Olen puhissut ja kihissyt raivosta täällä yksinäni koko pääsiäisen koulutehtävien kimpussa silmät sikkuralla ja nyt oli pakko pitää pieni tauko ja päästää ajatukset ihan jonnekin muualle! Luin Jonnan blogista ihania lapsuuden pääsiäismuisteluja ja aloin itsekin miettiä, että millainen se mun lapsuuden pääsiäinen oikein olikaan verrattuna nykyiseen. Hämmennyin kyllä kun en muista juuri mitään lapsuuden pääsiäisistä, siis mitä meillä oikeastaan tehtiin; oltiinko kotona vai käytiinkö jossain ja mitä meillä syötiin. Yleensä minä olen se, joka muistaa yksityiskohtia myöden kaiken. Ehkä meininki on ollut aika arkista sitten; mummoloissa vierailtiin usein viikonloppuisin.

En muista että meillä kotona pääsiäiseen olisi koskaan liittynyt sen kummempia traditioita tai juhlallisuuksia. Pääsiäistä on vietetty varmaan lapsien ja suklaamunien vuoksi :) Alle kouluikäisenä meillä oli tapana parhaan ystäväni kanssa käydä trulleina mummoni asuinalueella. Se oli sinänsä hauska juttu, koska trullithan kiertävät perinteisesti pohjanmaalla lankalauantaina, mutta jostain syystä tämä perinne oli jalkautunut pieneen kylään Jyväskylän lähettyvillä jossa mummolani on. Siellä trulleja osattiin odottaa ja "karkki vai kepponen?" kysymykseen vastattiin useimmiten karkki. 

Nämä trullimuistot on ihan erityisen rakkaita, koska oli tapana että mummo hoiti kaikki käytännönjärjestelyt; kaivoi kaapeista hameita, huiveja, kahvipannuja ja muuta rekvisiittaa. Ja tietenkin keksi millainen kepponen meillä oli kulloinkin niiden varalta, jotka eivät olleet osanneet varautua karkein ovelle ilmestyneisiin pikkunoitiin. Joskus sumutettiin vesipullolla kepposeksi, joskus mummo luovasti keksi pakata koriin ison poskipunan ja siveltimen jolla piti sipaista kepposeksi naamaan. Se oli aina vähän jännää, että millainen setti asusteita ja tarvikkeita sieltä mummon kätköistä minäkin vuonna löytyi :D

Trulleillahan ei vitsoja mukanaan ollut, joten tuohan oli melko helppo tapa kerätä järkyttävä karkkisaalis. Ikimuistoisin trullipalkka taisi kuitenkin olla itse valittu kori. Eräs nainen päästi meidät autotalliinsa, joka oli täynnä hänen itse tekemiään puukoreja. Saimme palkaksi valita mieluiset korit itsellemme. Korit ja pannut pullollaan namuja kierrettiin kaikki asuinalueen talot läpi ja lopulta oltiin niin poikki, että hyvä että suu jaksoi jauhaa suklaata enää illalla. Virpomassa sen sijaan en muista käyneeni lapsena kuin kerran omalla asuinalueellani, muistan vitsojen väsäämisen olleen rasittavaa hommaa. Nykyisin tekisin kyllä sitäkin oikein mieluusti!

Tänä vuonna omalle ovelleni ilmestyi vain yksi pikkunoita. Kummityttöni sovitusti, muita noitia ei täällä päin näkynyt. Oli kiva kuitenkin saada edes yksi virpomisvitsa maljakkoon, ainoaksi pääsiäiskoristeeksi. Tänä vuonna en ole mitään muuta koristetta laittanutkaan. Joku vuosi takaperin istuttelin jopa rairuohon, mutta se ei varsinaisesti ollut mikään menestys.

Tämä pääsisäinen meni tosiaan ylhäisessä yksinäisyydessä koulutehtävien parissa, joten en päässyt nauttimaan edes pääsiäisen ajan herkuista perheen kanssa. No mutta hyvälle ruualle on aikaa myöhemminkin. Nyt on tärkeintä hoitaa hommat valmiiksi, jotta pääsen suuntaamaan kuntoutusviikolle rauhallisin mielin lepäämään. Kuntoutuksessa meneekin sitten vappu, joten sen kummempaa tekemistä ei tarvitse miettiä kun ohjelma lienee valmiiksi suunniteltu. Kunhan vaan saan tehtävät siihen malliin, että voin rentoutua rauhassa viikon valmiin ruuan ääressä, niin oon tyytyväinen. Toivottavasti siellä olisi edes vappumunkit tarjolla :)

Koppasin minä sentään iskän luota yhden kinderin mukaani. (Aikuisena tämä on vähän helpompaa kun ei tarvitse etsiä niitä munasia mistään piiloista!) Kinderit on muuten ollut meillä aina se the pääsiäismuna. En muista että kauheasti lapsenakaan olisi meille muita munia osteltu, silloin tällöin ehkä. Mutta kinderit ovat kyllä se pääsiäisen ykkösjuttu, yhä aikuisenakin. Niitä vanhemmat ostavat meille edelleenkin :)