31 elokuuta 2017

10 kuvaa kesään (jota ei koskaan tullut)

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 19.55 5 kommenttia
Yhy yhy yhy, kesä 2017 oli yhtä kökkelö kuin tämän kesäkuun kuvan laatukin. Kuva jäi alun alkaen julkaisematta ajallaan puhtaasti unohduksen vuoksi, sitten alkoi tuntua tyhmältä hehkuttaa alkanutta kesää samalla kun veti jalkaan villasukkaa. Vaikka minä niin lupasin että 10 kuvan jälkeen kesä koittaa, niin ei sitä tällä kertaa tullut.

Kyllähän tämä kollaasi kivalta näyttää taas, vaikka kesää ei nyt sitten tänä vuonna tullutkaan. Viimeiseen asti jaksoin minäkin toivoa myöhäistä kesän aurinkoa ja lämpöaaltoa, mutta turhaan odotin. Kun elokuu vaihtuu syyskuuksi ja puiden lehdet alkavat olla kelmeän keltaisia on kai aika luovuttaa tämän vuoden osalta. Jaksaisinkohan ryhtyä kuvaushommiin vielä kuudentena vuonna? Mitä sanotte, jaksaako haaste vielä kiinnostaa?

Onneksi on Dubain reissu varattu tammikuuksi, se tulee kuulkaa tarpeen enemmän kuin uskottekaan!




*10 kuvaa kesään -haasteessa olen ottanut kuvan samasta kohtaa joka kuun 14.päivä syyskuusta kesäkuuhun*



21 elokuuta 2017

Tukan nousu ja tuho

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 22.47 25 kommenttia
Hei muistattekos vielä mun keväisen keltatukkakatastrofin? Tunnetaan myös nimellä #greyhair-episodi :) No, huhtikuussahan ihana kampaajani teki hartiavoimin töitä että kotivärjäyskokeilusta aiheutunut pitkään jatkunut pääsiäinen saatiin pois mun päästä ja tukka oli silloin parempi kuin koskaan. Väri oli täydellinen ja kuntokin oli sellainen, ettei edes latvoja tarvinnut muuta kuin vähän tasata. Kevään nautiskelin kivasta tukasta ja pituudesta joka oli vihdoin se mihin olin kasvattanut ja tähdännyt.

Kesäkuussa alkoi sitten tapahtua. Päänahka alkoi kutista aivan silmittömästi. Vetelin ekstra-annosta antihistamiinia kutinaan mutta huomasin että samaan aikaan vanha tuttuni, runsas hiustenlähtö alkoi taas entistä rajumpana. Sänky, sohva, lattiat kaikki aivan hiusten peitossa ja suihkun jälkeen itku meinasi tulla kun katsoi lattiakaivoon. Hiusten harjaamisesta puhumattakaan. Tukkaa lähti aivan raivona eivätkä mitkään entiset konstit tehonneet. Vaihdoin päänahkaa hoitaviin tuotteisiin kuivattavista silvertuotteista, käytin ahkerasti seerumia ja öljyä. Tukka lähti ja se alkoi myös katkeilla latvasta ilman mitään fyysistä rasitusta. Vähensin kaikki muotoilutuotteet minimiin. Epätoivo iski.

Tänään tilanne on tämä. Vasemmanpuoleinen kuva toukokuulta ja oikeanpuoleinen tältä päivältä. Hiuksista on lähtenyt varmasti ainakin sellainen 1/3 ja ne mitä on jäljellä ovat katkenneet olkapäämittaan. Ensi viikolla tapaan luottokampaajani ja katsotaan mitä on pelastettavissa :( Syyskuun alussa tapaan myös lääkärin ja katsotaan onko mitään tehtävissä siltä osin. Stressi varmasti vaikuttaa, mutta onko nyt kilppariarvojen, B12-puutoksen, raudan- ja magnesiumpuutoksen tai suolistoasioiden suhteen tapahtunut jotain sellaista mikä tämän totaalisen sulkasadon aiheuttaa yhtäkkiä. Hiustenlähdöstä olen toki kärsinyt jo pidempään mutta en ikinä tässä määrin että oikeasti pelkään olevani pian kalju. Stressin vähentäminen onkin helppoa tässä tilanteessa, kun jo pään laittaminen tyynyyn ahdistaa kun tietää miten paljon tukkaa taas yön aikana lähtee ja katkeaa.

Tilanne konkretisoitui itsellenikin vasta tänään kun törmäsin tähän 1,5vuotta vanhaan kuvaan. Hei mullahan on tuolloin vielä ollut hiukset!

Tiedättekö sen tunteen kun peiliin katsoessa itkettää?
Mä tiedän.

Kohtalotovereita?


02 elokuuta 2017

Lomalla viimeinkin

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 16.43 8 kommenttia

...Voin ottaa iisimmin...Vai voinko? Entäs jos ei osaa rentoutua?

Olen painanut kouluhommia koko kesän niska limassa ja nyt vihdoin koitti se hetki että viimeinen tehtävä on palautettu. Odotan ainoastaan yhden tentin tuloksia, jonka oikeastaan tiedän sössineeni. Jos ja kun tentti ei mene läpi, en aio ottaa enää siitä stressiä kesällä vaan kurssin suorittaminen siirtyy ensi kevääseen. Nyt olisi siis ihan oikeasti aika hengähtää. Mutta kun en osaa!

Päässä takoo koko ajan, että pitäisi saada jotain aikaiseksi. Voisinhan tehdä jotain muutakin kuin mitä suunnitelmani kesän ajaksi oli, kuten lukea valmiiksi syksyn kurssien kaunokirjallisuutta tai jos sittenkin uusisin sössityn kurssin vielä syksyn aikana. Ainakin voisin tehdä niin pitkään odottaneita hommia kotona; kaappien perusteellinen läpikäyminen, kirpparikamojen lajittelu, varaston siivous. Nyt olisi myös hyvää aikaa nähdä ystäviä, nauttia kesästä ja tehdä retkiä... Mitä vaan. Mutta olen niin hemmetin väsynyt etten jaksa mitään, stressaan aikaansaamattomuudesta ja jo ihan pian alkavista syksyn opinnoista. Voi blaaaah, miksi en osaa nauttia tästä lomasestani!

Mutta hei, lähestyvässä talvessa on yksi tosi kiva juttu, nimittäin varattu Dubain matka. Siellä viimeistään pääsen relaamaan sitten. Sekin voitaneen jo katsoa edistysaskeleeksi että eilen aloitin lukemaan kirjaa (ja se ei ole mikään koulukirja)!
Muita suorittajia, joiden on vaikea relata? Miten sinä saat vaihdettua lomamoodiin?



 

Littlebigthings Template by Ipietoon Blogger Template | Gadget Review