Meikäläinen lienee kärsinyt vakavasta, kroonisesta matkakuumeesta jo vuosikaudet, mutta finanssipoliittisista syistä matkailu on valitettavasti jäänyt viime aikoina vain haaveilun asteelle. Viimeksi olin rantalomalla reilu 4 vuotta sitten kun täytin pyöreitä vuosia. Tuosta Teneriffan reissustahan muodostui sitten melkoisen legendaarinen reissu kun sairastuin rajuun vatsatautiin kotiinlähtöä edeltävänä yönä. 


Kuivahdin muutamassa tunnissa tosi pahasti enkä pysynyt enää pystyssä joten mut kiidätettiin aamun koittaessa ambulanssilla sairaalaaan. Lääkäri tietenkin heti kättelyssä eväsi lupani lentää kotiin ja muun perheen lähtiessä Suomeen minä jäin itkien makaamaan tippaan sairaalaan, great! Arvatkaapa minkä verran pelotti todella kokematonta matkaajaa joka arastelee jo englannin puhumistakin...


No mutta eipä auttanut itku markkinoilla, parin päivän toipumisen, tutkimusten ja hyvän nesteytyksen jälkeen suuntasin reppuni kanssa kohti Suomea oppaiden, vakuutusyhtiön ja SOS Internationalin ystävällisellä avustuksella. Yksin en olisi iki maailmassa selviytynyt, normaalikuntoisena vielä ehkä, mutta siinä olotilassa, naama vitivalkoisena, jalat hyytelönä täristen, no way! Siskoni oli ohjeistanut heitä hoitamaan mut kädestä pitäen kotiin ja palvelu olikin kyllä aivan ensiluokkaista. Suoraa lentoa en saanut heti sairaalasta päästyäni mutta seuraavaksi aamuksi mulle järkättiin lennot Kööpenhaminan kautta jossa konetta piti vaihtaa. Taksi haki minut aamulla hotellilta ja ystävällinen naiskuski tuli mukaan lentokentälle ja vei minut jopa oikealle portille asti. Lentokoneessa mulle oli varattu kokonainen oma penkkirivi loikoiluun ja lentoemäntä kyseli matkan aikana osaisinko siirtyä Kööpenhaminan kentällä oikeaan paikkaan. No empä osannut, joten hän lupasi järjestää minulle apua. Kentällä mua vastassa oli neljä(!) vartijaa (kuvitelkaa ne kanssamatkustajien ilmeet...) jotka ottivat minut pienen sähköauton kyytiin jolla tukka hulmuten huristelin kentällä oikeaan paikkaan ohi jonojen.


Aamuyöstä olin Helsingissä josta SOS Internationalin järkkäämä taksi nappasi minut kyytiin ja matkasin aamuksi kotiin Jyväskylään saakka. Matkaan kului pikkuista vajaa vuorokausi ja olin kotiin päästessäni äärettömän väsynyt ja vasta siinä kohtaa tajusin oman heikon kuntonikin. Hirveä tsemppi oli ollut päällä vuorokauden ja kunto romahtikin uudestaan kotiin päästyäni. Loikoilinkin vielä seuraavan viikon saikulla toipuen melkoisesta matkastani.

Mitäkö tämä reissu opetti? No ainakin sen, että se kaikkein odottamattomin voi tapahtua (ja hyvin todennäköisesti tapahtuukin) juuri minulle. Opin sen, etten poistu kotoa minkäänlaiselle matkalle ilman matkavakuutusta. Luojan kiitos, olin vakuutuksen tuolle reissulle tajunnut ottaa, enkä ollut säästellyt siinä. If:n matkavakuutus korvasi kaikki kulut mitä minulle tuosta hässäkästä koitui, vielä kotimaan lääkärikäynteihin saakka. Etenkin SOS International joka vakuutusyhtiön puolesta kotiuttamiseni hoiti, teki erittäin mallikasta työtä josta olen loppuelämäni kiitollinen. Samoin olen elämäni kiitollisuuden velassa siskolleni joka asiaani hoisi, niin sairaalassa kuin minut kotiuttaneiden tahojenkin kanssa.
Itse olin erittäin tyytyväinen If:n matkavakuutukseen ja muistutan siispä teitäkin vakuutuksen tärkeydestä. Jälkeenpäin vakuutuksesta maksettu summa tuntui todella pieneltä sen rinnalla mitä kaikki tämä olisi tullut maksamaan ilman vakuutusta, huhhuh! Mutta jäikö reissukammoa? No ehkä vähän, mutta pian sille on tulossa siedätyshoitoa, mutta se onkin sitten jo kokonaan uusi tarina!

Mites teidän matkavakuutusten laita on? Onko käytössä jatkuva vai reissuilla määräaikainen vakuutus? Vai reissaatteko tuurilla?
If:n vakuutuksia pääset ostamaan täältä!



*Postaus sisältää mainoslinkkejä*