Ompahan ollut melkoinen viikko!
Maanantaiaamuna pitkään odotetut yo-tulokset saapuivat vihdoin ja kyllähän tuosta äidinkielen laudaturista melkoinen riemu repesi. Sain sen mitä lähdin hakemaan, ja uskokaa kuulkaa että tuntuu hemmetin hyvältä saada koulu päätökseen näin! (mitä nyt tuo C enkusta jäi vähän kaivelemaan, mutta mietin sen uusimista sitten joskus...)

Maanantaina kävin myös yliopiston pääsykokeissa, joten nyt on kirjat työnnetty syvälle kaappeihin, enkä aio vilkaistakaan mitään kirjaa ainakaan ennen syyskuuta.

Tiistaina sitten ilmestyi Keskisuomalaisessa minusta tehty juttu. Viikko on ollut yhtä liikutusta ja kyyneleitä. Olen saanut niiiin ihania viestejä, onnitteluja ja kannustusta. Olen itkenyt sitä, ettei mummo voi olla juhlimassa mun lakkia, mutta toisaalta sitäkin, että tiedän miten hemmetin ylpeä mummo olisi musta just nyt. Olen saanut muistutuksia siitä, että aina ei mun elämä ole ollut näin mallillaan kuin nyt. Ystävät on myötäeläneet ihan täysillä ja itkeneet kilpaa mun kanssa onnesta. Nyt on elämä hyvin, en varmasti voisi onnellisempi olla.

Tämä kiitollisuus vetää sanattomaksi. On vaan käsittämätöntä, että olenkin saanut näin ihanan perheen ja ystävät mun ympärille. Love you all <3
Kiitos!

Lehtijutun kuva on sen verran pieni, että kuvasta ei varmaan hyvin saa selvää, mutta kopsaan tekstin tähän jos joku haluaa lukea.

Keskisuomalainen 19.5.2015
Jyväskylä
Virpi Piippo

"Olen oppinut, että osaan ja olen jopa hyvä"
Tiia Penttinen: Lukion suorittaminen vaati kovaa työtä, mutta todistuksessa on monta kymppiä.

Jyväskyläläinen Tiia Penttinen, 36, on kevään tuore ylioppilas, joka on suorittanut lukio-opinnot ja ylioppilastutkinnon aikuisiällä erinomaisin tuloksin.
Penttinen hymyilee muistellessaan kirjoituksia, joita hän jännitti valtavasti.
-Meinasin mennä sekaisin jännityksestä ja stressistä ennen terveystiedon kirjoituksia. Minulle tuli mahahaava sen takia. Kun lopulta sain paperit eteeni, pää kylmeni ja järki alkoi juosta. Kirjoitin siltä istumalta 26 sivua täydellisessä flow-tilassa ja yllätyksekseni sain aineesta laudaturin.

Eipä varmasti yläasteen opettaja olisi silloin uskonut, että Penttinen tulee saamaan fysiikan arvosanaksi lukion päästötodistukseen kympin. Hän kun meinasi antaa tytölle aikoinaan ehdot fysiikasta.
-Peruskoulussa minua kiinnosti opiskelua enemmän pojat ja bileet. Nuoruus oli aika raisu ja rankkakin. Hain kuitenkin lukioon, mutten päässyt, ja olen ollut siitä nyt aikuisena kiitollinen. En olisi varmastikaan selvinnyt siitä kunnialla. Menin ammattikouluun hotelli- ja ravintola-alaa opiskelemaan, Penttinen kertoo.

Penttinen suoritti lukion kolmessa vuodessa, ja nopeamminkin hän olisi sen selvittänyt, mutta halusi lakin päähänsä keväällä.
-Aikuislukioon ilmoittauduin, kun siskoni ilmoittautui lukemaan sinne kieliä. Siitä se lähti, vaikka vielä siinä vaiheessa ajattelin, ettei minulla ole lukupäätä. Olen kuitenkin päämäärätietoinen ja kun jotakin päätän, niin se pitää. Jos ei ole valmis tekemään kovasti työtä, niin mitään ei voi saavuttaa.

Opiskeluaikana Penttinen koki opiskellessaan suuria onnistumisen hetkiä, mutta myös epätoivon hetkiä.
-Etenkin alussa mietin, tuleeko tästä mitään. Tein päivät töitä vaatekaupassa myyjänä, illat istuin pulpetin takana ja yöt kirjoitin esseitä. Kun aloin saamaan hyvää palautetta, niin se innosti opiskelemaan lisää. Opin itsestäni paljon ja huomasin oppivani ja olevani hyvä monessa asiassa. Opiskelu vaati välillä luovia metodeja. Saatoin kirjoittaa lähes kolme metriä pitkän aikajanan historiasta, mutta niin vain tuli todistukseen kymppi. Opin myös kemiaa ja matematiikkaa, vaikka fysiikan ohella olen ollut näissä aina toivoton. Molemmat siskoni osasivat neuvoa minua näissä aineissa, kiitos heille. Muutenkin perhe ja ystävät vetivät minut välillä pois epätoivon suosta. Penttinen muistelee vielä kiitollisena ryhmänohjaajaansa Mirjaa, joka auttoi usein vaikeiden aineiden kanssa.

Penttinen on nyt hakenut Jyväskylän yliopistoon lukemaan kirjallisuutta. Kirjailijan, toimittajan ja copywriterin ammatti kiinnostaa. Yksi monesta haaveesta on kirjoittaa joskus lastenkirjoja. Hän haluaa kuitenkin oppia kirjoittamisesta vielä lisää.