Olenhan minä ehtinyt jo hehkuttaa tämänkin vuoden puolella lähestyvää merkkipäivää, tupakoimattomuuteni 4-vuotispäivää. Dubain reissuhan oli itselleni vähän ennen aikainen palkinto näistä vuosista. Tänään on kuitenkin se ihan virallinen päivä. 

Tasan neljä vuotta sitten heräsin aamulla jännittyneenä ja odottavaisin mielin. Keitin aamukahvit ja nautiskelin hitaasti. Kahvin jälkeen join ison lasin vettä ja laitoin suuhun tupakan sijaan väkevän kurkkupastillin. Päivän mittaan nousin monet kerrat lähteäkseni parvekkeelle, usein ehdin laittaa jo takinkin päälleni, kunnes muistin ettei minun enää tarvitsisi. Aina kun meinasin lähteä ulos, joinkin sen sijaan vettä ja otin suuhuni pastillin. Pesin ja tuuletin heti kaikki vaatteeni lopettamisen jälkeen, tupakanhaju ällötti niin paljon. Tupakkatakkini kiikutin suoraan pihan perälle roskikseen.

Lähes 17 vuotta kestänyt elämä tupakoitsijana päättyi kuin seinään ja siitä päivästä alkoi ihan uudenlainen elämä. Neljä vuotta olen nyt ollut täysin savuton, en ole edes maistanut tupakkaa, eikä ole tehnyt mielikään. Tänä aamuna herätessäni olin iloinen siitä, että olen vapaa, terve ja ylipäänsä elossa. Voiko ihminen tämän parempaa päätöstä tehdä?


Kokonaan tarinani lopettamisesta pääset lukemaan täältä: osa 1 ja osa 2.