Täällä on kärsitty, kuten varmasti blogin päivitystahdistakin on näkynyt, totaalisesta väsymyksestä ja saamattomuudesta. Ylppäreitten jälkeen annoin itselleni luvan hengähtää ja olla vaan, lomailla. Vasta silloin ehkä tajusinkin miten hiton väsynyt ja voimaton olenkaan ollut jo pitkään. Kuitenkin päässä takoo koko ajan suorittamisen pakko, kesä tuntuu valuvaan aivan hukkaan jos ei tee mitään. Mutta kun ei vaan jaksa! Edes kivoja juttuja, ei vaan pysty.
Väsymys on aivan infernaalista, nukun puolille päivin ja aamupalan jälkeen silmät lupsavat jo päiväunien tarvetta. Ja ajatus on koko ajan nukkumisessa. Vaikkakaan en kyllä edes nuku hyvin, kaikkea muuta! Jokainen lihas painaa tuhat kiloa ja liikkuminen on tuskaa. Olen turvonnut, hengitän raskaasti ja yskin. Mielialat heittelee laidasta toiseen. Olen välillä epäillyt olevani raskaana, välillä epäillyt sairastavani jotain kuolemanvakavaa sairautta, mutta todennut kerta toisensa jälkeen olevani todennäköisesti itse syypää vetämättömään olooni. Kun syö paskaa, on paskaa. Kun ei liiku tai ole ulkona, ei jaksa sitäkään vähää.
Jotenkin nyt kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta aloittaa. Kun kroppa prakaa (nivelrikko tuli todella rytinällä päälle, lonkat todellakin estää mua edes kävelemästä aika ajoin), ruokavaliossa on ongelmia eikä oikein aikaakaan tunnu olevan, liian paljon kaikkea; ei tiedä mistä aloittaa. Silloin on vaan helpompi lösähtää päiväksi sohvalle karkkipussin kanssa katsomaan Suurinta pudottajaa. Kaikki asiantuntija-apu niin ruuan kuin liikkumisen suhteenkin maksaa, ja rahaa ei ole.
Ei varmaan tarvitse sanoa, että stressi tälläisessä kahden maailman välillä taistelemisessa tekee vähintään jakomielitautiseksi. Tekisi mieli voida hyvin ja syödä hyvin, mutta toinen puoli päästä ostaa Mariannepusseja ja salaattiainekset märkänevät jääkaapissa. Puhumattakaan siitä, että alituisesti päässä takoo stressi myös työtilanteesta, rahasta (tai rahattomuudesta), koulutuksesta, ja tulevaisuudesta. Miesasioihin en nyt edes mene tässä...
Miten tästä suosta noustaan? Miten hitossa sitä saisi itsensä hereille?? Vai lääkäriinkö tässä pitäisi mennä?
On aika kunnollisen itsekurinpalautuksen!
Aloitetaan siitä, että tuut meille kaffelle. Dun mittari odottaa täällä ja mä lupaan laittaa tarjolle jotain tosi kevyttä! Jooks? ❤️
VastaaPoistaAlotetaan vaan! ❤️ Millon mää tulisin?
VastaaPoistaVoi että. Ei kyllä kuulosta kivalta :((. Jos tuntuu, ettet itse pääse ylös niin sitten on varmaan hyvä pistäytyä lääkärissä! Auttaisiko, jos laatisit päivärytmin ja suunnittelet vaikka viikon eteenpäin ?? Toivottavasti helpottaa ajan kanssa <3
VastaaPoistaI feel you,
VastaaPoistaMulla ei oo mitään fiksua vinkkiä sulle, mutta täällä ollaan hengessä mukana!
Valoisia kesäpäiviä sulle <3
Minäkin suosittelisin kääntymistä ammattiauttajan puoleen, ensin lääkärin tai psykiatrin kautta. Itse hieman samankaltaisissa tilanteissa kamppailut. Ja olet rohkea kun uskallat kertoa tännekin. Voimia!
VastaaPoistaKuuntele mitä keho tarvitsee.. Nuku jos tuntuu siltä että tarvitset nukkua ja sitten teet asioita jotka antavat sulle energiaa ja voimia - tai siis mitä pystyt tekemään. Kun sulla on energiaa, ala sitten suunnittelemaan missä järjestyksessä alat hoitamaan asioita - yksi asia kerralla.
VastaaPoistaMä olin niin stressaantunut kun koulu loppui, että mun leposyke oli melkein yli sadan ja mua huimasi ja oli oksettava olo koko ajan - olin melkee ihan satavarma, että henki lähtee (mutta taustalla on muitakin syitä, jotka aiheuttivat stressiä..) Mun oloa ainakin helpotti se, että otin kunnon ressiloman, matkustin suomeen ja hengailin perheen kanssa ja tosiaan jätin kaikki murheet Ruotsiin. Vaikka oli vaikeaa päästää irti niistä, mutta se onnistui loppujen lopuksi.
Tsemppii kuitenkin ihan sikana ♥ Jos haluut jutella enemmän, I'm just a mail away ♥
Kiitos kaikki ihanat hengessä mukana olosta ja tsemppilöistä <3 <3
VastaaPoistaPikkuhiljaa täältä noustaan, syksyllä tiedossa ainakin kolmena päivänä viikossa ohjattua liikkumista, jaiks! :)