Wou wooooh wou wooooh wou wooooh!
Meikäläisen takinkääntäminen on huomattu jo monessa jutussa, mutta käykö teille ikinä niin, että kuuntelette jotain biisiä ensin ihan läpällä, ja yhtäkkiä huomaattekin hyräilevänne sitä sitä pitkin päivää ja biisi jytkii tulemaan korvamatona koko ajan ja tekisi mieli taas kuunnella se... No mullepa kävi, esim. tämän Matias Mikkosen biisin kanssa. Tässä taitaa olla mun kesäbiisi :) Vaikkei lyriikat nyt niin iskekään niin tuo kertsi tarttuu kyllä kärpäspaperin lailla!



 Seurasitteko muuten aikoinaan T.A. Mikkosen perheestä kertonutta ohjelmaa? Muhun nää pojat teki ihan lähtemättömän vaikutuksen. Legendaarisen kommentin heitti juurikin Matias päivällispöydässä kun vieraana oli joku kirkollismies. Matias leipä kädessään: "Anteeksi että keskeytän, mutta minä näen nyt tässä leivässä Jumalan ja Jeesuksen."

 Onko tuttu ilmiö? Meinaan sitä, että olet alkanut tykätä biisistä joka oli ensin vähän vitsi? Tai toki saa kertoa siitäkin, jos olet nähnyt leivässä Jumalan ja Jeesuksen :)