Minä elelen kyllä melkoisen myllerryksen aikoja. Koulu alkoi virallisesti eilen ja vasta opettajien tapaaminen ja kurssien sisältöjen tutkiminen alkoi selkiyttää aivoille että mihin tässä ollaan oikein ryhtymässä. Kyllä tää on jännää! Kaikki viimeisimmät/aikaisemmat koulutukset tuntuu nyt jotenkin ihan huuhaalta tähän lukio-opiskeluun verrattuna. Tämä on nyt ihan oikeaa koulua! Tunneilla on jotain sisältöä tai ylipäänsä opetusta, tunneilla on läsnäolopakko, kotiin annetaan läksyjä, kurssin lopuksi on koe jne. Puhumattakaan siitä kaikesta tuesta mitä opiskeluun on saatavilla. Tuntuu jotenkin hienolta ja turvalliselta että meihin opiskelijoihin on oikeasti panostettu ja meistä pidetään huolta monella tapaa. Tämän kaiken rinnalla aikuisten ammattitutkinnot tuntuu vielä enemmän rahastukselta vailla mitään sisältöä ja järkeä. Mä jotenkin tykkään siitä tunteesta että vaikka hommaa ja itsenäistä työtä tulee olemaan paljon, ja se hirvittää, mutta että tästä varmasti selvitään tavalla tai toisella. Myös joku sellainen halu näyttää itselleni, että hyvin tää (no paitsi ehkä matikka) menee, potkii mua varmasti eteenpäin koulutiellä. Tänään täytyy hakea postiin saapuneet viimeiset tätä jaksoa varten tarvittavat koulukirjat. (Ah, se uuden kirjan tuoksu! Ja jee, kirjojen päällystämistä luvassa!)

Tämän viikon projektina onkin sitten laatia itselle jotenkin järjellinen "viikko-ohjelma". Joo, rakastan listoja ja suunnittelua, mutta nyt on oikeasti kirjoitettava ylös kaikki mitä täytyy muistaa, tyyliin iltalääkkeet. Jos pää kävisi öisin vähän vähemmän ylikierroksilla kun kaikki muistettava on kirjattuna ylös eikä tarvitse yöllä herätä miettimään mitä on unohtanut. Normaaleina koulupäivinä olen jatkossa kotona illalla puoli kymmeneltä ja parhaassa tapauksessa koulua on edeltänyt täysi 8h työpäivä. Illalla kotiin tullessa pitäisi hoitaa kaikki suihkut, syöminen ym normaalit iltatoimet niiden tulevien läksyjen lisäksi puhumattakaan kotihommista ja blogihommista! Tämä tarkoittaa sitä, että puolille öin koneella istuminen ei tule enää onnistumaan. Jonkinnäköisen suunnitelman tarvitsen siis jottei ihan nuppi sekoa ja pakolliset hommat tulee hoidettua. Ihminen tarvitsee kuitenkin lepoa ja rauhaakin, niitä kynttilähetkiäkin, että jaksaa porskuttaa.

Niin ja BB:llekin pitäisi vielä joku rakonen kaivaa ajastaan! Uuuuuh!