Taputan itseäni selkään reippasti tehdystä työstä, läpy läpy.
Olen ammatiltani kynsimuotoilija ja rakastan työtäni. Mutta tiedätte mitä tarkoitan kun puhun suutarin lasten kengistä... Olen todellinen laiskimus huoltamaan omia kynsiäni! Alkuun vetosin siihen, että vasemmalla kädellä työskentely oli niin vaikeaa, mutta nyt sekään ei enää kelpaa syyksi kun taito on karttunut niin, että on lähes tulkoon sama kummalla kädellä työskentelee. Ajoittain kynteni pääsevät repsahtamaan tosi järkyn näköisiksi usein ihan kiireenkin vuoksi, mutta kyllä myös laiskuus näyttelee merkittävää osaa tässä omien kynsieni tilanteessa.

Sunnuntaina oli viikon ainoa vapaapäiväni. Kuusipäiväisen työviikon päätteeksi olisi todellakin uni maittanut pitkään ja olisi ollut niin paljon kivempi rojahtaa sohvalle kattelemaan boksilla odottavia ohjelmia. Mutta tekemättömät hommat oli pakko tehdä. Ohjelmassa oli kämpän perusteellinen siivous, pyykin pesua, viikon takaisen Ikea reissun kassien purkaminen, ja sitten viimesenä se omien kynsien huolto. Keksin päivän aikana jo monet hyvät syyt siirtää huoltoa vielä vähän, jopa lenkille lähtö olisi maistunut mieluummin. Jotenkin onnistuin kuitenkin ottamaan itseäni niskasta ja sain kynnet kuntoon.

Sitten kun kynnet on saanut taas siistiksi on aina hyvä mieli että sai homman tehtyä ja ei tarvitse taas moneen viikkoon sitä tehdä. Olisihan se kyllä melko luksusta joskus käydä toisella huollossa vaan istumassa ja rentoutumassa. Ehkä jonakin päivänä... Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä vaan jotain simppeliä mutta siinä viilaillessa visio muuttui ja kynnet saivat sähäkän pinkin (jolle pimeä kuva ei juurikaan tee oikeutta) koristelun.  Ei pysty näköjään tämä harakka olemaan ilman blingiä. Olkoon tämä kesäinen värikin nyt osana keväästä tykkäämisprojektiani.