Elämän nurja puoli on kurja puoli
Toistaisin itseäni hämmästelemällä miten nopeasti aika onkaan kulunut sitten viime postaukseni. Toistaisin itseäni myös kiroamalla miten stressaantunut olenkaan jäljessä laahaavista kouluhommista ja menettämässä järkeni työtaakan alla. Toistaisin myös itseäni miljoonan kerran surkuttelemalla terveydentilaani, joka aina väärällä hetkellä tekee kaikesta paljon vaikeampaa ja sotkee aikataulua entisestään. Toistolta tuntuisi myös sanoa miten blogin pariin kaipaan ja toivoisin tänne ehtiväni. Olen tainnut usein manata sitäkin, miten elämässä paskaa sataa. Jos sitä tulee kerran, niin sitten kohta vähän lisää ja vielä vähän päälle.
En siis sano mitään näistä. Te tiedätte.
Sanon sen, että saimme pienen jatkoajan läheiseni kanssa ja nyt on aika viettää aikaa yhdessä. Jokainen liikenevä hetki. Kukaan ei tiedä kuinka lyhyt tai pitkä tämä jatkoaika on. Sanon senkin, että sairastuin itsekin. Päivät täyttyvät odotuksesta ja pelosta mitä tuleman vielä pitää. Toivottavasti hoidot saadaan pian alkamaan. Menkööt kandinkirjoittamiset ja muu nyt painollaan. Jos menevät.
Nyt on otettava se mitä annetaan. Ei tässä muuta voi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)