04 lokakuuta 2015

Ruoka-angstia ja säästöliekkiä

Lähettänyt Tiia / Littlebigthings klo 14.09
Omat IWELLOjengin treenikuulumiseni tulevat nyt hieman jälkijunassa. Viikolla 38 kokoonnuimme ravintoluennolle osa 2. IWELLOvalmentajamme Henna oli kehoittanut meitä pitämään ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan. Kelpo työkalu tälläiseen on esimerkiksi Fat secret (www.fatsecret.fi) jota voi käyttää niin puhelimen sovelluksella, kuin koneellakin netissä. Ruokapäiväkirjojemme lukemia vertailtiin sitten yksilölliseen perusaineenvaihduntaan ja kokonaisaineenvaihduntaan. Näihin löytyy erinomaisia laskureita googlettamalla, kokeilimme esim. tätä. Periaatteessa on ihan sama mistä eväistä ihminen saa tarvitsemansa kalorit; kuten Henna kuvassa onkin havainnollistanut; miten erilaisilta kaksi 60kg painavaa voi näyttää. Ravinnon laatu vaikuttaa vain kropan ulkonäköön :)

Laihtuminen sen sijaan onkin oikeastaan vain helppoa matikkaa. Kuluta vain enemmän kuin syöt. Syömällä kokonaisaineenvaihdunnan verran, eli omassa tapauksessani 2029kcal/vrk paino pysyy samassa. Mutta jos syön esimerkiksi 1700kcal/vrk, niinkuin esimerkkipäivinä ruokapäiväkirjaa pitäessäni, pitäisi painon tippua. Vaan kun minun tapauksessani ei tipu! Minun herkkuni mahtuivat ainakin esimerkkipäivinä hyvin Fat secret ohjelman laskemiin laihdutuskaloreihin. Eli käytännössä jos söisin aina kuten ruokapäiväkirjaa pitäessäni, pitäisi painon tippua (vaikkakin karkkia syömällä kroppa voisi olla enemmän pullapoikamainen). Mutta eipä ole tippunut.

Omassa tapauksessani painon jumahtamiselle voi olla monta selitystä ja olen itse jo ihan luopunut toivosta, että voisin koskaan karistaa muutaman ylimääräisen kiloni. Kilpirauhasen vajaatoiminta, stressi ja ruokailun epäsäännöllisyys nyt ainakin heti alkuun vaikeuttavat tilannettani. Joinakin päivinä en yksinkertaisesti ehdi tai muista(!) syödä. Saatan huomata illalla että kappas olenkin viimeksi syönyt aamupalan, päivä on mennyt karkeilla. Stressi aiheuttaa ongelmia myös muistin kanssa, jos vaikkapa muistan syödä säännöllisesti jää joku muu tärkeä asia hoitamatta, tai esim. lääkkeet ottamatta. Pään kapasiteetti ei vaan riitä kaikkeen.

Lisäksi mulle on iskenyt totaalinen ruoka-angsti. Kyllästyminen ja turhautuminen. Vihaan mennä ruokakauppaan ja ostaa sieltä joka kerta kanasuikaleita ja kesäkurpitsaa. Vaikka rakastan ruokaa, ruuanlaittoa ja reseptien luomista, olen nyt aivan lamaantunut tämän koko ajan kasvavan kiellettyjen aineiden listani kanssa. Toisekseen olen vähän katkera siitä, että taloudellinen tilanne estää ostamasta niitä ruokia joita oikeasti haluaisin ja joita minun pitäisi syödä. Tästä aiheesta on useammatkin itkut tullut väännettyä viime aikoina. Viimeisimpänä muistissa eräät (halvat) kanaleikkeet jotka olivat niin(!!!) tulisia (chiliä, pippuria, what ever, jotain oli lipsahtanut kyllä todella paljon liikaa...) että tosissaan itkin ja söin niitä kolme päivää. Elämäni tähtihetkiä.

Proteiinin saantiin pitäisi myös kiinnittää huomiota entistä tarkemmin. Ruokapäiväkirjaa pitäessäni protskun saantini oli ihan ok tasolla, mutta varmasti joka päivä ei näin ole. Proteiinin vähimmäissaantisuositus on oma paino(kg) x 1,2. Laihduttajan olisi hyvä käyttää isompaa kerrointa, esim. painokilot x 1.8. Tähän määrään minäkin olen pyrkinyt. Vaan kuulkaa on se vaan hiukan vaikeaa tämäkin kun on näitä rajoituksia! Ei punaista lihaa, ei palkokasveja, ei maitotuotteita... Esimerkiksi kananmuniksi muutettuna tuohon määrään saisin syödä noin 16 keskikokoista munaa päivässä, jep...

Aika epätoivoiselta kuulostaa tämä oma tavoitteiden toteutuminen. Paino ei ole tippunut grammaakaan näiden kuuden viikon aikana. No mutta liikunta rullaa edelleen ihan mukavasti, siihen olen tyytyväinen. Ainoastaan viikko 39 meni niin tiiviisti reissuhommissa että liikunta kertoja ei kertynyt kirjattavaksi asti, kaupungilla kävelyä tai satunnaista punttien heiluttelua en mukaan laskenut. IWELLOjengin treenitkin jäivät tuolla viikolla väliin. Tällä viikolla otettiinkin sitten takaisin oikein kunnolla; hurjasta HIIT-rääkistä lisää joku päivä :)

Olen tässä lueskellut ja miettinyt myös tilanteessani sitäkin mahdollisuutta, että elimistöni olisi säästöliekillä. Kiireisinä päivinä energiamäärä varmasti jää liian pieneksi. Onko kokemuksia, ja etenkin siitä, että miten kropan saisi boostattua pois säästötilasta?





8 kommenttia:

Henna - Pakkomielteitä. Minullako? kirjoitti...

Voi tsemppiä sinne!

Tiia / Littlebigthings kirjoitti...

Kiitos ihana! Turhauttaa niiiiiin :/

Sirpale kirjoitti...

Tsemppiä! Tällä toinen ruokavammainen...mä oon jo niin tottunut tähän, ettei gluteenia eikä maitotuotteita mene alas...punaista lihaakin kohtuudella (ei oikein maha siedä)

Tiia / Littlebigthings kirjoitti...

Kiitti :) Joo, mä oon jo parikolme vuotta ollu gluteenittomalla ja punaisen lihan syönnin lopettanut vuonna 1997 mut nyt jotenkin tökkii pahasti; tuntuu et syö koko ajan samoja ruokia, ei jaksais koko ajan miettiä syömisiä. Olis helpompaa juoda joku litku mistä tulis päivän energia, ei tartteis käyttää päätään ja sitä vähäistä aikaansa sapuskan miettimiseen :/

Marianne kirjoitti...

Voi ei, tiiän niin ton turhautumisfiilarin :(

Mä sanoisin, että heitä vaaka hornan kuuseen, keskity siihen, että saat jonkinlaissen kunnon ruokarytmin ja kaikki tarpeelliset ruokaaineet vuorokauden aikana. jo pelkästään sen tasapainon löytäminen on (ellei se tuu automaattisesti) haastavaa - eli jos laittaa siihen vielä parin kg painonpudotusstressin sen päälle, niin eihän siitä hyvää seuraa :)

muutenkin se, mitä vaaka sanoo ei sano kehonkoostumuksesta yhtään mitään, siis kuinka paljon lihaksia, vettä ja rasvaa kehossa on. Kun lähestyy nomaalia painoa tai on siinä ympärillä mä sanoisin siinä tapauksessa että keskittyy enemmänkin rasvanpolttoon, eikä painonpudotukseen - sillä tavalla lihakset eivät surkastu siinä samalla ;) koska lihakset on poppis. Eli enemmän liikuntaa vähemmän vaakaa :D

Ja 1.8 g/kg proteiinia on jo lihaskasvuun pyrkivän aktiivisen liikkujan proteiinimäärä. Ja normi-ihmisen, not so aktiivinen, about 0.8 g/kg. (sauce: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11023001) Kultainen sääntö 1 g/kg, keho on aika hyvä ottamaan talteen ne aminohapot jotka saa jo tuossa 0.8 g kohdalla. Eli ei siitä hirvittävästi tartte stressata :) Jos on ongelmia proteiininsaannin kanssa niin on olemassa vaikka mitä proteiinijauheita: heraa, riisi, soija ja hamppuu. Kala on sairaan hyvä proteiininlähde.

Mun vinkki pois säästöliekeiltä, varsinkin sulle, olisi syödä energiatiheempää ruokaa.. eli jos pystyt pähkinöitä, siemeniä etc. Pieni määrä sisältää runsaasti energiaa.

Ei mul muuta ;)

Tää on todella mielenkiintoista luettavaa tää sun projekti btw :) Tsemppii ♥

Tiia / Littlebigthings kirjoitti...

Kiitos ihana <3
Paljon ajateltavaa ja ihanan konkreettisia neuvoja, kiitos! Mikähän protsku mulle sit mahtaisi sopia, en tajua noista mitään? Jos maitotuotteet, riisi ja soija ei kuulu ruokavalioon, niin oisko sit hamppu ainut mahdollinen? Ja totta, kala olis niin hyvä, mutta ei ole varaa usein syödä... Täytyypä ottaa panostus nyt ainakin pähkinöihin ja siemeniin ja laittaa se vaaka piiloon :)

Ja hei, ihan parhautta et oot tykänny projektipostauksista :)

Marianne kirjoitti...

Mä en itse oo mitenkään ekspertti noissa proteiinipulvereissa, jotka ei oo tehty maidosta (kaseiini ja hera) - mutta sanoisin siinä tapauksessa, että se ois se hamppu siinä tapauksessa. Ainahan voi kokeilla. Muuten menee aika vaikeaksi :/ Ootko quornia kokeillut? (saako sitä edes kaupoista suomessa? :D)

Mä tiiän, kala on törkeän kallista, itse syön sitä suositutusten mukaan pari kertaa viikossa ja silloin yleensä lohta. ihan vaan omegoiden takia, niin ei tartte syödä purkista... (ja säästää sillä tavalla rahaa)

Tiia / Littlebigthings kirjoitti...

Täytyy perehtyä noihin protskuihin ihan ajan kanssa itekin. Vielä kun jostain löytäis jonkun pienen määrän kokeiluun ettei tarvitsis ostaa monen kilon säkkiä :)
Tuo quorn kuulostaakin mielenkiintoselle! Pitääpä tutkia sitäkin! Kiitos :)

Lähetä kommentti

Kommentteja! Kiitos nam! :)

 

Littlebigthings Template by Ipietoon Blogger Template | Gadget Review