Huhhuijaa, arvatkaapas miltä tuntuu kun kolme vuotta on paahtanut menemään, lukenut, harjoitellut ja stressannut, ajatuksissa siintäen vain se päivä kun yo-kirjoitukset on vihdoin ohi, ja sitten kun se päivä vihdoin on koittanut??

No, voin kertoa ettei se stressi mihinkään helpottanut perjantaina kun viimeisen kirjoitusurakkani lopetin. Migreeni kyllä pukkasi päälle samantien kun salista ulos pääsin. Sen sijaan paikallani en ole osannut olla; tuli polttaa perseen alla ja päässä takoo yötäpäivää, että pitäisi tehdä, pitäisi suorittaa... Kierrokset on jääneet päälle, on nimittäin aika monta asiaa tullut lykättyä "siihen kunnes kirjoitukset on ohi"...

Nyt sitten mietin kaiken maailman rästijuttuja, nakutan sähköposteja, tutustun korkeakoulujen opintotarjontaan ja mietin tulevaisuutta. Aion hakea yliopistoon, mutta en todellakaan tiedä millä rahoittaisin vielä jatkuvan opiskelijaelämän. Pohdinnassa ja haussa on siis myös työpaikka tai muu tulonlähde. Isoja päätöksiä tehtävänä ja tuloksia jännättävänä. Aika jännittäminen on myös tulevien yo-tulosten suhteen, ja sitä jännitystä ylläpidetäänkin aina toukokuulle saakka. Saapa nähdä napsahtaisiko todistukseen toinenkin L!

Kotona tekisi mieli räjäyttää pommi. Tai ainakin tilata pihaan siirtolava, johon lappaisi kaiken turhan nurkkiin kertyneen kaman. Kolme vuotta kestänyt poissa silmistä, poissa mielestä -mentaliteetti näkyy pullottavina kaappeina ja laatikoina. Kirpparihommiin ei taida ehtiä kun olisi tässä yhdet ylioppilasjuhlatkin suunniteltavana... Lisäksihän tavoitteena on suorittaa keskeneräinen ammattitutkintonikin loppuun vielä ennen toukokuuta. Puhumattakaan että tuleviin pääsykokeisiinkin pitäisi alkaa valmistautua. Lukion suhteen onneksi jäljellä ei ole enää kuin 5 matikantuntia, se tuntuu kuulkaas aika vähältä! :)

Nyt ei muuta kuin hommiin! Touhukasta torstaita kamut!


(Kuva tammikuulta, ei täällä sentäs ihan noin paljon lunta enää ole)