Heräsin tällä viikolla keskellä yötä siihen että vettä satoi kunnolla ja ikkunalauta ropisi kuin kesäsateella konsanaan. Muistan jotenkin unenrajamailla miettineeni että mikä hiton vuodenaika nyt on. Mutta kyllä kai tämä uhkaavasti keväältä näyttää kun aamulla bussiin kävellessäni huomasin paikan, josta sulaneen lumen alta oli jo paljastunut mutainen maa.


Keväässä on joku sellainen jännä tunne, joka saa paljon muistoja tulemaan mieleen. Muuten kevät ei varsinaisesti kuulu lempparivuodenaikoihini. Kesä on kiva, talvikin on ihan lemppari, jos on pakkasta ja sellainen "oikea" talvi. Mutta nämä välivuodenajat ahistaa mua jotenkin. Aina on pukenut päälleen joko liian vähän tai liian paljon, on vuoroin kylmä ja kuuma. Tänäänkin aurinko lämmitti posket punakirjaviksi ja tuntui ihanan lämpimältä kunnes hetken päästä ylämäkeä kävellessä tuuli esti eteenpäin liikkumisen ja tuntui irrottavan naaman mukanaan. 

On märkää, kosteaa, vetistä, liukasta, likaista ja koiranpaska haisee. Ja kun hetken olet fiiliksissä saapuvan kesän tunnusta, kohta jo pyryttää taas lunta ja odotus aina vaan pitkittyy.


Tänään huomasin kaupungilla käväistessäni, että tavarataloissa oli jo pääsiäisen kausitavarat esillä, ruokakaupassa jopa vappusimatkin!


Ajattelin yrittää piristää itseäni tänä ankeana vetisenä kautena tykkäämällä keväästä vaikka väkisin ihan vähän. Olen aina ollut onneton kukkien kanssa, ja nyt ihan sen kunniaksi että Kasvi nro.1 (joku palmu ehkä?) on ollut hallussani jo kaksi vuotta (vai jopa kolme? APUA!) kuolematta, olen päättänyt ostaa kotiin myös leikkokukkia. Miksi näittenkin kanssa pitää olla niin laiska? Nuohan olisi niin piristäviä ja kauniita katsella, mutta jäävät jostain syystä ostamatta koska sitten joutuu kattelemaan niiden märkänemistä ja roudailemaan niitä roskiin.



Mutta maa näkyy, on siis kevät! Olkoot kevät tänä vuonna kiva asia.
Ensi viikolla pakotan itseni tulppaaneja ostamaan!

Kuvat: weheartit.com