu.
VastaaPoistaOh my ja voi :(Mullakaan ei oikein ole sanoja, muuta kuin että ehkä nyt on vain hyvä levätä! Olla tekemättä mitään. Olla stressaamatta mistään ja jos jotain tekee niin yhden asian kerrallaan <3 Täällä kanssa vaikea syksy, huonoa nukkumista, painajaisia, hikoilua, pelkoa, jne! Et siis ole yksin! Tärkeintä on vaan keskittyä tärkeimpään eli itseesi <3
VastaaPoistaHaleja!
Kiitos kaikille sanoistanne, ootte ihania ♥ Sain ajattelemisen aihetta, joulunpyhät ainakin lepään :)
VastaaPoista