Mulle paha paha kirosana on nykyisin LISÄMYYNTI. Kaikki sitä toitottaa mutta harvapa sen lisämyynnin jalon taidon sitten oikeasti osaa. Rasittaa hemmetisti nykyään kun joka paikassa kassalla kaupitellaan kaikkea aivan asiaankuulumatonta, kuten tällä viikolla kipaistessani kirjakaupasta koulua varten kansion, oli myyjä sitä mieltä että tarvitsisin muistitikun, muistikortin tai heijastimen. Yleensä mulla on todella nuiva suhtautuminen tähän kassafraasien jakeluun. Mulla on kuitenkin ihan toimivat silmät ja näen itsekin ne houkuttelevasti kassalle esillelaitetut pikkutilpehöörit, suklaat ja muut. Haluan muodostaa ihan itse ostopäätökseni kiitos! Mutta kas kummaa, viime viikolla kuitenkin haksahdin.

Postittaessani blogin arvonnan palkintoa myyjä kysäisi onko minulla jo ystävänpäiväksi postimerkit ostettuna. No empä ollut ajatellut liiemmin korttejakaan lähettää, mutta kun myyjä kaivoi esille juuri ilmestyneet ystävänpäivämerkit olin myytyä tyttöä.

Kyllähän näin söpöjä merkkejä nyt kelpaa postitella! (Jos vaan raaskii...)
Ajattelin lähettää muutaman tarkoin valikoidun kortin ystäville ja postcrossailla merkkejä maailmallekin. (Juttua Postcrossing harrastuksestani löytyy muuten täältä.)

Ihana ajatus olisi kirjoittaa ystävälle ihan ihka oikea kirje! Voi kumpa olisi aikaa tämä toteuttaa <3

Kuinkas paljon teillä perinteinen posti vielä kulkee? 
Kirjoitatteko kirjeitä, lähettelettekö kortteja?