Littlebigthings

Olen puhissut ja kihissyt raivosta täällä yksinäni koko pääsiäisen koulutehtävien kimpussa silmät sikkuralla ja nyt oli pakko pitää pieni tauko ja päästää ajatukset ihan jonnekin muualle! Luin Jonnan blogista ihania lapsuuden pääsiäismuisteluja ja aloin itsekin miettiä, että millainen se mun lapsuuden pääsiäinen oikein olikaan verrattuna nykyiseen. Hämmennyin kyllä kun en muista juuri mitään lapsuuden pääsiäisistä, siis mitä meillä oikeastaan tehtiin; oltiinko kotona vai käytiinkö jossain ja mitä meillä syötiin. Yleensä minä olen se, joka muistaa yksityiskohtia myöden kaiken. Ehkä meininki on ollut aika arkista sitten; mummoloissa vierailtiin usein viikonloppuisin.

En muista että meillä kotona pääsiäiseen olisi koskaan liittynyt sen kummempia traditioita tai juhlallisuuksia. Pääsiäistä on vietetty varmaan lapsien ja suklaamunien vuoksi :) Alle kouluikäisenä meillä oli tapana parhaan ystäväni kanssa käydä trulleina mummoni asuinalueella. Se oli sinänsä hauska juttu, koska trullithan kiertävät perinteisesti pohjanmaalla lankalauantaina, mutta jostain syystä tämä perinne oli jalkautunut pieneen kylään Jyväskylän lähettyvillä jossa mummolani on. Siellä trulleja osattiin odottaa ja "karkki vai kepponen?" kysymykseen vastattiin useimmiten karkki. 

Nämä trullimuistot on ihan erityisen rakkaita, koska oli tapana että mummo hoiti kaikki käytännönjärjestelyt; kaivoi kaapeista hameita, huiveja, kahvipannuja ja muuta rekvisiittaa. Ja tietenkin keksi millainen kepponen meillä oli kulloinkin niiden varalta, jotka eivät olleet osanneet varautua karkein ovelle ilmestyneisiin pikkunoitiin. Joskus sumutettiin vesipullolla kepposeksi, joskus mummo luovasti keksi pakata koriin ison poskipunan ja siveltimen jolla piti sipaista kepposeksi naamaan. Se oli aina vähän jännää, että millainen setti asusteita ja tarvikkeita sieltä mummon kätköistä minäkin vuonna löytyi :D

Trulleillahan ei vitsoja mukanaan ollut, joten tuohan oli melko helppo tapa kerätä järkyttävä karkkisaalis. Ikimuistoisin trullipalkka taisi kuitenkin olla itse valittu kori. Eräs nainen päästi meidät autotalliinsa, joka oli täynnä hänen itse tekemiään puukoreja. Saimme palkaksi valita mieluiset korit itsellemme. Korit ja pannut pullollaan namuja kierrettiin kaikki asuinalueen talot läpi ja lopulta oltiin niin poikki, että hyvä että suu jaksoi jauhaa suklaata enää illalla. Virpomassa sen sijaan en muista käyneeni lapsena kuin kerran omalla asuinalueellani, muistan vitsojen väsäämisen olleen rasittavaa hommaa. Nykyisin tekisin kyllä sitäkin oikein mieluusti!

Tänä vuonna omalle ovelleni ilmestyi vain yksi pikkunoita. Kummityttöni sovitusti, muita noitia ei täällä päin näkynyt. Oli kiva kuitenkin saada edes yksi virpomisvitsa maljakkoon, ainoaksi pääsiäiskoristeeksi. Tänä vuonna en ole mitään muuta koristetta laittanutkaan. Joku vuosi takaperin istuttelin jopa rairuohon, mutta se ei varsinaisesti ollut mikään menestys.

Tämä pääsisäinen meni tosiaan ylhäisessä yksinäisyydessä koulutehtävien parissa, joten en päässyt nauttimaan edes pääsiäisen ajan herkuista perheen kanssa. No mutta hyvälle ruualle on aikaa myöhemminkin. Nyt on tärkeintä hoitaa hommat valmiiksi, jotta pääsen suuntaamaan kuntoutusviikolle rauhallisin mielin lepäämään. Kuntoutuksessa meneekin sitten vappu, joten sen kummempaa tekemistä ei tarvitse miettiä kun ohjelma lienee valmiiksi suunniteltu. Kunhan vaan saan tehtävät siihen malliin, että voin rentoutua rauhassa viikon valmiin ruuan ääressä, niin oon tyytyväinen. Toivottavasti siellä olisi edes vappumunkit tarjolla :)

Nappasin Cava-blogista tämän hauskan haasteen vastattavaksi, koska melkoista hiljaisuutta on tällä kestänyt jo pidempään. Olen samaa mieltä kuin Kristiina tämän haasteen nimestä, joka on tyhmä; ihan kuin muuten kertoisin täällä epärehellisiä kuulumisia. No, mutta haasteen typerästä nimestä huolimatta niihin kuulumisiin:

Mitä oikeasti kuuluu?

Ihan hirveetä stressiä! Oon painanut koko vuoden opintoja eteenpäin ihan hullulla apinanraivolla ja tuntuu etten oikeasti ole ehtinyt mitään muuta elämässäni. En muista että olisin viime kesän jälkeen pitänyt yhtään kokonaista vapaapäivää, ainakaan niin että olisin pystynyt olemaan ajattelematta tekemättömiä hommia. Ihan järkyttävää.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Ei yhtään mitään. En ole edes hakenut töitä nyt, vaan olen keskittynyt ihan 100% opiskeluun. Joskin aloitin tekemään freelance kirjoitustöitä vapaaehtoisena Crohn ja Colitis ry:n lehteen. Ensi lukuvuonna mulla saattaisi olla aikaa tehdä ainakin lyhyt työharjoittelu. Sitten pitäisikin pikkuhiljaa alkaa katsella oman alan töitä ja/tai suunnitella työn tekemistä omalla toiminimellä.

Parisuhde  / ystävät?

Hoidetaan virtuaalisesti. [facepalm]

Matkat?

Kahen viikon päästä pääsen lepolomalle (eli kuntoutukseen) Punkaharjun kauniisiin maisemiin. Viikko täysylläpidolla, liikkuen ja leväten ilman kouluhommia. Tulee muuten tarpeeseen. 

Saa nähdä onnistuisiko ensi talvena Dubain reissu :)

Harrastukset / hyvinvointi?

Retuperällä! En ole ehtinyt, jaksanut enkä kyennyt tekemään yhtään mitään aikoihin. Kulunut vuosi on ollut myös terveydellisten haasteiden osalta erittäin täyteläinen... Kokonaisvaltainen stressitila elimistössä ei varmasti paranna tätäkään tilannetta, mutta ei tässä nyt ole oikein vaihtoehtoina kuin joko luovuttaa tai sitten painaa vaan ja toivoa että kohta kiire hellittää. Ja kyllähän te tiedätte sopiiko luovuttaminen mulle :D

Inspiroi eniten / vähiten?

Mulla on meneillään muutama luovaan tekemiseen liittyvä kurssi ja niiltä olen saanut tosi paljon erilaista inspiraatiota ja tavannut eri lailla luovia ja kinnostavia ihmisiä. Nämä kurssit on todella kivaa vastapainoa myös esimerkiksi teoriapainotteisille tenttikursseille. Välillä saa kirjamellisesti upottaa kädet saveen ja toisena päivänä kirjoittaa ajatuksenvirtaa paperille taidenäyttelyssä.

Mikähän voisi sitten olla vähiten inspiroivaa... Varmaankin sellaiset luentokurssit joilla luetaan diat ääneen?

Tällä hetkellä syön / katson / luen?

Parhaillaan ihan järkyttävä himo kaikkeen suolaiseen (vaikka menee tuota karkkiakin). Juustosnacsejä, kinkkua, fetaa, oliiveja. Mikä hitto mua vaivaa!

Telkkarista en katso tällä hetkellä kuin Selviytyjiä ja padilta ennen nukkumaanmenoa yleensä katson jotain ohjelmaa; How to get away with murderia, This is usia ja Kardashianeita.

Lukemistona on puolestaan tylsästi vain opiskeluihin liittyvää kirjallisuutta; parhaillaan esimerkiksi  markkinoinnin johtamista ja kotimaista lyriikkaa ja draamaa.

Mitä odotan?

Kesää. Lomaa ja lämpöä. Kesän aikana pitäisi saada valmiiksi myös viimeiset pakolliset kurssit ja tarkoitus olisi saada kanditutkinto ulos syksyllä! Ihan huippua!

Mutta hei kertokaas tekin, mitä teille kuuluu? Rehellisesti :)