Vielä sunnuntaina luulin, että tästä viikosta tulisi tavanomaisen tappotylsä. Arvelin, että viettäisin viikon nenä kiinni koulukirjoissa neljän seinän sisällä. Ja lukeahan minun toki olisi pitänytkin, mutta toisinpa kävi! Sunnuntai-iltana minut hälytettiin maanantaille kummityttöni hoitajaksi. Ja tietenkinhän minä halusin auttaa, koska Ompun perhepäivähoitaja oli lomalla ja varahoitaja sairastunut. Hieman jänskätti, koska en ollut koskaan yksin hoitanut Omppua, aina mukana oli ollut äiti tai muu kokeneempi hoitaja. Mutta mehän pärjättiin hienosti ja olin hoitotädin hommissa tiistainakin :)

Kakkavaipat hoituivat kuin olisin aina niitä vaihdellut ja ruokakin syötiin reippaasti! Eniten jännitin päiväunille nukahtamista, koska Omppu ei ole hoitopaikassakaan suostunut hyvin nukahtamaan tai ainakin ennen unia on vaadittu pitkä itkuinen väsytystaistelu. Mutta tyttöpä luottikin minuun! Luettiin vähän kirjaa sängyssä pötkötellen ja hetken päästä Omppu nappasi kirjan mun kädestä ja pisti sen sivuun. Arvelin että nyt alkaa riekkuminen, mutta vielä mitä! Pikkutuhisija laittoi nenän kiinni mun nenään, tapitti mua tiukasti silmiin, otti kaksin käsin halausotteen musta ja tiukan otteen mun niskatukasta, laittoi silmät kiinni ja nukahti <3 Voi tätin pieni rakas <3

No, kaksi päivää kissataloudessa vaati veronsa meikäläisestä. Sain ihan järkyttävän allergisen reaktion, josta toivun edelleenkin. Kurkku on kipeä, ääni lähtenyt, hengittäminen sattuu ja joka paikkaa särkee. Allergia nosti myös pienen kuumeen ja olo on tosiaan kuin pahemmassakin flunssassa. Eilen vielä oloon lisättiin migreeni. Great!

Mutta silti hymyilyttää, kun muistelen alkuviikkoa ja tuota pientä rakasta papukaijaa joka toistelee kaiken sanomani, ja nauraa katketakseen kun näytän miten tanssitaan :) Olen ihan maailman onnellisin kun saan olla osa tuon pienen auringon elämää <3