22 helmikuuta 2018

Loman jälkimainingit

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 14.13
Huhhuh, viimeinen kuukausi on lipunut hyppysistä kyllä ihan huomaamatta. Instassa seurailijat tietävätkin, että Dubain reissu ei taas ihan sujunut ongelmitta. Tai no oikeastaan itse reissu meni tosi hyvin, oli huippukivaa ja viikko hujahti salaman nopeasti. Viimeisenä iltana, muutama tunti ennen lentokentälle lähtöä vessassa käydessäni (se tunne kun yleisessä vessassa meinaat spontaanisti alkaa kirkumaan täyttä kurkkua...) huomasin että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa. Reisien etupinnoille oli yhtäkkiä ilmestynyt parin kämmenen kokoiset tulikuumat punoittavat alueet. Jalat kipeytyivät nopeasti kudoksiin saakka ja liikkuminen oli aika kivuliasta. Pakkasimme kuitenkin laukut ja päätin selvitä hengissä Suomeen asti selvittämään mikä oli vialla. Lennon aikana yleistila alkoi selkeästi heikentyä ja kuume nousta, jolloin viimestään tiesin että joku oli todellakin vinossa. Kun vihdoin pääsin kotiin itkin väsymystäni ja kipujani. Matka hotellilta omaan kotiin oli kestänyt noin 18 tuntia, tuossa vaiheessa olin vaan liian väsynyt lähtemään sairaalan päivystykseen, joten päätin odottaa kuitenkin aamuun lääkäriin menoa.

Aamulla Terveystalolle, josta kiireellisellä lähetteellä keskussairaalaan bakteeriepäilynä. Tuossa vaiheessa kuume oli lääkkeistä huolimatta niin kova että kramppasin ja tärisin päivystyksen laverilla niin että hyvä että pysyin sillä. Minut otettiin osastolle heikon yleistilan ja noiden verenpurkaumien seuraamisen vuoksi, ja pian syyksi paljastuikin influenssa B. Hoito päästiin onneksi aloittamaan nopeasti ja se alkoi tehotakin pian. Köllöttelin ja nukuin eristyshuoneessani 4 päivää ja siitä asti olen jatkanut köllöttelyä kotona. Olen ollut kotona jo kolme viikkoa ja edelleen hengittäminen on työlästä, poskiontelot turpeat ja korva lukossa. Voimat on ihan poissa enkä jaksa tehdä mi-tään. Jospa tämä tästä...

Onneksi olin kuitenkin ottanut influenssarokotteen, vaikka nyt viruksen sainkin, oli tauti kuitenkin lievempi. Ja jos lievä tauti on tätä, en halua tietää millainen tämä olisi ollut ilman rokotetta. Ensi vuonna on harkittava tarkkaan parempaa, maksullista rokotetta. Tälläinen kuukauden sairastaminen ei varsinaisesti oikein aikataulullisesti sopinut suunnitelmiin, ja nyt kärsin jäätävästä ahdistuksesta ja stressistä kaiken kasaantuneen kandin suunnittelun ja kirjoituksen ja muiden rästitehtävien suhteen. Luovuttaminen on käynyt jo muutaman kerran mielessä, mutta ei perkele, nyt on vaan painettava, edes pikkuisen kerrallaan.

Toivottavasti te olette välttyneet tältä ja muiltakin taudeilta!
Aurinko se tuolla mollottelee ihanasti, olen sitä ihaillut ikkunasta :) Viikonlopun aikana aion yrittää pikkuisen kävelemään ulos.

Kivaa ja aurinkoista loppuviikkoa!





8 kommenttia:

Annukka kirjoitti...

Voi sua soturia. Alkais jo riittämään pienelle ihmiselle :(

Lähetän täältä paranemishaleja, kun en muutakaan osaa <3

Melissa L kirjoitti...

Huh, rajun näköinen :/ Voimia!

Jonna H. kirjoitti...

Huh, toi kuva on jäätävä, muistan kun se tuli instassa vastaan. Toivottavasti nyt edelleen kohti parempaa, vaikka hidasta on. :( Jaksamista!

Anna Valta kirjoitti...

kuulostaapa inhottavalta.. :/

Anna/Kello neljän aamukahvi
https://neljanaamukahvi.blogspot.fi/

isivuosi kirjoitti...

Voimia ja pikaista paranemista!
Ja et varmasti luovuta, periksi antaminen ei ole vaihtoehto. Muista ankeimmilla hetkillä muumifilosofian hieno opetus: töppöaskelillakin pääsee.

Tiia / Littlebigthings kirjoitti...

Annukka: Kiitos <3

Melissa: Kiitti :)

Jonna: Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Anna Valta: Ja sitä tää onkin :/

isivuosi: Kiitos. Hieno opetus :)

MINI kirjoitti...

Kovasti paranemisia! Rokotteet on otettu ja otetaan jatkossakin.

Karoliina Kazi kirjoitti...

Pikaista paranemista ja voimia toipumiseen - onneksi pahin on jo ohi! Nyt vaan pikkuhiljaa eteenpäin, kyllä ne asiat järjestyy!

Lähetä kommentti

Kommentteja! Kiitos nam! :)

 

Littlebigthings Template by Ipietoon Blogger Template | Gadget Review